Valtiovarainministeri Riikka Purra oli tänään lauantaina Seinäjoen Kirkkopäivillä Helsingin piispan Teemu Laajasalon haastateltavana Kotimaa-lavalla. Keskustelu kosketteli talouspolitiikkaa, ihmisarvoa sekä Riikka Purraa ihmisenä.
Politiikka on Purran mukaan ”sielua repivää” ja siinä mukana oleminen vaatii paksua nahkaa.
— Monet ikävät päätökset tuntuvat henkilöityvän juuri minuun, vaikka niiden takana on totta kai koko hallitus.
Onko koskaan sellainen tunne, että tekee niin sanotusti välttämättömiä päätöksiä, mutta siitä ei tule kiitosta, Laajasalo kysyi.
Purra kertoi ylipäätään olevansa politiikassa aika idealistisista syistä: muuttaakseen asioita.
— Ei ole mitään muuta syytä siellä olla mukana. Valtiovarainministeri joutuu tekemään ja ottamaan harteilleen ikäviä ja vaikeita päätöksiä, ja häneen on helppo sitten kohdistaa pettymystä.
Purra puolusti hallituksen politiikkaa talouden tasapainottamiseksi. Suomi on edelleen hyvinvointiyhteiskunta, mutta tälllä hetkellä tulopuoli ei riitä enää sen ylläpitoon. Kaikkea rahoittaa yhä kutistuva työikäinen väestö. Ja vaarallisessa maailmassa pitää samaan aikaan panostaa lisää puolustukseen.
— Kokonaisuus on sellainen, että niitä päätöksiä on vain kyettävä tekemään.
Politiikka on kuluneen sanonnan mukanaan polarisoitunut ja muuttunut jakavaksi. Purra muistutti, että hän itse on tullut politiikkaan suhteellisen myöhään, vasta vuonna 2016. Politiikassa on hänen mukaansa aina mukana konflikti, kun erilaiset puolueet ja näkemykset kilvoittelevat kansansuosiosta. Hän viittaa mielellään myös 2000-luvun alun tilanteeseen, jolloin puolueet aika lailla muistuttivat toisiaan monessa suhteessa, eikä politiikka suuresti kansalaisia kiinnostanut.
— Silloin ylväästi puhuttiin, ettei ole enää ole oikeistoa eikä vasemmistoakaan tai suuria eroja niiden välillä. Mutta samaan aikaan yhteiskunnassa ja pinnan alla oli erilaisia näkökulmia.
Ruotsissa on talouskasvua, mitä meillä ei ole.
PURRA KERTOI olevansa kateellinen ruotsalaiselle kollegalleen: naapurimaassa taloustilanne on parempi. Voidaan tehdä uudistuksia ja alentaa veroja Suomeakin reippaammin.
— Mutta siellä onkin talouskasvua, mitä meillä ei ole.
Monet ihmiset ymmärtävät Purran mukaan, ettei hallitus tee ilkeyttään näitä päätöksiä. Kiitosta tulee politiikan eli laidoilta.
— Mutta ei täällä kiitoksella eletä. Tämä on vastuunkantoa. Se vaatii selkärantaa ja helkkarin paksua nahkaa.
Talouden tiukat ajat tulevat näkymään Purran mukaan jatkossakin. Yhdysvaltojen tullit ja Saksan talouden kehitys eivät lupaa hyvää.
— Mikäli jotakin ihan hillittömiä uusia Nokia-ihmeitä ei nähdä, talouspolitiikka tavalla tai toisella tulee olemaan meidän tulevaisuuttamme myös.
Taloudessa on eräitä hyviä signaaleja, mutta suomalaiset ovat varovaisia.
— Ihmiset eivät kuluta hirveästi.
Kaiken kaikkiaan taloudellisesti vaikeina aikoina on Purran mukaan olennaisinta turvata suomalaisten peruspalvelut.
LAAJAASALO KESKUSTELI Purran kanssa myös ihmisoikeuksista. Hän huomautti, että jokaisella ihmisellä on kristillisen ihmiskäsityksen mukaan luovuttamaton ihmisarvo. Kaikissa kulttuureissa tai uskonnoissa näin ei Laajasalon mukaan ollenkaan ole, vaan ajatellaan esimerkiksi, että naisilla tai vammaisilla ihmisillä voi olla vähäisempi arvo.
— Jos ajattelet valtiovarainministerin näkökulmasta, miten määrittelet ihmisarvon? Laajasalo kysyi.
Purra totesi, ettei valtiovarainministerinä määrittele sellaista; valtiovarainministerin tehtävänä on talous- ja finanssipolitiikka.
— Määrittelen ihmisarvon ihmisenä. Silloin se nimenomaan on itseisarvo. Se on olemassa riippumatta mistään muusta.
Onko ihmisarvo sitten millään tavalla taloudellisesti mitattavissa?
— Ihmisarvo ei ole taloudellisesti mitattavussa, Purra totesi.
Purra muistutti, että köyhien maiden ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet ihmisoikeuksien mukaiseen elämään. Esimerkkinä hän kertoo ajattelevansa johonkin köyhään maahan syntyviä tyttöjä, joilla ei ehkä ole samanlaisia oikeuksia kuin pojalla tai miehellä ja jotka eivät ehkä koskaan pääse kouluun tai pysty rakentamaan elämäänsä kuten suomalaisella on mahdollisuuksilla.
— Mutta sekään ei muuta sitä lähtökohtaa, että jokaisella ihmisellä on samanlainen ihmisarvo. Valtiolla on tehtävänä konkretisoida se ihmisarvo. Valtio turvaa yhteisön turvallisuuden. Me voimme vaikuttaa enimmäkseen siihen, mitä täällä tapahtuu.
