Rippileirien julkisuuteen nousseet ongelmat johtuvat toimintaympäristön muutoksista ja kirkon tulisi nyt panostaa resursseihin, sanoo Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen.

Kesällä 2024 otsikoihin nousivat rippikouleireillä tapahtuneet ongelmatilanteet ja väärinkäytökset. Erityisesti asiattomasti käyttäytyneet työntekijät ja heikosti toimineet seurakuntien järjestelyt herättivät keskustelua ja huolta.

Kesän 2025 aikana rippikoulu-uutisointi ja rippikoulujen ongelmat tuntuvat liittyneen ensisijassa leirien keskeyttämiseen ja nuorten poistamiseen leiriltä. Kotimaa kysyi Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja kasvatus -yksikön johtaja Jarmo Kokkoselta, mitä leireillä tapahtuu, ja mitä ongelmista tulisi ajatella.

Sosiaalisessa mediassa keskustelut ovat herkästi lähteneet laukalle, joskus ongelmista on syytetty nuoria, joskus syyttävä sormi on kohdistunut työntekijöihin. Kokkosen mielestä tällainen syytteleminen kuuluu sosiaalisen median luonteeseen.

– Puolten valitseminen on houkuttelevaa. Todellisuudessa tilanteita ei voida katsoa vain yhdestä suunnasta. Leirielämää rakentavat työntekijät yhdessä nuorten kanssa. Molemmat puolet ovat aina läsnä, Kokkonen muistuttaa.

Yhdeksi tekijäksi ongelmatilanteiden taustalla Kokkonen tunnistaa sen, että sekä työntekijät että nuoret tietyssä mielessä tiedostavampia.

– Nuoret eivät samalla tavalla pidä pappia tai nuorisotyönohjaajaa auktoriteettina.

Auktoriteettiuskon väheneminen näkyy niin, että nuoret voivat olla avoimempia, mutta toisaalta avoimemman haastavia. Myös vetäjät tiedostavat riskitilanteet tarkemmin.

– Moni ajattelee, että jos tilanne tästä paisuu, olen lööpeissä tai raastuvassa.

Kokkonen mainitsee, että esimerkiksi 1990-luvulla leireillä saatettiin suhtautua tupakointiin ”vähän sormien välistä katsoen”.

– Nyt ollaan tällaisissa eri tavalla tiukkana ja varpaillaan. Aika on muuttunut siistimmäksi, hyvässä ja pahassa.

Sekä nuoret että työntekijät ovat siis tietyssä mielessä herkempiä ja tietoisempia seurauksista.

YKSI TEKIJÄ vaikuttaa kuitenkin vahvasti leirin onnistumiseen. Vahva tae onnistumiselle on Kokkosen mukaan se työ, mitä tehdään leiriä edeltävän kevään aikana.

– Kun vietetään nuorten kanssa tutustumistapaamisia ja -päiviä, saadaan valtavasti informaatiota siitä, missä oikein mennään. Sitten on paljon vähemmän yllätyksiä vastassa leirillä.

Ongelmaksi nousevat kuitenkin resurssit. Kuinka paljon leirin vastuuhenkilöillä ja muilla työntekijöillä on aikaa ja edellytyksiä tehdä pohjustus- ja taustatyötä? Kokkosen mukaan kesän 2024 ja kesän 2025 rippikoulukohuja yhdistää kysymys rippikoulun laadusta ja riittävistä resursseista.

– Nuorten oireilua tai maallistumista suurempi haaste on kirkon omat valinnat. Nähdäänkö työ lasten ja nuorten parissa oikeasti tärkeäksi?

Kokkonen painottaa, että hyvä ja onnistunut nuorisotyö vaatii sekä osaamista että oikeaa asennetta eli rakkautta nuoria kohtaan.

– Valitettavasti näyttää siltä, että nuorisotyön ja laajemmin kasvatuksen resurssit katoavat kirkosta kovaa vauhtia.

Siksi kasvatustyötä olisi nyt kehitettävä jatkuvasti ja ennakoivasti, Kokkonen penää.

