Kirkkosali on pelkistetty kuin koulun liikuntasali. Ristiäkään ei ole näkyvissä. Iltapäivän hartaushetki alkaa musiikilla ja rukouksella, jota johtaa salin edessä puhujanpöntöstä naisteologi Keneni Beriso. Puheen tulee pitämään mies. Luterilaisen Mekane Yesus -kirkon teologisen seminaarin kampuksella asetelma on sattumaa ja voisi hyvin olla myös toisin.
‒ Etiopian luterilaisessa kirkossa naisten pappeuteen liittyy edelleen haasteita, vaikka juuri vietimme ensimmäisten naispappien vihkimyksen 25-vuotisjuhlaa, kertoo seminaarin johtaja Misgana Mathewos.
Hän on pappi ja papin poika, joka kohtasi jo lapsuudessaan paljon naispuolisia ulkomaalaisia lähetystyöntekijöitä.
‒ Maailmankuvani avartui lapsuuden kokemusten myötä. Omassa pappisseminaarissani oli ulkomaalaisia naisopettajia. Asia ei siis ole Etiopiassa uusi, mutta naispappeutta kohtaan on edelleen vastustusta sekä kirkossa että etenkin kulttuurisesti.
Hän on harmissaan etenkin siitä, ettei kirkossa ole monia naisia ylemmissä viroissa kuten synodien johtajina.
‒ Naiset ovat perinteisesti olleet aktiivisia esimerkiksi pyhäkoulun opettajina, mikä rooli heille on kiistatta aina hyväksytty.
Noin viidennes teologisen seminaarin opiskelijoista on naisia.
‒ Kirkon tehtävä on avata polku naisille seurata kutsumustaan, myös johtaviin tehtäviin. On hienoa, että meillä on nyt tusinan verran naispuolisia tohtoriopiskelijoita, Mathewos sanoo.
YKSI SEMINAARIN jatko-opiskelijoista on viime vuonna teologian maisteriksi valmistunut Abigiya Kukie. Hän työskenteli aiemmin kirkossa kirjanpitäjänä.
‒ Päädyin tekemään 75 prosenttia työajastani opettajana kirkossa, siksi halusin opiskella teologiaa. Visioni oli jo opintojen alussa, että haluan palvella Jumalaa lähetystyöntekijänä.
Haave opinnoista oli aluksi kaukainen, kahdestakin syystä. Kukien perheellä ei ollut varaa rahoittaa opintoja eikä perhe hyväksynyt ajatusta teologian opiskelusta.
‒ Etiopiassa vanhoillinen kulttuuri ohjaa ihmisten ajattelua. Naisia ei helposti hyväksytä johtajiksi eikä myöskään papeiksi. Rukoilin Jumalaa, että teologian opintoni mahdollistuisivat.
Rukousvastaus saapui Suomen Lähetysseuran stipendin kautta. Kukie oli kurssinsa parhaita opiskelijoita. Kun perhe kuuli opintomenestyksestä, yhteys palasi kolmen vuoden jälkeen.
‒ Suurin intohimoni on lähetystyö. Haluan voittaa sieluja Jumalalle. Lähetystyötä voin ajatella tekeväni missä tahansa maailmalla, mutta tehtävää on paljon myös täällä Etiopiassa, ortodoksien keskuudessa, Kukie sanoo.
Ajatus lähetystyön tekemisestä toisen kristillisen kirkkokunnan jäsenten parissa ei etiopialaisille protestanteille ole vieras tai erikoinen. Lähetysseura ei jaa eikä tue tällaista näkemystä.
Teologisen koulutuksen saaneet naiset kohtaavat Kukien mukaan edelleen merkittäviä, mutta piilossa olevia haasteita.
‒ Etiopiassa ei ole helppoa olla nainen ja pappi. Kukaan ei ehkä sano mitään julkisesti, mutta asenteet näkyvät ja tuntuvat.
Naispappeuden vastustajat voivat esimerkiksi kieltäytyä vastaanottamasta naispapin jakamaa ehtoollista.
Haasteisiin Kukie on päättänyt valmistautua lisäkoulutuksella.
‒ Haluan olla henkisesti vahva ja rohkea sekä pätevä akateemisesti, siksi haluan opiskella teologian tohtoriksi.
”Etiopiassa ei ole helppoa olla nainen ja pappi. Kukaan ei ehkä sano mitään julkisesti, mutta asenteet näkyvät ja tuntuvat.”
VIIME VUONNA teologian maisteriksi valmistunut Mihret Zebene on myös aloittanut teologian tohtorin opinnot.
‒ En tunne kutsumusta papin tehtävään, joka ei ole naiselle Etiopiassa helppo valinta. Etiopian kristityt eivät ole kovin avoimia naispappeudelle, vaikka naisia on pitkään ollut luterilaisessa kirkossa pappina.
Hänen haaveenaan on saada kirjoittaa kristillistä kirjallisuutta, etenkin lapsille.
‒ Kasvoin kirjojen keskellä, meillä kotona luettiin paljon. Isäni opiskeli ulkomailla. Sain jo varhain kipinän opiskeluun ja nimenomaan teologian opiskeluun.
Zebenen vanhemmat ovat Baptistikirkon jäseniä.
