Kouvolalaisen Jari Hautalan surutyö on edelleen kesken, sillä rakas äiti haudattiin maan lepoon viime joulukuussa. Äidin poismenon jälkeen Hautalalle selvisi, että myös hänen isästään ja veljestään pitää teettää uusi sukuselvitys, vaikka sellainen tehtiin jo aikanaan. Sukuselvitys on perunkirjoituksen pakollinen osa, jonka avulla selvitetään vainajan lailliset perilliset.
– Hinnaltaan selvitykset eivät ole kalliita, alle 100 euroa kappaleelta, mutta työtä ne teettävät.
Hautala laskee, että kokonaisuudessaan omaisen poismenoon liittyvät kulut nousivat noin 5 000 euroon. Perunkirjoitusta ja perinnönjakodokumentteja varten Hautala kilpailutti lakifirmat, koska hän halusi, että kaikki hoidetaan oikein ja perusteellisesti. Kyseisiin asiakirjoihin upposi noin 1 500 euroa.
Yllättäviä kuluja koitui edesmenneen äidin laskuasioiden hoitamisesta. Pankki velotti jokaisesta laskusta 3,40 euron palkkion. Laskuja kertyi Hautalan mukaan useita siihen asti, kunnes äidin kotitalo saatiin myytyä.
– Kun ei ole perehtynyt tällaisiin asioihin, kaikki tulee yllätyksenä. Jotenkin oletin, että Digi- ja väestötietoviraston kautta olisi mahdollisuus peruuttaa kootusti kaikki laskutukset. Äidille tulleista laskuista vain kännykkälasku peruuntui automaattisesti.
OULULAISEN J. ALA-AHON Hautaustoimiston yrittäjä ja toimitusjohtaja Oula-Aleksi Mikkonen on joutunut tarkistamaan arkkujen ja uurnien hintoja viime vuosina useampaan otteeseen. Hänen mukaansa keskimääräinen hintojen nousu on ollut noin yhdeksän prosenttia. Taustalla on muun muassa sisäänostohintojen voimakas kallistuminen. Etenkin puun raaka-ainehinta on kiivennyt ylöspäin.
– Valikoimiin ostettavat arkut ja uurnat ovat kallistuneet keskiarvoisesti 14,2 prosenttia, joten kaikki ei ole siirtynyt asiakashintoihin, Mikkonen kertoo.
Oululaisyrityksessä myydään eniten perinteisiä kangasverhoiltuja arkkuja, joiden hintahaitari on 1 300–1 500 euroa. Mikkosen mukaan hinta on harvoin suurin valintakriteeri.
Suurinta yksityisten palveluiden hintojen nousu on ollut pitopalveluissa ja kuolinilmoituksissa, joita hautaustoimisto välittää asiakkailleen yhteistyökumppaneiden kautta. Mikkosen mukaan hintalappu on nyt 10–15 prosenttia suurempi kuin viitisen vuotta sitten. Pitopalvelusta säästetään järjestämällä pienempiä hautajaisia ja muistotilaisuuksia. Budjettia viilataan myös käyttämällä vähemmän kukkia. Mikkosen mukaan seurakuntien kulut voivat silti olla monelle suurin yllätys.
– Prosentuaalisesti suurimmat nousut ovat silti seurakunnan päässä. Seurakuntien veloittamissa maksuissa on ollut selvää nousua viimeisten parin vuoden aikana.
Mikkonen ennustaa, että seurakuntien hinnastoja tullaan rukkaamaan merkittävästi ylöspäin hallituksen suunnitelmien seurauksena. Eduskunta hyväksyi viime vuoden syksyllä lakimuutoksen, joka leikkaa evankelis-luterilaisen kirkon rahoitusta 19,6 miljoonalla eurolla vuodesta 2025 alkaen. Valtion rahoituksella on hoidettu lakisääteisiä palveluita kuten hautauksia.
VARATTOMIEN VAINAJIEN hautaamiseen voi hakea hautausavustusta hyvinvointialueelta. Lain mukaan kyse on niin sanotusta täydentävästä toimeentulotuesta. Kirkkohallituksen maankäyttöpäällikkö Harri Palo näkee nykyjärjestelmässä valuvikoja.
– Hyvinvointialueiden myöntämä avustus ei ole riittävällä tasolla, ja sen saamisessa on vaikeuksia.
Palo on kuullut kansalaisilta sellaistakin palautetta, että varattoman sukulaisen hautausjärjestelyihin ei uskalleta ryhtyä siinä pelossa, että hyvinvointialueelta ei saakaan hautausavustusta. Se johtaa hautaamiseen viivästymiseen.
Alueilla on Palon mukaan epäyhtenäinen käytäntö sen suhteen, millä perusteilla täydentävää toimeentulotukea myönnetään. Joillakin hyvinvointialueilla on maksukatto, joka ei välttämättä kata edes välttämättömiä hautauskuluja. Osa alueista myöntää avustusta vain perunkirjan perusteella.
On kiusaamista, että hakija ohjataan hakemaan avustusta, jota hän ei lain mukaan voi edes saada.
– Se kirjoitetaan yleensä vasta sitten, kun vainaja on jo ehditty haudata. Silloin hautausjärjestelyistä huolehtiva henkilö joutuu olemaan epätietoisuudessa siitä, saako täydentävää toimeentulotukea lainkaan.
Palo pitää suoranaisena kiusantekona sitä, että hautausavustuksen hakija ohjataan hakemaan seurakunnalta tuhkausavustusta ja maksuvapautusta.
– Hautaustoimilaissa on selvästi määrätty perusteet, joilla vainajan hautaamiseen voi saada alennusta. Alennusperuste on se, että vainaja on ollut sotaveteraani, tai syy on tähän rinnastettavissa. Hautaustoimilaki ei mahdollista maksuvapautuksen myöntämistä vainajan varallisuuden perusteella. On kiusaamista, että hakija ohjataan hakemaan avustusta, jota hän ei lain mukaan voi edes saada.
Palo toivoo, että epäkohtaa tarkasteltaisiin hautaustoimilain muutoksen yhteydessä.
– Täydentävä toimeentulotuki sopii huonosti varattomien vainajien avustamiseen. Tuen kuuluisi olla automaattinen. Hyvinvointialueen tulisi myöntää maksusitoumus kohtuullisiin hautauskuluihin. Tuki voitaisiin periä takaisin, jos sitä on käytetty ohjeiden vastaisesti esimerkiksi silloin, jos kuolinpesässä onkin varoja.
Lue myös:
Pääkirjoitus: Kirkkoon kuulumattomien hautaan siunaamisesta on kirkossa edelleen keskusteltava
Tuhkahautauksista tuli uusi normaali – Pian hinnat nousevat
Ilmoita asiavirheestä