Kellojen kilkatus kertoo ohittavasta karjasta. Se suuntaa leveälle joenuomalle, jonka keskellä vesi kimmeltää auringossa.
On toukokuu ja sadekausi Pohjois-Tansaniassa Kishapun alueella on vasta päättynyt. Eteläinen pallonpuolisko valmistautuu alkavaan talveen. Silti joki on jo melkein kuiva. Tämän jutun ilmestyessä uomassa tuskin enää on vettä.
Kun vettä ei ole, sitä saadaan kaivamalla hiekan alta, kertovat uoman läheisyydessä pienen pellon laidalla seisovat pienviljelijät Felister Stephen ja Jonas Daniel.
Stephen on neljän aikuisen lapsen äiti ja viljellyt maata Shaghihilun kylässä pitkään. Neljästä elossa olevasta lapsestakin kolme on maanviljelijöitä.
Ammatti on Tansaniassa tavallinen. Maan noin 65 miljoonasta asukkaasta peräti kaksi kolmannesta on maanviljelijöitä, ja valtaosa ruuasta tuotetaan pientiloilla.
Ne puolestaan ovat riippuvaisia sadevedestä ja siten alttiita ilmastonmuutoksen aiheuttamille ongelmille.
Kishapussa viljelyolosuhteet ovat muuttuneet jo nyt. Myös Felister Stephen ja Jonas Daniel ovat huomanneet muutoksen.
Vuosi sitten Stephen vaihtoi riisin ja puuvillan viljelyn bataattiin ja tomaattiin. Erityisesti runsaasti vettä vaativan riisin viljely kävi vaikeaksi, eikä puuvillastakaan saanut kunnollista tuottoa.
Perinteisesti puuvilla on ollut Kishapun alueella niin tärkeä toimeentulon lähde, että sitä on kutsuttu valkoiseksi timantiksi. Nyt yhden sadon hinta saattoi olla Stephenin mukaan 20 000 shillinkiä. Se vastaa noin kahdeksaa euroa.
Tomaatista ja bataatista ruokaa riittää omalle perheelle. Lisätienestejä Stephen saa myymällä bataatin pistokkaita sekä bataattijauhoista leipomaansa leipää.
Myös Daniel on luopunut puuvillan viljelystä. Ilmastonmuutoksen takia vettä ei ole ollut enää tarpeeksi, hän sanoo. On pitänyt siirtyä paremmin kuivuutta kestäviin lajeihin.
Jotkut ovat jo muuttaneet muualle paremman toimeentulon perässä, Daniel tietää. Jääminen puolestaan tarkoittaa kamppailua yhä hankalampien olosuhteiden kanssa. Silti hän ei aio lähteä. Ikääntyneet vanhemmat tarvitsevat huolenpitoa.
LINNUNTIETÄ VAIN parinsataa kilometriä Kishapusta itään on Olduvain rotko. Sitä on kutsuttu ihmiskunnan kehdoksi, sillä alueelta on löytynyt yli kaksi miljoonaa vuotta vanhoja nykyihmisen esivanhempien jäänteitä.
Nyt olosuhteet laajoilla alueilla Saharan eteläpuolisessa Afrikassa uhkaavat muuttua ihmiselle sietämättömiksi.
Maailmanpankin arvion mukaan Saharan eteläpuolisessa Afrikassa 86 miljoonaa ihmistä saattaa jättää kotinsa ja muuttaa toisaalle oman maansa rajojen sisällä vuoteen 2050 mennessä. Se vastaisi noin neljää prosenttia alueen asukkaista.
Syynä tähän kaikkeen ovat globaalit päästöt, joita tosin on pääasiassa tuotettu ihan toisaalla. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan katso syyllisyyttä. Päinvastoin eniten kärsivät usein ne, joilla on ollut katastrofin aiheuttamisessa kaikkein vähiten osaa. Kuten tansanialaiset pienviljelijät.
Mikäli kaikki kuluttaisivat kuin tansanialaiset, meille riittäisi 0,6 maapalloa. Suomalaisten kulutuksella vastaava luku on 3,2.
VAIKKA LÄHTIJÖITÄ voi olla paljon, jääjiä on enemmän. Jäädä aikoo myös Jeremia Kitundu, jonka pienessä pihassa Shaghihilussa vastassa ovat hänen lisäkseen vaimo Kristina sekä perheen kolme kouluikäistä lasta Rebekka, Raphael ja Daoudi.
Pihassa tepastelee kanoja ja vuohi. Myös Kitundut ovat maanviljelijöitä. Pellolla kasvaa bataattia ja auringonkukkaa. Puuvillapeltojakin on kaksi, mutta tänä vuonna sateet jäivät vähäisiksi eikä satoa tullut.
Silti Jeremia Kitundu ei usko, että lähteminen auttaisi. Jossain toisaalla vastassa olisivat toisenlaiset ongelmat.
– Tämä on Jumalan asettama järjestys, hän sanoo.
Kristina Kitundu esittelee perheen keittiötä. Perinteisesti alueella ruokaa on laitettu avotulella. Nyt Kitundujen käytössä on yksinkertainen savesta tehty liesi, joka lämpenee parilla oksalla.
Liesi tuli taloon Tansanian kristillinen pakolaisavun (Tanganyika Christian Refugee Servicen eli TCRS) hankkeen myötä. TCRS on Suomen Lähetysseuran suurin kehitysyhteistyökumppani Tansaniassa.
Tämän vuoden lopussa päättyvän hankkeen tavoitteena on ollut parantaa ruokaturvaa ja toimeentulon mahdollisuuksia sekä auttaa asukkaita sopeutumaan ilmastonmuutokseen ja varautumaan katastrofeihin. Yksi konkreettinen keino on energiaa säästävien liesien rakentaminen.
Hankkeen rahoitus tulee TCRS:n pitkäaikaisen kumppanin Suomen Lähetysseuran kautta valtaosin Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroista.
Myös Felister Stephen ja Jonas Daniel ovat saaneet hankkeen kautta koulutusta paremmista viljelymenetelmistä ja kuivuutta kestävistä lajikkeista.
PUIDEN SUOJELU ja uusien taimien istuttaminen on tärkeä osa ilmastonmuutoksen vastaista työtä. Siksi osana hanketta on perustettu myös taimitarhoja. Kishapun alueella niitä ei kuitenkaan kuivuuden takia ole. On parempi keskittyä olemassa olevien puiden suojeluun, TCRS:n aluekordinaattori Oscar Rutenge toteaa.
Vaikuttaa siltä kuin Shaghihilun alakoulussa olisi silti onnistuttu mahdottomassa: puiden suojaama piha on kuin varjois vehreä keidas, vaikka on keskipäivä. Eri puolilla kasvaa papaijapuita, sitruunapuita ja appelsiinipuita.
Vielä viisi vuotta sitten oli toisin, biologian opettaja Tamimu Fuad kertoo. Koulu aloitti yhteistyön TCRS:n kanssa vuoden 2022 lopulla.
– Emme olisi silloin osanneet kuvitellakaan, että toukokuussa voi olla näin vihreää tai että olisimme istuttaneet puun kuivana kautena.
Isojen paahtavalta auringolta suojaavien puiden lisäksi pieniä puun taimia on siellä täällä. Niiden suojaksi on koottu keppejä kuin teltaksi. Lakipisteestä roikkuu vesipullo, josta taimi saa hitaasti vettä. Tippakastelujärjestelmän avulla arvokasta vettä ei mene hukkaan.
Ympäristöstä puhutaan luokissa ja ympäristökerhossa. Puihin on kiinnitetty kylttejä, jotka kannustavat suojelemaan luontoa. Tunza mazingira yakutunze. Huolehdi ympäristöstä, niin ympäristö huolehtii sinusta.
Oppilaat ovat viestinviejiä, Fuad toteaa. He kertovat koulussa oppimastaan kotona, ja niin aikuiset oppivat lasten kautta.
Koulun oppilaat Bether, 13, Barakah, 11, ja Yasintha, 12, esittelevät piha-aluetta. Pienessä puutarhassa kasvaa muun muassa pinaattia ja kiinankaalia.
Tänne koulun ympäristökerhossa mukana olevat oppilaat tulevat aamulla jo ennen koulun alkua. Puutarhan sato myydään tai syödään koulussa. Vesi kasveille haetaan joenuomasta melko läheltä. Työ ei ole iso, vakuuttaa Bether.
Koulussa katsotaan tulevaisuuteen. Tamimu Fuadin tavoitteena on, että jokainen koulun oppilas istuttaisi ainakin yhden puun vuodessa ja pitäisi taimesta myös huolta. Koulussa on 427 oppilasta, eli aika monta puuta.
Opettajan haaveena on sekin, että koululle saataisiin oma kaivo. Sen merkitys olisi valtava.
Lapsilla on omat unelmansa. Barakah haaveilee lääkärin ammatista, Yasintha sairaanhoitajan.
Bether haluaisi olla radiotoimittaja tai ehkä näyttelijä. Mutta sen lisäksi hän haluaa kunnon puutarhan.
Juttu on tehty Suomen Lähetysseuran ja ulkoministeriön rahoittamalla toimittajamatkalla Tansaniaan.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä