Mitenköhän selittäisin turkkilaisille, että sanat “ecumenical” ja “council” tarkoittavat eri asiaa ilmaisuissa The Ecumenical Council of Nicea ja The Finnish Ecumenical Council? Tätä mietin, kun olimme lähdössä Suomen Ekumeenisen Neuvoston matkalle Turkkiin Nikean ekumeenisen kirkolliskokouksen 1700-vuotisjuhlan kunniaksi.
– Se ei juuri heitä kiinnosta, sanoi arkeologisia kaivauksia johtava Bursan yliopiston tutkija, kun kysyimme Nikean konsiilin merkityksestä paikalliselle väestölle.
Basilika-ravintolan nuori tarjoilija valitti, että paikkakunta on liian pieni eikä elämä siellä ole kovinkaan mielenkiintoista. Antiikin Nikea, nykyinen Iznik on pieni kaupunki järven rannalla parin tunnin ajomatkan päässä Istanbulista.
– Paikka on kiinni, eikä sinne pääse, sanoi oppaamme pyhän Neophytoksen basilikan raunioista, jotka löydettiin vain kymmenisen vuotta sitten veden alta järvestä, läheltä rantaa.
Osa 40-henkisestä, eri kirkkokunnista koostuvasta ryhmästämme kuitenkin päätti kokeilla, ja puhumalla Complete Turkish -kirjasta ja Kösem-draamasarjasta opittua turkkia pääsimme sittenkin sisään suljetulle alueelle, aivan arkeologisten kaivausten juurelle.
– Tänä vuonna voimme todistaa, että Nikean konsiili pidettiin tässä. Meillä on ajoitusongelma, sillä basilikan rauniot ovat konsiilin jälkeiseltä ajalta. Olemme kuitenkin löytäneet kolikoita varhaisemmalta ajalta, ja olemme varmoja, että kirkolliskokous pidettiin tällä alueella, kertoo kaivausten johtaja innostuneena.
Maanjäristyksen raunioittama ja vedenpinnan nousun järveen hautaama basilika rakennettiin ilmeisesti konsiilin muistolle.
– En voi uskoa, että olemme nyt perillä. Olemme käyneet kaiken maailman seminaareissa, lukeneet kirjoja, mutta nyt olemme täällä. Tuossa ne Nikean isät kokoontuivat ja laativat uskontunnustuksen, huokailee matkaan yli vuoden valmistautunut Kristiina Häikiö.
Nikean-päiväretki oli monelle osallistujalle yksi matkan selkeistä kohokohdista. Viikko huipentui vielä 25.5. sunnuntailiturgiaan ekumeenisen patriarkaatin katedraalissa ja ekumeenisen patriarkan Bartolomeoksen vastaanottoon.
ULKOMINISTERIÖN VIRKAMIESTEHTÄVISTÄ eläköitynyt Häikiö jatkaa:
– Olin niin onnellinen, kun tunnistin uskontunnustuksesta homoousioksen alkukielellä.
Viittaus on kohtaan, jossa Pojan sanotaan olevan “samaa olemusta” kuin Isä – Nikean konsiilin pääpointti harhaoppista Areiosta vastaan. Pyhän Georgios Voittajan kirkossa todella tuntui siltä, että Bysantin uskonto on täällä elossa, jäänteenä menneestä ja menetetystä maailmasta. Tuosta menetetystä maailmasta saimme tunteellisia ja haastavia kokemuksia sekä Nikean että Konstantinopolin ayasofyoissa eli Hagia Sophia -kirkoissa. Ne ovat näet nykyään moskeijoita.
Konstantinopolin eli Istanbulin Hagia Sophia (Pyhän Viisauden kirkko) oli aikanaan maailman suurin kirkko ja koko roomalaisen kristikunnan ydinpaikka. Tässä 500-luvulla rakennetussa jättimäisessä temppelissä (“Olen päihittänyt sinut, Salomo”, totesi kirkon rakennuttanut keisari Justinianus) pidettiin Konstantinopolin toinen ja kolmas ekumeeninen kirkolliskokous, ja Iznikin samannimisessä kirkossa pidettiin vuonna 787 Nikean toinen konsiili, jossa tuomittiin kuvainraasto eli ikonoklasmi. On historian ironiaa, että kuvat on sieltä sittemmin raastettu – vain joitain freskojen rippeitä voi sivukappelista erottaa.
Teologinen teemamatka Turkkiin pakotti ajattelemaan historian teologista tulkintaa. Miksi kristikunnan vanhat ydinmaat annettiin islamille? Nyt 80-miljoonaisesta väestöstä vain korkeintaan 0,2 prosenttia on kristittyjä.
EVANKELIOINNISTA JA lähetystyöstä puhutaan lähes aina ikään kuin ei-kristillinen maailma ei olisi koskaan kuullutkaan Jeesuksesta, ja meidän tehtävämme olisi viedä valo tähän pimeyteen. Mutta entäs jos maa olikin jo täysin kristillinen, mutta Jumala sai siitä tarpeekseen, otti valtakunnan pois ja antoi sen muille? Tai ainakin hän salli tämän.
Onko parille hassulle ihmiselle todistaminen tässä yhteydessä turhaa pistintä vastaan potkimista? Mitä tämä historian kulku oikein tarkoittaa?
– Se tarkoittaa sitä, ettei meillä ole maanpäällistä valtakuntaa. Kokemukseni on se, että kirkko voi aina paremmin siellä, missä se on vähemmistössä, sanoo isä Heikki Huttunen, kokenut ortodoksinen pappi, ekumeenikko ja Istanbulin-kävijä.
Tämä auttaa vähän, mutta jokin jää vielä vaivaamaan. Monelle meistä jää kutkuttava tarve palata pian Turkkiin.
Lue myös:
Nikean uskontunnustus on sarja väylämerkkejä ja toisaalta kiitoslaulu
Näkökulma: Kaitselmuksellisia kokemuksia paavi Franciscuksen hautajaisista
Ilmoita asiavirheestä