Pohjois-Etiopian maaseudulla ortodoksisten Tewahedo-kirkkojen ympärillä kasvaa ikivanhoja, reheviä kirkkometsiä. Niissä on aina hiljennytty, rukoiltu ja suojeltu luontoa.

Kristinusko saapui varhain Etiopiaan. Siksi monet kirkkometsät ovat saaneet kehittyä ja vanheta luonnollisesti 1 000–1 500 vuoden ajan.

Sen sijaan muut Pohjois-Etiopian peittäneet ikimetsät ovat kadonneet lähes kokonaan viimeisen sadan vuoden aikana, koska ihmiset ovat tarvinneet polttopuita, laitumia ja peltoja. Ilmastonmuutos ja lajikato ovat kuitenkin tehneet metsistä entistä tärkeämpiä ja haavoittuvampia.

– Jos Pohjois-Etiopiassa näkee korkeaa, rehevää metsää, siellä on mitä varmimmin kirkko ja yleensä myös luostari, kertoo Alemnew Sheferaw Asrese.

Asrese huomasi tämän jo lapsena. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi Debre Tsionin kylässä, muutamia satoja kilometrejä Addis Abebasta pohjoiseen.

Asrese tuli Suomeen opiskelemaan vuosia sitten. Nyt hän työskentelee it-asiantuntijana ja etiopialaisen ortodoksisen kirkon pappina.

KIRKKOJA JA niitä ympäröiviä kirkkometsiä sijaitsee peltojen keskellä, kumpareilla, vuorilla, järvien rannoilla ja saarilla. Kirkkometsiä on edelleen noin 35 000. Niiden koko vaihtelee muutamista hehtaareista yli 300 hehtaariin.

Puulajisto on rikkaampaa kuin muissa metsissä. Metsissä viihtyvät muun muassa apinat, liskot, ketut, linnut ja hyönteiset. Pölyttäjillä on tärkeä merkitys läheisten peltojen sadolle.

Koska metsissä ilma on viileämpää ja kosteampaa kuin muualla ympäristössä, lähiasukkaat hakevat niistä myös viilennystä kuumalla säällä.

– Kirkkometsät kertovat Jumalan luomistyöstä. Papit opettavat ihmisiä suojelemaan ja kunnioittamaan puita, kasvillisuutta ja eläimiä. Olemme yhtä niiden kanssa. Puiden siimeksessä on hyvä hiljentyä ja rukoilla. Joskus ajatellaan, että pyhät metsät suojelevat rukouksia kuten enkelit, Asrese sanoo.

Hän muistaa erityisesti Gueritsa-apinoiden laumat, jotka kiipeilivät polun yläpuolella puissa, kun perhe käveli kirkkometsän läpi sunnuntain jumalan-
palvelukseen.

– Metsässä ei saanut katkaista pienintäkään oksaa. Lupaa ei ollut liioin riehua, ja puhuimme hiljaa.

Kirkkoon ja luostariin kuuluu yleensä myös varastorakennus sekä opettamiseen ja ruokailuun käytetyt tilat. Siellä asuu munkki, joka hoitaa kirkkoa, sekä nunna, joka kuivaa ja jauhaa viljan jyvät jauhoiksi ehtoollisleipää varten. Isommissa kirkkometsissä elää lisäksi erakkomunkkeja. He viettävät hiljaista ja yksinkertaista elämää rukoillen.

Kirkkometsän puita käytetään myös hengelliseen opetukseen. Asresen mieleen on jäänyt tarina Pyhästä Yaredista, joka loi myöhemmin etiopialaisen ortodoksisen kirkkomusiikin perustan.

Tarinan mukaan Yared ei lapsena oppinut kirkkokoulussa erästä asiaa, vaikka yritti ja yritti. Sitten hän näki metsässä kovakuoriaisen, joka halusi kiivetä oksaa pitkin ylös, mutta epäonnistui monta kertaa. Viimein se kuitenkin selvisi. Samoin Yared onnistui lopulta tehtävässään kovakuoriaisen rohkaisemana. Samalla hän ymmärsi, että sitkeys ja kärsivällisyys palkitaan.

”Tutkimukset kuitenkin osoittavat, etteivät pienet kirkkometsät enää uudistu kuten ennen.”

KIRKKOMETSIÄ PYRITÄÄN hyödyntämään kestävästi. Kirkko on rakennettu metsän puista, ja puuta tarvitaan myös sen kunnostamiseen. Jumalanpalvelusten musiikki soitetaan instrumenteilla, joiden materiaali on metsästä. Samoin värit, joilla on maalattu hengellisiä kuvia ja ornamentteja, on saatu oman metsän kasveista ja maaperästä. Puiden lehtiä ja kukkia kerätään lääkkeeksi ja pihkaa suitsukkeen valmistamiseen. Kimalaiset keräävät mettä, josta tehdään hunajaa.

Tutkimukset kuitenkin osoittavat, etteivät pienet kirkkometsät enää uudistu kuten ennen.

– Vaikka kirkkometsien rikas biodiversiteetti eli luonnon monimuotoisuus on valtavan arvokasta, niitä uhkaa köyhtyminen ja häviäminen. Lisäksi vieraslajit pahentavat pienten metsien tilannetta, metsätieteiden dosentti Yirdaw Eshetu sanoo.

Eshetu tutkii Helsingin yliopistossa Afrikan ja Kaakkois-Aasian metsiä, myös Etiopian kirkkometsiä.

Hän tuntee kirkkometsät ja niiden kirkot vanhempiensa kautta. Heidän juurensa ovat Pohjois-Etiopian maaseudulla. Eshetu itse on kasvanut Addis Abebassa.

– Mutta Addis Abebaa ympäröi osittain vanha kirkkometsä, joka on nykyään puistoa.

KIRKKOMETSÄT EDUSTAVAT ikivihreää afromontane-metsätyyppiä. Sitä kasvaa muuta Afrikkaa viileämmillä vuoristoseuduilla. Tavallisimpia puita ovat afrikan-
kataja ja oliivipuu.

Tutkijat ovat selvittäneet, että kirkkometsissä kasvavaa lähes kolmesataa puulajia. Se on paljon enemmän kuin muissa Pohjois-Etiopian metsissä.

Eräässä kehitysprojektissa Yirdaw Eshetu kasvatti puuntaimia siemenistä, jotka kerättiin kirkkometsistä. Ne istutettiin heikentyneisiin rinnemetsiin ja kirkkometsiin Etiopian pohjoisosassa.

– Kirkkometsät toimivat tärkeinä paikallisten puulajien siemenpankkeina, kun istutetaan uusia metsiä ja ennallistetaan heikentyneitä. Paikallisia puun siemeniä ja taimia kannattaa käyttää myös peltometsänviljelyssä. Monet paikalliset puulajit ovat kadonneet.

Lisäksi kirkkometsät tarjoavat elinympäristöjä monille uhanalaisille eläimille.

”Kirkkometsät omistaa kuitenkin valtio, kuten muunkin maan Etiopiassa. Kirkot eivät voi siis yksin päättää, mitä metsissä tapahtuu.”

KIRKKO ON Yirdaw Eshetun mukaan tärkein organisaatio, joka voi auttaa kirkkometsien säilyttämisessä.

– Sillä on vaikutusvaltaa asukkaiden keskuudessa. Papit ovat jo osoittaneet kiinnostusta koulutukseen, jossa opitaan metsien hoitamista, Eshetu sanoo.

Kirkkometsät omistaa kuitenkin valtio, kuten muunkin maan Etiopiassa. Kirkot eivät voi siis yksin päättää, mitä metsissä tapahtuu, vaan paikalliset viranomaiset osallistuvat päätöksentekoon.

– Kirkkometsien hallinta olisi hyvä antaa kokonaan kirkolle.

Eshetu uskoo, että kirkkometsien säilyminen on mahdollista turvata.

– Metsien luonnollisen kehityksen häiritsemistä on syytä vähentää. Suojametsiä olisi suotavaa istuttaa kirkkometsien ympärille. Peltometsäviljelmät, joita tehdään eroosion hillitsemiseksi, ovat siihen hyviä.

Nyt kirkkometsät ovat sirpaleisia saaria, jossa geeniperimä yksipuolistuu. Siksi läheisten kirkkometsien välille tarvitaan puustoisia ekologisia yhteyksiä, joissa geenit pääsevät virtaamaan.

Puut, joilla on monipuolinen geeniperimä, pystyvät sopeutumaan paremmin muuttuviin olosuhteisiin. Sama koskee muita lajeja.

– Kiviaidat, jotka rakennetaan kirkkometsien ympärille, voisivat olla hyvä avustuskohde vaikkapa suomalaisille seurakunnille ja kirkoille. Niiden rakentamiseen ei tarvita paljon varoja, mutta niistä on suuri hyöty metsille. Aidat suojaavat puita ja muuta kasvillisuutta ennen muuta karjalta, joka laiduntaa niiden vieressä, Eshetu sanoo.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä