Helsingin seurakuntayhtymä otti käyttöön keväällä oman hiilineutraaliustiekartan. Loppusuoralla on myös hankintaselvitys hiilineutraalista krematoriosta. Seurakuntavaalien alla olisi hyvä hetki kysyä, mitä tulevat päättäjät ajattelevat ympäristöasioista, sanoo yhtymän ympäristöasiantuntija Elina Hienonen.

1 Mitkä ovat keskeisimpiä alueita, joilla seurakunta voi tehdä jotain ympäristön eteen?

– Seurakuntien hiilijalanjäljestä suuri osa syntyy kiinteistöistä, ja sieltä saadaan suurimmat vaikutukset. Ympäristö pitäisi kuitenkin ottaa huomioon ihan kaikissa toimissa. Miten liikutaan, millaista ruokaa tarjotaan, kierrätetäänkö jätteet? Voimmeko vaikuttaa seurakuntalaisiin, tilojen käyttäjiin tai poliittisiin päättäjiin?

2 Helsingin seurakuntayhtymä on tehnyt oma hiilineutraaliustiekarttansa. Miksi?

– Halusimme toteuttaa kirkon strategiaa hiilineutraaliudesta, ja toisaalta totesimme, että joissain asioissa Helsinki on erilainen toimija kuin muut seurakunnat. Meillä liikenteen vaikutus on pienempi kuin vaikkapa pohjoisen seurakunnissa, mutta toisaalta meillä on paljon kiinteistöjä. Halusimme tiekartan, joka ottaa huomioon meidän tilanteemme.

3 Tiekartan tavoitteena on vähentää päästöjä 80 prosenttia vuoden 2019 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Onko tämä realistista?

– Pelkästään omilla toimenpiteillä emme pääse tavoitteeseen. Se vaatisi, että myös valtakunnallisesti ja globaalisti tehdään päätöksiä, jotka eivät ole meidän käsissämme. Esimerkki tällaisesta on kivihiilestä luopuminen Helsingissä, mikä tulee vähentämään yhtymän päästöjä. Tehdyt toimenpiteet eivät kuitenkaan mene hukkaan, vaikka tavoitteeseen ei päästäisikään.

4 Koko kirkon hiilineutraaliustiekartan mukaan suurin päästölähde kirkossa on kiinteistöt. Mikä tilanne on Helsingissä?

– Energia ja kiinteistöt ovat meilläkin suurimmat päästölähteet. Meillä on jo luovuttu monista kiinteistöistä ja varmasti tulevaisuudessa on tulossa lisää luopumisia. Mutta muut tekevät sen päätöksen, mistä kiinteistöistä luovutaan.

5 Mikä rooli metsällä on?

– Kokonaiskirkollisesti metsillä on suuri rooli hiilijalanjäljessä. Helsingin yhtymällä metsää ei ole paljon, yhteensä 249 hehtaaria. Mutta se, mitä metsillä tehdään, vaikuttaa. Helsingin yhtymän metsä-alasta monimuotoisuusohjelma METSOssa on yhteensä reilut 28 prosenttia. Ennallistettuja soita on reilut 17 prosenttia koko metsäalasta. Niistä osa on suojelluilla alueilla.

6 Millä keinoilla hiilineutraaliutta Helsingissä tavoitellaan?

– Paljon asioita on jo suunniteltu, käynnistetty tai käynnistymässä. Olemme ostaneet jo pitkään vain uusiutuvalla energialla tuotettua sähköä, ja peruskorjaushankkeissa mietitään energiantuotantoa. Olemme ottaneet käyttöön työsuhdematkaliput, ja työsuhdepyörät ovat tulossa. Yhtymän yhteiset lentopäästöt on kompensoitu jo toista vuotta. Lisäksi teemme kokoajan pieniä ylläpitotoimenpiteitä esimerkiksi valaistuksen suhteen, jotka pienentävät myös kokonaishiilijalanjälkeä.

– Energia on tärkeä osa-alue, paljonko ja millaista energiaa kulutetaan. Toinen iso alue on kiinteistöt, paljonko niitä on, miten niitä hallitaan ja korjataan. On myös tärkeää ymmärtää, että tämä on jokaisen asia. Vaikka kiinteistö-osastolla tehtäisiin kaikki mahdollinen, se ei riitä. Muidenkin työalojen pitää tehdä osansa.

7 Työskentelet myös hiilineutraalin krematorion hankintaselvityksen parissa. Mikä se on?

– Hanke, jossa mietitään tulevaisuuden hautaustapoja ja ympäristön huomioimista niissä. Hankkeen rahoitus on myönnetty ympäristöministeriön Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelmasta, jonka rahoitus tulee EU:n kertaluonteisesta elpymisvälineestä (RRF). Tarkoituksena on kehittää jotain, mikä olisi vähähiilistä ja vähäpäästöistä. Hautauskulttuuri on muuttumassa niin, että tuhkaukset yleistyvät. On mietittävä, miten ympäristö voidaan tässä ottaa huomioon.

– Hankkeessa on tarkasteltu myös erilaisia vaihtoehtoja tuhkaamiselle, kuten kompostointia, mutta Suomen lainsäädäntö ei tällaista vielä salli. Selvitämme öljyn, kaasun ja biopolttoaineiden käyttöä sekä sähkökrematorioita, joita on joissain maissa jo käytössä. Yksi osa-alue on lämmön talteenotto. Tässä tapauksessa lämpö ei synny vainajasta vaan polttoaineesta ja arkusta.

8 Suomen hiilineutraaliustavoitetta vuoteen 2035 mennessä on viime aikoina kyseenalaistettu politiikassa. Miksi seurakunnan tai muiden yhteisöjen pitäisi kantaa tästä vastuuta?

– Toivoisin, ettei tätä valtion taholta kyseenalaistettaisi. Jos luovutaan tavoitteista, luovutaan toivosta ja sanotaan, ettei meillä ole tulevaisuutta. Maapallo ei häviä mihinkään, mutta ihmisille elinkelpoiset ympäristöt häviävät.

– Kirkon pitäisi puhua toivosta ja olla kirittäjä. Se, joka sanoo, että yritetään mennä edes mahdollisimman pitkälle. Ratkaisuja on, kyse on siitä, löytyykö tahtoa.

9 Kenen vastuulla ilmastokriisin ratkaisut ovat, yksilön vai poliitikkojen?

– Hiilijalanjälkiajattelu lähtee yksilöstä. Me muodostamme yhteisöt ja ihmiskunnan ja jokaisella on vastuu. Suurin vastuu kuitenkin on isoilla toimijoilla ja päättäjillä. Yksilön suurin vastuu liittyykin siihen, ketä äänestää. Kohta meillä on seurakuntavaalit, joten olisi hyvä kysyä tulevilta päättäjiltä, mitä he ajattelevat ympäristöasioista.

Ilmoita asiavirheestä