– Ja kuitenkin kirkon tukemista järjestöistä ja keskushallinnosta on kadonnut muutamassa vuodessa 12-15 tehtävää.

Samaa aikaa kapituleista on vähentynyt kasvatuksen resurssi jo pitkään, Kokkonen pohtii.

– Lasten ja kouluikäisten lähetyskasvatusta ei koordinoi eikä kehitä enää kukaan eikä missään.

MYÖS RIPPIKOULUSUUNNITELMA tulisi pikaisesti päivittää 2030-luvun tarpeisiin, Kokkonen linjaa.

– Työntekijöissä on paljon alanvaihtajia, joita tulisi kouluttaa kohtaamaan lapsia ja nuoria. Teologien koulutuksessaan saamat eväät lapsi- ja nuorisotyöhön ovat vaatimattomia. Korvauksia leirityöstä tulisi korottaa. Tiedämme, mitä tulisi tehdä, mutta tekijät ja resurssit vähenevät uhkaavasti.

Myös tuleva Kirkkohallituksen muutohanke pohdituttaa. Mikäli kasvatuksen kehittämisen resursseista tullaan leikkaamaan lisää, Kokkonen ei enää tiedä, miten jatkossa voidaan turvata leirityön ja koko kasvatuksen laatua.

Kirkon kokonaisvaltainen turvallisuussuunnittelu ja -toiminta on kuitenkin Kokkosen mukaan ollut muuta yhteiskuntaa edellä jo noin 20 vuoden ajan. Se avaa näkökulman myös leirien todellisuuteen.

– Kun nuori poistetaan leiriltä jatkamaan rippikoulua toisella tapaa voi olla kyse juuri siitä, että turvallisuuden suhteen ei oteta riskejä samalla tavalla kuin takavuosina.

Yhteiskunnan lainsäädännön kehittyessä ja tarkentuessa jonkun pitäisi kuitenkin jatkossakin keskittyä turvallisuusasioihin ja niistä kouluttamiseen. Kokkonen pelkää, että jos näin ei toimita, kirkko on ikävissä otsikoissa yhä useammin.

– Pahoin pelkään, että kirkon ylimmille päättäjille nämä asiat ovat vieraita.

TYÖ ONNISTUNEEN rippikoulukokemuksen eteen saisi alkaa jo varhaisessa vaiheessa. Kokkosen mukaan yksikin hyvä leirikokemus alakoulun aikana ennustaa hyvää leiririppikoulua kasvavan nuoren kohdalla.

– Seurakunnissa jää kuitenkin usein kouluikäisten ja perheiden leirit pitämättä. Tämä on tuhoisaa sekä lasten ja perheiden seurakuntayhteyden että rippikoulun kannalta.

Myös rippikoulun ja isostoiminnan hyvinvointivaikutukset ovat suuria. Kokkonen muistelee erään äidin kertoneen, että hänen nuorellaan ei monista harrastuksista huolimatta ollut vuosiin yhtään hyvää ystävää. Tilanne muuttui rippikoulun myötä.

– Yksinäisyys vaihtui ystäviin ja turvalliseen yhteisöön, jonka nuori seurakunta tarjosi. Kirkon merkitys lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistäjänä on valtavan suuri.

Kokkonen alleviivaa, että rippikoululaisia ei tule puuttumaan jatkossakaan. Nuoria kastetaan kirkon jäsenyyteen vuosi vuodelta enemmän ja kirkon talous on vakaalla pohjalla lähivuodet.

– Kun nyt sitten yhteiskunnan puolella nuorisojärjestöiltä ja kuntien valtionosuuksista leikataan jatkuvasti, kirkko voisi olla erilainen toivon tuoja. Voisimme osoittaa, että lapsia ja nuoria arvostetaan muuallakin kuin juhlapuheissa.

Lue myös:
Haminan seurakunta otti käyttöön isosten vahvan tunnistautumisen — ”Kyse on turvallisuudesta”

Sääksmäen seurakunta on saanut hyviä kokemuksia rippileirien teemoittelusta

Näkökulma: En minä sinua tuomitse — mene äläkä enää sammakoita syö

Ilmoita asiavirheestä