Sleyn valtakunnallista Evankeliumijuhlaa vietetään 27.—29.6. Karkun evankelisen opiston alueella Sastamalassa teemalla Sinua odotetaan. Ohjelmasta löytyy runsaasti myös ajankohtaisiin aiheisiin ja keskusteluihin pureutuvaa sisältöä.
Lauantaina iltapäivällä opiston juhlasali oli ääriään myöten väkeä Sleyn kotimaantyönjohtaja, pastori Juhana Tarvaisen haastatellessa professori Antti Laatoa.
Tarvainen aloitti kysymällä Laadon mielipidettä viimeisimmistä eksegeettisistä kohukirjoista, Sensuroitu (Ville Mäkipelto ja Paavo Huotari, 2023, Otava) sekä Jumalan synty (Ville Mäkipelto, Juha Pakkala ja Raimo Hakola, 2025, Otava).
Laato paljasti, että kirjojen väitteet ovat saaneet hänet kirjoittamaan jo oman kirjan vastineeksi.
— Tarkoituksenani on ollut tehdä päivitys: miten kristityt voivat nähdä itsensä edelleen samassa Vanhan testamentin jatkumossa.
Laadon kerrottua yksityiskohtaisesti siitä, miten Abrahamista tuli Jumalaan uskova ihminen, Tarvainen kysyi, onko Israelin kansakin ollut aluksi epäjumalainen. Laadon mukaan Vanhan testamentin Kuninkaiden kirjoissa toistuu kuvaus siitä, miten Israelin kuningas ei tehnyt sitä, mikä oli oikein Herran silmissä.
— Profeettakirjoissa on sama trendi päällä. Profeetat kritisoivat kansaa vieraiden jumalien palvelemisesta. Vanhan testamentin kuvakulmasta saa käsityksen, että Israelin ja Juudan kuningaskunnassa oli vähemmistö, joka halusi palvella yhtä Jumalaa.
— Arkeologia ei kerro meille, mikä oli Vanhan testamentin uskonkäsitys. Se kertoo meille, mikä oli se uskonkäsitys, mitä kirjoissa kritisoidaan.
Entä voiko olla, että Vanhassa testamentissa puhutaan monesta jumalasta, esimerkiksi kun käytetään monikkoa elohim, Tarvainen kysyi.
— Abraham kunnioittaa Melkisedekiä, josta sanotaan, että hän oli ”Korkeimman Jumalan” palvelija. Kun heimoyhteisö alkaa järjestyä kuningaskunnaksi, aletaan pohtimaan tarkemmin sitä, miten jumalat sijoittuvat. Kun yhteiskunnassa järjestytään, aletaan selvittää myös liturgista todellisuutta.
— Keskeisimmät nimet ovat El-Eljon ja El-Shaddai. Nämä nimet esiintyvät varhaisessa Israelin uskonnollisessa traditiossa. Lopulta Jahvesta tulee Jumalan nimi. Herran nimi Jahve tarkoittaa, että ”minä olen se, joka olen”.
”Jeesus opastaa meitä pois demonimaailmaan suuntautuvasta kiinnostuksesta.”
SEURAAVAKSI TARVAINEN kysyi, miten tulisi suhtautua Aseraan, joka on uusimmissa kirjoituksissa mielletty Jumalan vaimoksi.
— Kanaanilaisessa maailmassa Eeli-jumalalla oli puoliso, jonka nimi oli Asera. Kun Eel ja Jahve yhdistyivät, syntyi vääriä tulkintoja. Aseraa tungettiin joka paikkaan, kuten tiedetään II:sta Kuninkaiden kirjasta, jolloin kuningas Manasse toi Aseran puun Jerusalemin temppeliin. Jo kuitenkin hänen pojanpoikansa Joosua toimi toisin. Kuningas voi olla jumalaton, mutta hänen pojanpoikansa oli hurskas mies.
Kun Aseroja tuhotaan, ne pilkotaan palasiksi ja tuhotaan, Laato kertoo. Siitä on päätelty, että Aseran kuvat ovat olleet pyhiä puita.
Tarvainen siirsi seuraavaksi keskusteluun saatanaan, ja siihen, onko saatana mahdollisesti ”myöhempi keksintö”.
— Kyseessä on tavallinen sana, joka hepreaksi merkitsee vastustajaa. Varhaisin teksti, missä viitataan saatanaan, on Neljäs Mooseksen kirja, luku 22.
Enkeli, joka pysäyttää Bileamin kapeikossa, kuvataan tekstissä ”saatanaksi eli vastustajaksi, jonka Jumala asetti Bileamille”.
— Israeliin eivät vaikuta ulkopuoliset maagiset rituaalit. Israelia ei voi kirota. Bileam ei pysty tekemään muuta kuin sen, mitä Herra käskee.
Laato muistuttaa, että vaikka Bileam esitetään tulkintatraditiossa positiivisena hahmona, mutta juutalaisessa traditiossa ja esimerkiksi Ilmestyskirjassa, näin ei ole.
Laadon mukaan ”Jeesus opastaa meitä pois demonimaailmaan suuntautuvasta kiinnostuksesta”, kohti sitä, miten pelastutaan.
Nikean uskontunnustuksen taustalla vaikuttavat Laadon mukaan nimenomaan Vanhan testamentin käsitykset ja tekstit.
LOPUKSI PÄÄSTIIN Jeesuksen jumalallisuuteen. Oliko käsitys Jeesuksen jumalisuudesta läsnä jo opetuslasten ja varhaisten kristittyjen todellisuudessa? Laadon mukaan kaksi asiaa vaikuttivat varhaisten kristittyjen toimintaan.
— Juutalaiset olivat tutkineet ammattimaisesti Vanhan testamentin tekstejä jo kaksi vuosisataa. Toinen asia on se, että opetuslapset ja aikalaiset häkeltyivät Jeesuksen toiminnasta. Kyllä ensimmäiset kristityt ryhtyivät jo miettimään Jumalan ja Jeesuksen välistä suhdetta.
Laato korostaa, että Vanhan testamentin tekstit tarjosivat tälle taustamateriaalia. Jo varhaisimmissa Uuden testamentin teksteissä, Laadon mukaan vuoden 50 tienoilta, välittyy käsitys siitä, että kristityt ymmärsivät Jeesuksen Jumalan persoonalliseksi viisaudeksi.
— Juutalaiset jo ennen Jeesuksen aikaa ymmärsivät Viisauden, joka Jumalan kanssa maailman loi, myös persoonaksi, jonka kanssa Jumala keskustelee. Ensimmäisten kristittyjen oli helppo lähteä liikkeelle siitä, että juuri tämä viisaus on Jeesus Kristus.
Nikean uskontunnustuksen taustalla vaikuttavat Laadon mukaan nimenomaan Vanhan testamentin käsitykset ja tekstit.
— Nikean uskontunnustus toistaa sen, mitä on kristinuskon parissa jo kolmesataa vuotta ajateltu. Mikään ei ole muuttunut varsinaisesti.
— Varhaiset kristityt halusivat korostaa monoteismiä, vaikka uskoivatkin Isään ja Poikaan.
Lopuksi Tarvainen kysyi, miten tulisi suhtautua kirjojen vähättelemiin Jeesuksen ilmestyksiin, joita opetuslapset kokivat, ja mitä tulisi ajatella siitä, onko Raamattua muokattu? Voiko Raamattuun luottaa?
— Totta kai voi luottaa, Laato vastasi. Asiat kannattaa sanoa yhden ainoan kerran, ja oikein. Jos katsotaan Vanhan testamentin tekstejä, niin ensimmäiset kristityt Vanhaa testamenttia tulkitessaan iloitsivat siitä, että heillä on monta eri versiota ja käännöstä. Ei varhaisissa kommentaareissa tapeltu, mikä käännös on oikein. He iloitsivat kuvakulmien rikkaudesta. He näkivät myös rikkautena sen, että meillä on neljä evankeliumia.
— Jos haluttaisiin kunnolla tapella, niin laitetaan seminaari siitä, mitä Pietari todella sanoi kieltäessään. Ei alkuaikoina tällaista keskustelua käyty. Se nähtiin rikkautena, että oli erilaisia muistikuvia. Tuolloin ei jouduttu historian loukkuun. Evankeliumit tarjosivat mahdollisuuden ymmärtää.
MAINITTAVAN OSAN ajasta keskustelu liikkui korkean eksegeettisissä piireissä, mutta yleisön kiinnostus ja uteliaisuus säilyi intensiivisenä loppuun asti. Aina Tarvaisen kysyessä jostain kohukirjojen yksityiskohtaan tai väittämään liittyvästä seikasta, Laato vastasi perinpohjaisesti kohtaan ja kieleen takertuen.
Varsinaisia lyttäyksiä tai vastalauseita ei kuultu, mutta Vanhan testamentin detaljeihin sukeltavia puheenvuoroja sitäkin enemmän.
Ilmoita asiavirheestä