Tarkoitus oli kirjoittaa moninaisista hengellisistä poluista, joita elämässämme kuljemme, mutta jälleen se tapahtui. Siperiankissa Mooses hyppäsi työpöydälle, painautui käsivartta vasten, asetteli etukäpälänsä näppäimistön l- ja ä-kirjaimille, alkoi puskea pörröisellä päällään kämmenselkää, käynnisti rukkinsa ja ryhtyi kehräämään.
Olen pannut merkille, että mitä raskaampina painavat huolet, sitä useammin Mooses hyppää työpöydälle kehräämään. Kuuluuko kehruuhurinan läpi kuin kuiskaus: ”Murehdit liikaa. Ota oppia kissastasi.”
Kertomukset eläimistä viestintuojina, välittäjinä tämän maailman ja jumalallisen välillä, ovat ikivanhoja ja ylikulttuurisia. Kohtaamisia kuvataan kansatarinoissa, antiikin Kreikan tarustossa – ja Raamatussa.
Ajatus eläimistä Jumalan lähettiläinä ei sovi länsimaiseen todellisuuskäsitykseen. Se vuotaa helposti akateemisen tutkimuskehikon reunojen yli. Järjen vastaväitteistä huolimatta havahtuminen eläimen kautta välittyvään viisauteen tai Pyhän hipaisuun saattaa kuitenkin olla kokijalleen syvästi merkityksellinen.
Eläimet on kudottu osaksi Raamatun kertomuksia
Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkuluvuista Ilmestyskirjan lopunaikojen näkyihin eläimet on kudottu osaksi Raamatun kertomuksia. Niiden paikka luomakunnassa ei ole pelkästään hyödyn tuottaminen ihmiselle työjuhtina ja ratsuina tai ravinnon ja raaka-aineiden lähteinä. Eläimet toimivat vertauskuvina ja Jumalan edustajina. Ne välittävät syvällisiä totuuksia ja opetuksia.
Maininnat eläimistä heijastelevat Raamatun kertojien ja kertomusten kuulijoiden maailmankuvaa. Heidän yhteytensä luomakuntaan oli tiivis. Eläinten käytös kertoi heille myös hengellisestä todellisuudesta näkyvän takana.
Korpit toivat Jumalan kehotuksesta pakomatkalle lähteneelle profeetta Elialle ”aamuin illoin leipää ja lihaa” (1. Kun 17:4). Työmotivaationsa kadottanutta neuvottiin menemään muurahaispesälle. ”Mene, laiskuri, muurahaisen luo, katso sen aherrusta ja ota opiksesi” (Sananl 6:6). Jeesus kehotti ruoastaan ja vaatteistaan murehtivia oppimaan luottamusta taivaan linnuilta ja niityn kukilta.
Talitintti vakuutti: Kyllä tämä selviää
Eläimet toimivat välikappaleina, joiden kautta Jumala on vuorovaikutuksessa ihmiskunnan kanssa. Niiden rooli sanansaattajina, huolenpitäjinä tai tuomion välittäjinä korostaa luomakunnan ja jumalallisen välistä yhteyttä. Muurahaisen ahkeruus ja vuohen itsepäisyys toimivat myös ihmisen käyttäytymisen peileinä, kirjoittaa raamatuntutkija Douglas C. Youvan.
Jos muistat omasta elämänkokemuksestasi seuraavan, et ole kokemuksesi kanssa yksin. Menetyksen ja murheen painamia tervehtii haudalla lintu, jonka liverrys ei katkea edes saattoväen saapumiseen. Se jatkaa sinnikkäästi viserrystään. Vaikka kukaan ei sano sitä ääneen, laulu kuulostaa meille tarkoitetulta lohdutukselta, viestiltä Jumalan sydämeltä.
”Eläimet välittävät myös lohdutusta yksinäisyyteen.”
Muistan syksyn, jona vanha leikkuupuimurini meni jälleen rikki. Peltoni oli kylän viimeinen, jossa vilja vielä odotti korjuutaan. Ensimmäiset yöpakkaset olivat tulleet, mutta puimuri seisoi keskellä peltoa, eikä käynnistynyt kaikesta yrittämisestä huolimatta.
Yhtenä aamuna puimurin takarenkaalle lennähti talitintti, katseli maassa lojuvia työkaluja, napitti uteliaana minua ja puimuria, ei pelännyt, vaan keikkui metrin päässä. ”Kyllä tämä selviää”, se tuntui sanovan, puhui linnun kieltä, mutta niin että ymmärsin lakata murehtimasta. Iltapäivällä puimuri käynnistyi ja vilja tuli puiduksi.
Ihminen on rukoileva eläin
Eläimet välittävät myös lohdutusta yksinäisyyteen. On vähemmän tunnettua, että uskopuhdistaja Martti Luther oli kaikesta ympärillään kuohuneesta ihmisten ja tapatumien virrasta huolimatta ilmeisesti melko yksinäinen ihminen. Ehkä yksinäisyydestä nousee myös hänen usein lainattu mietteensä koirastaan: ”Koira on uskollisin eläin ja sitä arvostettaisiin suuresti, ellei se olisi niin yleinen. Herra Jumalamme on tehnyt suurimmista lahjoistaan yleisimpiä.”
”Kuuntele viisautta, joka välittyy eläinten kautta. Silitä kissaa, koiraa, lammasta tai vuohta.”
Eläimet muistuttavat myös elämän hallitsemattomuudesta, sellaisista voimista, jotka ohjaksiin päästyään nauravat kuvitelmille elämän täydellisestä hallinnasta. Talvella pässi karkasi uuhien karsinaan. Nyt viiden kuukauden päästä uuhien puolella mäkättää vauvanäänellään kuusi karitsaa.
Mikä on siis ihmisen paikka suhteessa luomakuntaan, sen eläimiin ja kasveihin ja toisaalta suhteessa Luojaansa? Rukoileva eläin, totesi eräs kristitty kirjailija ja tutkija. Ihminen on merkillinen yhdistelmä rukousta, henkisyyttä ja eläintä.
Ota kiitollisena vastaan se hyvä, jota Jumala kesällä luomakunnan välityksellä lahjoittaa. Kuuntele viisautta, joka välittyy eläinten kautta. Silitä kissaa, koiraa, lammasta tai vuohta. Silitä toista ihmistä, jos hän on lähellä ja saat luvan. Liitä kätesi välillä myös rukoukseen.
Lähde: Douglas C. Youvan: The Symbolic Roles of Animals in the Bible. From Divine Messengers to Symbols of Judgment. 2024
Juttu on julkaistu Askel-lehdessä 6/2025.