Minusta tehdään arvioita sen perusteella, että en olisi myötätuntoinen tai kokisi empatiaa.
VALTIO EI Purran mukaan ole moraalinen toimija.
— Moraalinen toiminta vaatii tiettyä ihmisten välisyyteen kuuluvaa kapasiteettia. Sitä ei voi valtiolla olla.
Mikäli valtio olisi moraalinen toimija, sen pitäisi Purran mukaan tehdä moraalisia päätöksiä.
— Mikä sitten perustelisi sitä, että esimerkiksi Suomen valtio ei huolehtisi kaikin mahdollisin tavoin siitä, että missään muussakaan maassa ihminen ei elä köyhyydessä? Josta päästään siihen, että siitä huolimatta nekään poliittiset toimijat tässä maassa, jotka haluavat osoittaa olevansa hyveellisiä, eivät suinkaan ehdota sitä, että suomalaisten rahat pitäisi kokonaisuudessaan jakaa muiden maiden köyhille, Purra totesi.
Hän sanoi puhuvansa näistä asioista hyvin suoraan ja arveli, että siksi häntä pidetään kylmänä.
— Mutta nämä ovat hyvin teoreettisia kysymyksiä. Tästä on tehty virheellinen johtopäätös, että empatia ei ole olennaista ja se ei kuulu politiikkaan. Ei tämä pidä paikkaansa, en ole koskaan niin sanonut. Minusta tehdään arvioita sen perusteella, että en olisi myöhätuntoinen tai kokisi empatiaa. Se sattuu, Purra sanoi.
Politiikassa toimivan on Purran mukaan muutenkin ”nostettava lentokorkeutta” ja kyettävä tekemään päätöksiä, jotka ovat yleisiä.
— Sen sijaan puhtaasti empaattisesti ja myötätuntoisesti toimiminen liittyy ihmisten väliseen toimintaan. Mutta tämä ei tee tyhjäksi sitä, ettei suomalaisen sosiaali- ja talouspolitiikan pitäisi olla sellaista, että me varmistamme, että meillä on tosiasiallinen mahdollisuus huolehtia heikompiosaisista.
Tästä syystä Purra kertoi kantavansa julkisesta taloudesta huolta.
— Mikäli menemme tätä vauhtia, ajamme seinään, Purra varoitti.
Meillä on peruskoulussa ongelmia ja sekin tietyllä tavalla syrjäyttää lapsia.
MITÄ VEROTUKSEEN ja tuloverotuksen alentamiseen tulee, työntekijälle kuuluu Purran mukaan ehdottomasti enemmistö siitä omasta rahasta, minkä hän ansaitsee.
Sosiaalinen nousu on Purran mukaan Suomessa meillä jo muutaman vuosikymmenen vaikeutunut.
— Meillä on peruskoulussa ongelmia ja sekin tietyllä tavalla syrjäyttää lapsia. Mikäli peruskoulutuksen pohjataso ei ole kunnossa, silloin kouluttautuminen pidemmälle ja elämän kiiepäminen ylemmäksi on yhä vaikeampaa.
Yksilöiltä vaaditaan toimintaa. Purran mukaan ei voida ajatella, että yhteiskunta tekee asiat ihmisen puolesta.
— Tietenkin niistä, jotka eivät kykene tuleman toimeen, pitää huolehtia. Samaan aikaan suurin osa ihmisistä on kykeneviä toimijoita. Kaikkeen ei pidä huutaa apuun kuntaa, valtiota tai mitään muutakaan, Purra linjasi.
Purra kertoi haastattelussa myös lapsuudestaan, jossa hänen perheessään elettiin varsin vaatimattomasti. Oli monenlaista niukkuutta ja muita vaikeuksia. Siihen liittyi niin rahapulaa kuin muitakin traagisia asioita.
— En todellakaan ole kultalusikka suussa syntynyt.
Lapsuuden kokemuksien vuoksi Purra kertoo olevansa säästäväinen ja pitävänsä menoistaan kirjaa. Omasta mielestään hän ei koskaan tuhlaa, vaikka ehkä lomalla ollessaan hän ei ole rahasta niin tarkka.
Joitakin ”heikkouksia” tässä suhteessa hän kuitenkin myönsi olevan: rahaa voi kyllä kulua runsaahkosti terveelliseen ruokaan.
— Syön aika paljon kasvisruokaa. Ehkä hyviin suomalaisiin vihanneksiin sitten ”tuhlaan”. Ne ovat kalliita, mutta se on terveyteen ja muuhun panostamista.
Toisaalta myönnän, että itse kirkkoon instituutiona olen myös pettynyt.
LOPUKSI LAAJASALO pyysi Purraa kehumaan kirkkoa.
— Olen kirkkolapsi ja -nuori. Elin aika uskonnottomassa kodissa, mutta lähdin itsenäisesti pyhäkouluun ja sain sieltä paljon iloa ja turvaa. Se oli silloin aika tunnistamatonta. Pienenä lapsena en kyennyt ymmärtämään, miksi repaleisessa elämässäni siitä tuli hyvä ja rauhallinen olo. Aikuisena sen totta kai pystyy selittämään.
Purra kertoi myös saaneensa monessa elämänvaiheessa kirkosta paljon lohtua ja voimaa.
— Toisaalta myönnän, että itse kirkkoon instituutiona olen myös pettynyt. Mutta ei siitä tämän enempää. Mutta sekin, että kymmenen tuntia istun autossa tullakseni kirkkopäiville keskustelemaan sinun kanssasi kertoo siitä, että miten tärkeänä pidän kirkkoa ja toisaalta miten pidän sinusta, Riikka Purra sanoi Teemu Laajasalolle.
Lue myös:
Laulaja Juha Tapio: Ujostuttaa puhua Jumalan olemuksesta
Ilmoita asiavirheestä