Omaa näkemystä Raamatusta ja suhdetta siihen pohditaan tilaisuuden tullen mielellään ja syvällisesti. Näin voi päätellä Kotimaan saamista vastauksista kyselyyn, jolla selvitettiin, millaisia käsityksiä Raamatusta löytyy kirkon työntekijöiltä ja luottamushenkilöiltä.

Kotimaa teki kyselyn herättääkseen keskustelua kirkon monimuotoisesta suhteesta Raamattuun ja sen tulkintaan. Tämä siksi, että monien kirkossa käytyjen kiivaidenkin keskustelujen ja tehtyjen päätösten taustalla vaikuttaa pohjimmiltaan kuitenkin kysymys siitä, miten Raamattua pitäisi ymmärtää.

Kyselyssä vastaajat saivat eteensä sekä monivalintatehtäviä että avoimia kysymyksiä, joihin sai vastata omin sanoin.

Kysely lähetettiin toukokuussa sähköisesti 2463:lle kirkon työntekijälle ja luottamushenkilölle. Sähköiseen kyselyyn vastasi 567 kirkon työntekijää ja luottamushenkilöä eli 23 prosenttia kyselyn saaneista. Heistä noin 130 oli kirkon työntekijöitä.

Otanta kattoi laajasti koko Suomen.

Hengellistä taustaa kysyttäessä vastaajista 58 prosenttia koki hengelliseksi taustakseen kotiseurakuntansa. Kaksi seuraavaksi suurinta hengellistä taustayhteisöä olivat herännäisyys 9 prosenttia ja vanhoillislestadiolaisuus 8 prosenttia.

KYSYMYS RAAMATUN synnystä tuntui kiinnostavan vastaajia erityisesti. Vastausvaihtoehdoista sai valita useamman. Vastauksia tuli 744.

Vastaajista 76 prosenttia katsoi, että kirjoittajat ovat koonneet ja toimittaneet Raamatun suullisesti kerrotuista tarinoista, kirjeistä ja asiakirjoista. 27 prosenttia oli sitä mieltä, että Jumala on sanellut Raamatun sen kirjoittajille. Kaksi prosenttia arveli Raamatun tarinoiden olevan keksittyjä.

Omin sanoin Raamatun syntyä halusi kuvata 130 vastaajaa. Lähes kaikki mainitsivat Pyhän Hengen roolin Raamatun synnyssä. Heistä Raamattu on syntynyt ”Pyhän Hengen inspiroimana”, ”Jumalan johdatuksessa” tai se on ”Jumalan ilmoitusta ihmisille Pyhän Hengen kautta”.

Monet vastaajat korostivat, että Raamattu on syntynyt Jumalan ja ihmisen yhteistyönä. Kirjoittajat ovat olleet todellisia historiallisia henkilöitä, joiden persoonallisuus, kulttuurinen konteksti ja kokemukset ovat muovanneet tekstiä – mutta he ovat toimineet Jumalan vaikutuksen alaisina: ”Raamattu on ihmisten kirjoittama, mutta Jumalan innoittama.”

Vastauksissa tunnistettiin, ettei Raamatun synty ollut yksittäinen tapahtuma, vaan se alkoi suullisesta perinteestä, siirtyi kirjalliseen muotoon ja sen kokoonpano tapahtui pitkän ajan kuluessa ja lopulta kirkollisissa prosesseissa. Osa pohti sitä, että Raamatun eri kirjat ovat syntyneet eri tavoin: ”Psalmit syntyivät eri tavalla kuin Paavalin kirjeet.”

Muutamat vastaajat ilmaisivat tyytymättömyytensä kyselyn monivalintavaihtoehtoihin. Kritiikki kohdistui etenkin väitteeseen ”Jumala saneli”, joka koettiin liian yksinkertaistavaksi tai mekaaniseksi. ”Sanelu antaa väärän kuvan. Inspiraatio on parempi sana”; ”Raamattu ei ole mekaanisesti syntynyt, vaan monimuotoisesti.”

ENTÄ MIKÄ Raamatussa on tärkeintä? 567 vastanneesta 31 prosenttia piti tärkeimpänä sitä, mitä Raamattu kertoo Kristuksesta. 26 prosentin mukaan tärkeintä on Jumalan laki ja evankeliumi, 22 prosentin mukaan pelastushistoria, 10 prosentin mukaan Jumalan käskyt ja tahto ihmistä ja maailmaa kohtaan.

11 prosenttia tähän kysymykseen vastanneista halusi vastata omin sanoin. Ylivoimaisesti useimmin mainitut käsitteet liittyivät rakkauteen ja armoon – erityisesti Jumalan rakkauteen ihmistä kohtaan sekä ihmisten väliseen lähimmäisenrakkauteen.

Moni vastaaja piti kysymystä itsessään ongelmallisena, koska Raamattua ei voi typistää yhteen asiaan. Tärkeys nähtiin nimenomaan kokonaisuudessa – siinä, että Raamattu sisältää monikerroksisen ja laajan kertomuksen ihmisen ja Jumalan suhteesta, historiasta ja etiikasta: ”Tärkeintä on, että Raamattu on.”

Osa vastaajista lähestyi Raamattua uskonnonhistorian, kulttuuriperinnön ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden kautta. Raamattu nähtiin tärkeänä osana ihmiskunnan ajattelua ja etiikkaa sekä yhteisöllisen oikeudenmukaisuuden rakentumista. Muutamat vastaajat korostivat Raamatun mysteeriä, hengellistä ulottuvuutta ja inkarnaation merkitystä.

ONKO VASTAAJIEN oma suhde Raamattuun muuttunut elämän aikana? 567 vastanneesta 57 prosenttia vastasi tähän kyllä, 24 prosenttia ei ja 9 prosenttia ei osannut sanoa.

Monet kertoivat, että Raamatusta on tullut ajan myötä helle läheisempi, tärkeämpi tai päivittäinen osa elämää. Suhde siihen syventynyt: ”Nuorena otin kirjaimellisesti, nyt pohdin enemmän.”

Raamattusuhteeseen olivat vastaajien mukaan vaikuttaneet elämänkokemukset, kuten uskon löytyminen, kriisit, sairaus tai suru. Osa kertoi etääntyneensä Raamatusta ja tulleensa kriittisemmäksi. Moni sanoi siirtyneensä pinnallisesta lukemisesta syvempään, kysyvään ja pohdiskelevaan lähestymistapaan: ”Olen oppinut lukemaan rivien välistä.”

Vastaajista 319 tarttui mahdollisuuteen kertoa omin sanoin lisää Raamatun tulkitsemisesta ja suhteestaan Raamattuun. Monet pitivät Raamattua Jumalan ilmoituksena, mutta korostivat samalla sen historiallisuutta ja tulkinnan tarvetta: ”Ajattelu, että kaikki koskee meitä suoraan, on harhaanjohtavaa.” Samalla moni ilmaisi kriittisyytensä kirjaimellista tulkintaa kohtaan ja totesi, ettei ”Raamattua ei ole tarkoitettu käytettäväksi toisten lyömäaseena”.

Joissakin vastaajissa Raamattu herätti epävarmuutta, kritiikkiä tai vaikeita tunteita. Näissä vastauksissa korostui usein pettymys kirkkoon tai yhteisön Raamattu-käsitykseen. Moni vastaaja kaipasi myös ymmärryksen tueksi selityksiä, opastusta ja yhteistä pohdintaa: ”Raamattupiiri auttaa.”

MITEN PALJON Raamattua sitten luetaan? 567 vastanneesta 56 prosenttia kertoi lukeneensa Raamatun läpi ainakin kerran elämässään. 44 prosenttia ei ollut koskaan lukenut Raamattua läpi.

Silloin tällöin Raamattua kertoi lukevansa 42 prosenttia vastaajista, 28 prosenttia viikoittain, 27 prosenttia päivittäin ja 3 prosenttia ei ollenkaan.

Nykyistä Kirkkoraamattua vuodelta 1992 kertoi lukevansa 73 prosenttia vastanneista. Pipliaseuran tuottamaan Uuden testamentin käännöstä UT2020 lukee 13 prosenttia vastaajista. Vanhassa vuoden 1933/38 Kirkkoraamatussa pysyttelee 10 prosenttia vastaajista. Eri kirkkokuntiin kuuluvien talkooyhteistyönä tehtyä Raamattu Kansalle -käännöstä luki 5 prosenttia. Prosentin verran vastaajista käyttää vanhaa Biblia 1776 -käännöstä.

Lisäksi vastaajat lukevat muitakin käännöksiä. Näistä mainittiin ruotsinkielinen Bibel 2000, Suomen Tunnustuksellisen Luterilaisen kirkon käännös Pyhä Raamattu 2017 sekä Uuras Saarnivaaran käännös Jumalan Kansan Raamattu. Mainintoja saivat myös englanninkieliset King James Version ja New Living Translation, espanjankielinen Santa Biblia sekä kreikankielinen Novum Testamentun Graece ja hepreankielinen Biblia Hebraica.

Raamatun kuunteleminen vaikuttaa olevan nouseva trendi. Vastaajat kertoivat kuuntelevansa sitä puhelimen sovelluksesta sekä Krista Kososen lukemana äänikirjana. ”Mieluummin kuin luen Raamattua minä kuuntelen sitä. Sitä paitsi Raamatun ääneen lukeminen ja sen kuunteleminen oli Jeesuksenkin ajan tapa.”

MIHIN TARPEESEEN Raamattua luetaan? Tähän saatiin 474 omin sanoin kirjoitettua vastausta.

Raamattua luetaan erityisesti opetuksen, saarnan tai muun hengellisen työn valmistelua varten (66 mainintaa). Monille Raamatun lukeminen on kuitenkin osa hengellistä elämää, rukousta ja hiljentymistä. (42 mainintaa). Raamattu toimii myös suunnan näyttäjänä tai eettisenä ohjekirjana arjen valinnoissa (23 mainintaa). Raamattua luetaan vaikeina hetkinä, surussa tai ahdistuksessa (18 mainintaa).

Raamatulla on merkitystä sekä henkilökohtaisen uskonelämän ylläpitäjänä ja lohdun lähteenä että kirkollisena työkaluna: ”Kun tulee olo, että haluaa pohtia, minkälaista asiaa Raamatulla olisi päivään antaa; tähän kytkeytynee toive johdatetuksi tulemisesta, toive henkisestä tuesta.” ”Jumalanpalveluksiin, hartauksiin ym. papin tehtäviin valmistautuessa. Joka aamu päivän sanan puhelimen näytöltä oman hengellisyyden hoitamiseksi.”

Monet vastaajista pyrkivät lukemaan Raamattua säännöllisesti päivittäin, mutta eivät aina siinä onnistu. ”Lähes joka ilta yhden luvun jatkumona aiempaan lukuun.”

KOTIMAAN KYSELYSSÄ tiedusteltiin myös pitäisikö kirkollista päätöksentekoa perustella enemmän Raamatulla. 567 vastaajasta 51 prosenttia vastasi kyllä, 34 prosenttia ei ja 15 prosenttia ei osannut sanoa.

Kysymykseen antaako Raamattu selkeän mallin siitä, mikä on kristillinen avioliittokäsitys, vastaajista 52 prosenttia vastasi kyllä, 38 prosenttia ei ja 10 prosenttia ei osannut sanoa.

ENTÄ MITEN Raamattuun suhtauduttiin tilanteessa, jossa se kirjana pitäisi hävittää? Vastaajista 26 prosenttia ei hävittäisi Raamattua missään tapauksessa. Paperinkeräykseen sen laittaisi 20 prosenttia vastaajista, 18 prosenttia veisi sen seurakunnalleen käsiteltäväksi, 17 prosenttia polttaisi Raamatun, 1 prosentti hautaisi sen maahan.

Omin sanoin Raamatun hävittämistä halusi kommentoida 97 vastaajaa. He korostivat henkilökohtaista harkintaa, kunnioitusta ja tilanteen mukaan toimimista. Raamattua selvästi pidettiin enemmän kuin kirjana. Se on osa identiteettiä, sukupolvien jatkumoa ja uskon elämää: ”Raamattu on minulle rakas kirja, joten en lähtökohtaisesti hävittäisi sitä.” Paperinkeräykseen suljetusti, hävitys kunnioittaen kuten esim. Suomen lippu.” ”Jos ei arvokas, polttaisin saunan uunissa.”

Lue myös:

Kotimaa kysyi: Tällaiset ovat kirkolliskokousedustajien hengelliset taustat ja ryhmittyminen avioliittokysymyksessä

Ilmoita asiavirheestä