‒ Isäni tuki teologian opintojani, äitini neuvoi minua kuuntelemaan sydäntäni. Perheelleni oli hankalaa, kun kerroin liittyväni luterilaiseen kirkkoon, jonka opeista olin tullut vakuuttuneeksi.
Zebenen haaveena on nostaa Etiopian kristillisen kirjallisuuden tasoa.
‒ Siksi haluan lisää tietoa teologiasta.
Myös Zebenen opinnot mahdollistuivat Lähetysseuran tuella.
Mekane Yesus -seminaarissa on mahdollista suorittaa myös elokuva- ja media-alan kanditutkinto, johon sisältyy myös teologisia opintoja. Opintokokonaisuudesta vastaa teologi Ebise Anisa.
‒ Olen ensimmäinen naisteologi, jolla on myös media-alan tutkinto. Tämän päivän teologien pitäisi ymmärtää sosiaalista mediaa, koska sitä kautta tavoittaa nuoria, Anisa sanoo.
Hän uskoo, että nuorille pitäisi saarnata enemmänkin esimerkiksi YouTubessa tai Tik-Tokissa kuin kirkossa.
‒ Nuoret kuuntelevat enemmän sosiaalista mediaa kuin kirkkoa. Haaveilen oman kristillisen tuotantoyhtiön perustamisesta. Haluan tuottaa kristillisiä elokuvia ja kristillistä materiaalia sosiaaliseen mediaan.
SUOMEN LÄHETYSSEURA käynnisti vuonna 2016 luterilaisen Mekane Yesus -kirkon kanssa hankkeen naisten teologian opintojen tukemiseksi.
‒ Ajatus naisteologien tukemisesta oli Etiopian aluepäällikkö Päivi Anttilan, joka esitteli ajatuksen seminaarin silloiselle johtajalle. Tuolloin naisteologien koulutusta ei vielä tukenut mikään taho, kertoo Lähetysseuran teologisen koulutuksen erityisasiantuntija Katri Härkönen.
Lähetysseuran tuen ansiosta naisten määrä seminaarissa ja tiedekunnassa on kasvanut merkittävästi. Vuonna 2016 naisopiskelijoita oli 10 seminaarin 240 opiskelijasta. Viime vuonna opiskelijoita oli 550, joista 110 oli naisia. Tiedekunnan henkilöstömäärä ja naistyöntekijöiden määrä on myös kasvanut. Vuonna 2016 henkilöstöä oli 24, joista kaksi naista. Nyt naisia on 20 tiedekunnan 54 työntekijästä.
Tammikuussa 2026 on alkamassa uusi Lähetysseuran ja Mekane Yesus -kirkon hankekausi, jossa tuetaan myös naisten teologian tohtoriopintoja.
‒ Toistaiseksi teologian tohtorin tutkinnon suorittaneita naisia on vähän. Kun yhä useammalla naisella on teologian tohtorin arvo, kirkon on otettava tosissaan naisteologit myös kirkon johtavia virkoja täytettäessä, Härkönen sanoo.
Hän uskoo patriarkaalisen kulttuurin vaikuttavan näkemyksiin johtajuudesta ja siitä, kuka on soveltuva johtamaan, etenkin kirkon piirissä.
Härkönen on seurannut Afrikan kristillistä kenttää pitkään.
‒ Vielä viisi tai kymmenen vuotta sitten minulle kerrottiin, ettei minun elinaikanani tule koskaan olemaan Afrikassa naista piispan virassa. Nyt sekä Etelä-Afrikassa että Namibiassa on naispiispa luterilaisessa kirkossa.
HÄRKÖNEN ON havainnoinut monissa Afrikan maissa ”naisteologipakolaisuutta”.
‒ Korkeasti koulutettuja naisteologeja on hakeutunut muun muassa Luterilaisen maailmanliiton ja YK-järjestöjen virkoihin, koska heillä ei ole ollut kotimaissaan mahdollisuuksia edetä urallaan. Nyt koen ilmapiirin hieman parantuneen. Mitä enemmän naispuolisia teologian tohtoreita on, sitä enemmän heillä on myös tukea tosistaan.
Naisten uramahdollisuuksien paranemisesta kertoo myös se, että Mekane Yesus -seminaariin on palkattu töihin enenevässä määrin naisia.
Huolta teologiasta kiinnostuneiden naisten koulutuksesta ja etenemismahdollisuuksista herättää Kansainvälisen luterilaisen neuvoston (International Lutheran Council), ILC:n alaisuudessa toimivan yhdysvaltalaisen Missourin synodin kasvava vaikutusvalta ja rahoitus teologien koulutukseen, myös Etiopiassa.
Missourin synodi saa rahoitusta Yhdysvaltojen presidenttiä Donald Trumpia tukevalta konservatiiviselta The Heritage Foundationilta. Missourin sydoni ja The Heritage Foundation vastustavat vahvasti naispappeutta.
‒ Lähetysseuralla on huoli Missourin synodin vaikutusvallan vahvistumisesta. Olemme tehneet Etiopian Mekane Yesus -kirkon seminaarin kanssa hyvää ja tuottavaa yhteistyötä, jolla on ollut iso vaikutus naisteologien määrään ja asemaan. Uskon ja toivon, että hyvä yhteistyömme jatkuu, Härkönen sanoo.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä