Seksuaaliterapeutti, ihmiskauppa-asiantuntija, pappi ja aktivisti Pia Rendic kertoo Kotimaalle, että suomalaisten kristittyjen pornon kulutusta ei ole vastaavalla tasolla aiemmin tutkittu. Verkkokyselyihin pohjautuvan väitöskirjan aineisto ei Rendicin mukaan ole suoraan yleistettävissä, mutta Suomi ei erotu pornonkulutuksessa sinänsä suuntaan tai toiseen. Yksi asia kuitenkin on selvä. Kristityt katsovat pornoa siinä missä kaikki muutkin.
– Moraalinen ristiriita on kuitenkin heidän keskuudessaan huomattavasti suurempi. Moni kristillinen yhteisö jakaa tietyn ihmiskäsityksen ja siten myös tietynlaisen käsityksen seksuaalisuudesta.
Siksi porno näyttäytyy monelle kristitylle käärmeenä paratiisissa. Rendic kertoo, että moni kokee pornon katsomisensa olevan räikeässä ristiriidassa raamatullisten ihanteiden kanssa.
– Se luo säröjä suhteisiin ja ihmisen minäkuvaan.
Rendicin mukaan moni vastaaja kertoo pitävänsä itsetyydystäkin syntinä. Silloin, kun se yhdistyy pornon katsomiseen, moni kokee tekevänsä tietyssä mielessä tuplasynnin.
– Vaikka pornoa katsovat kristityt olisivat pornovastaisia, he saattavat katsoa sitä stressiä ja ahdistusta purkaakseen. Siitä seuraa häpeää ja syyllisyyttä.
2000-lukulaisessa mediakeskustelussa pornosta on puhuttu usein myötäkarvaan. Onlyfansin ja itsenäisten pornontuottajien aikakautena monet ovat esittäneet, että porno ei välttämättä olisi aina haitallista. Rendic näkee työssään seksuaaliterapeuttina pornon pahimmat vaikutukset, monet asiakkaista ovat pornoaddikteja. Monella suurkuluttajalla porno tuhoa parisuhteen. Se voi vaikuttaa myös muihin ihmissuhteisiin. Joidenkin kohdalla kärsii jopa talous.
”Koko valtavirtakulttuuri on pornoistunut. Se mikä oli 1970-luvulla pornoa on nykyään pop-kulttuuria.”
RENDIC MYÖNTÄÄ, että monet voivat katsoa pornoa myös ilman suuria tragedioita. Satunnaiskäyttäjät ja viihdekäyttäjät hallitsevat aikuisviihteen kulutustaan, eikä se hallitse heidän elämäänsä. Silti Rendic on huolissaan yhteiskunnan pornoistumisesta.
– Koko valtavirtakulttuuri on pornoistunut. Jos katsoo pornolehti Jallun kansia 1960- ja 1970-luvulta, ne ovat kesyä tavaraa verrattuna vaikkapa 2020-luvun Euroviisu-esityksiin.
Siksi moni hahmottaa pornon nykyään harmittomana viihteenä.
– Se mikä oli 1970-luvulla pornoa on nykyään pop-kulttuuria.
Yksi kummallinen yksityiskohta Rendicin tutkimuksessa on se, että naisvastaajien keskuudessa eniten pornoa kuluttivat aktiivisesti kirkossa käyvät naiset. Addiktioita löytyy yllättäviltä ihmisryhmiltä.
– Monissa herätyskristillisissä piireissä varoitellaan esimerkiksi esiaviollisesta seksistä. Siihen se seksuaalineuvonta sitten jääkin. Se johtaa monenlaisiin ongelmiin avioliiton sisällä.
Rendicin mielestä porno-ongelmasta ja seksistä pitäisi ryhtyä puhumaan suoraan ja häpeilemättä.
– Kirkkojen seksuaalikasvatus on näiltä osin vanhentunut. Jos seksistä puhumista karsastetaan, ja seksuaalikäsitykset ovat ajassa jäljestä, voi pohtia jopa sitä, ajaako kirkon seksuaaliopetus käyttämään pornoa.
Pia Rendicin käytännöllisen teologian alaan kuuluva väitöskirja Synti vai nautinto? Suomalaisten kristittyjen kokemuksia ja ajatuksia pornosta ja pornonkäytön vaikutuksista tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa toukokuussa.
Lue myös:
Näkökulma: Synti myy, vaikkei se syntiä olisikaan
Sunnuntain evankeliumi: Kuuluvatko seksi ja intohimo ikuiseen elämään?
Ilmoita asiavirheestä