Thomas de Vachroilla on ainutlaatuinen tehtävä. De Vachroi on Saksan evankelisen kirkon ensimmäinen köyhyysvaltuutettu.
Köyhyysvaltuutetun tehtävässä de Vachroi on työskennellyt vuodesta 2017 lähtien. Tuolloin hänen työnantajansa Simeon-diakonialaitos nimitti hänet Berliinin Neuköllnin kaupunginosan köyhyysvaltuutetuksi.
Neljä vuotta myöhemmin de Vachroi valittiin myös Neuköllnin evankelisen kirkon hallintopiirin köyhyysvaltuutetun tehtävään. Ja viime vuoden huhtikuusta lähtien hän on työskennellyt Berliinin, Brandenburgin ja Sleesian Ylä-Lausitzin evankelisen kirkon (EKBO) köyhyysvaltuutettuna.
Neuköllnin kaupunginosan köyhyysvaltuutettuna de Vachroin toimialueena oli reilun 300 000 asukkaan kaupunginosa. Berliinin ja Brandenburgin alueen evankelisen maakirkon köyhyysvaltuutettuna hänen tehtäväkenttäänsä kuuluu Berliinin ja Brandenburgin osavaltioiden lisäksi myös Saksin osavaltion koillisosa.
Apua tarvitsevien ihmisten määrä on suuri.
Thomas de Vachroi myöntää, että hänen työpäivänsä ovat pitkiä ja työmäärä on valtava. Haastattelupäivänä hän kertoo herätyskellon soineen jo ennen viittä. Kotiin hän kertoo pääsevänsä vasta iltakymmeneltä.
– Toimialueeni köyhyysvaltuutettuna on valtavan suuri ja tekemistä on niin paljon, että pystyn hädin tuskin tekemään kaiken. Saan kyselyjä kaikista Berliinin kaupunginosista, mutta myös Brandenburgin osavaltion puolelta otetaan yhteyttä. Viime aikoina kutsuja on tullut myös kouluista. Aikaa kuluu valtavasti yksinomaan artikkeleiden, raporttien ja vetoomusten kirjoittamiseen, de Vachroi kuvaa työtään.
Köyhyysvaltuutetun toimen lisäksi de Vachroi on edelleen myös Simeon-diakonialaitoksen palveluksessa. Hän on johtanut diakonialaitoksen ylläpitämän liikuntarajoitteisille suunnatun asuintalon toimintaa vuodesta 2011 lähtien. Samoin hän vastaa edelleen Tee ja lämmin tupa -tilaisuuksien järjestämisestä Neuköllnin kaupunginosan kodittomille ja asunnottomille.
APUA TARVITSEVIEN ihmisten määrä on suuri. Saksan tilastokeskuksen (Destatis) mukaan köyhyysriskin raja oli viime vuonna yhden hengen taloudelle 1 378 euroa kuukaudessa. Kahden aikuisen ja kahden lapsen taloudelle vastaava raja oli 2 893 euroa kuukaudessa.
Vuonna 2024 Saksassa köyhyysrajalla tai sen alapuolella eli yli 17 miljoonaa ihmistä. Toisin sanoen joka viides saksalainen oli vaarassa pudota köyhyyteen.
Köyhyysvaltuutettu de Vachroi pitää tilannetta hälyttävänä.
– Kun yli 20 prosenttia ihmisistä ajautuu köyhyysloukkuun, tilanne on katastrofaalinen. Sitä on vaikea saada pysäytettyä, eikä edes tiedä, mistä pitäisi aloittaa, de Vachroi kuvaa.
De Vachroi painottaa, että köyhyysvaltuutettuna hänen tehtävänään on olla hädässä olevien ihmisten äänitorvi, koska apua tarvitsevat eivät tule kuulluiksi. Myös edesmennyt paavi Franciscus, jota tapaamaan köyhyysvaltuutettu sai viime vuonna kutsun, puhui aina köyhien puolesta.
Se, että Berliinin ja Brandenburgin alueen evankelinen maakirkko nimitti köyhyysvaltuutetun, on selkeä osoitus siitä kuinka vakavana yhteiskunnallisena ongelmana se pitää kasvavaa köyhyyttä.
Esimerkiksi Berliinissä kasvava köyhyys näkyy kaikkialla kaupungissa – kaduilla, siltojen alla, puistoissa ja metroasemilla. Arvioiden mukaan pääkaupungissa elää 2000–6000 koditonta ja runsaat 10 000 ihmistä, joilla ei ole vakituista asuntoa. Joka viides berliiniläinen lapsi elää köyhyydessä, lisääntyvästä vanhusten köyhyydestä puhumattakaan.
Ongelmana on se, että emme tiedä miltä kauniin julkisivun takana näyttää.
KÖYHYYS EI suinkaan ole ainoastaan suurkaupunkien ongelma. Köyhyyttä on myös maaseudulla ja pienillä paikkakunnilla.
– Maaseudulla näemme usein hyvin hoidettuja omakotitaloja. Ulkoapäin katsottuna kaikki näyttää olevan kunnossa. Usein on niin, että ihmiset asuvat kauniissa talossa, mutta heillä ei ole varaa lämmittää kuin yhtä huonetta. Ongelmana on se, että emme tiedä miltä kauniin julkisivun takana näyttää, de Vachroi toteaa.
De Vachroin mielestä evankelinen maakirkko otti merkittävän askeleen oikeaan suuntaan nimittäessään köyhyysvaltuutetun.
– Kirkossa me keskustelemme ja tuemme ihmisiä henkisesti ja hengellisesti, samoin teemme sosiaalityötä diakonialaitosten puitteissa. Mutta mitä köyhyysongelman poistamiseen tulee, meidän on oltava poliittisia. Kirkko ei toimi yhteiskunnan ulkopuolella, vaan on osa sitä. Emme pysty pysäyttämään köyhyyskierrettä Saksassa sillä, että keskustelemme siitä keskenämme seurakunnissa tai hallintopiireissä. Se ei johda eteenpäin, koska meitä ei kuulla kirkon ulkopuolella.
– Olen sitä mieltä, että köyhyysvaltuutettuja pitäisi nimittää myös osavaltiotasolla. Kirkko ei voi ratkaista köyhyysongelmaa, sillä se vaatii poliittisia toimia, de Vachroi sanoo.
Evankelisen kirkon sisällä köyhyysvaltuutetun nimittämiseen on suhtauduttu hyvin myönteisesti, mutta kirkon ulkopuolelta on tullut joitakin soraääniä.
– Esimerkiksi joidenkin poliitikkojen mielestä köyhyydestä pitäisi puhua vähemmän suoraan. Mutta meillä on köyhyysongelma ja siitä on puhuttava rehellisesti. Kun reilut 20 prosenttia ihmisistä elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella, on mielestäni välttämätöntä, että myös puhumme köyhyydestä sen oikealla nimellä, de Vachroi sanoo.
Lue myös:
Euroopan kansalaisjärjestöt keikkuvat poliittisten voimien pyörteissä