Tytti Issakainen, mitä kuuluu?
– Kiitos, hyvää kuuluu. Elämä tuntuu mielekkäältä, uskallan sanoa olevani onnellinen ja tyytyväinen. Mutta aika rientää, minä en. Vaikka mielessä on paljon tekemistä, on vain suostuttava siihen, että hidastuu. Minkä ennen tein päivässä, siihen menee nyt kolme päivää.
Kirjoitit ensimmäisen pääsiäisnäytelmäsi Passiodraaman 21-vuotiaana, ja sen jälkeen olet kirjoittanut muun muassa Vihan päivät -kirkkonäytelmän, Tampereen teatteriin Eläkepommin sekä lukuisia kirjoja. Mitä kirjoitat parhaillaan?
– Arasti kerron kirjoittavani elämäkertaa. En omaani vaan 1800-luvun lopulta 1930-luvulle eläneen Maarian pappilan ruustinnana vaikuttaneen Jenny Maria Montin-Tallgrenin elämäkertaa. Hän oli merkittävä harrastaja-arkeologi, jonka vaikutuksesta aikanaan löydettiin piispanlinnan ja kirkon sijainti täältä Turusta Koroisteniemeltä.
– Aloitin elämäkerran yli kymmenen vuotta sitten, mutta uuvuin runsaan aineiston keskelle. Toivon saavani kirjan nyt valmiiksi rikastuttamaan suomalaisen arkeologian historiaa.
Olet tehnyt työtä viestinnän parissa muun muassa Suomen Lähetysseurassa, Turun kristillisellä opistolla eli nykyisellä Linnasmäen opistolla ja Diakonia-ammattikorkeakoulussa. Mitkä ovat kolme tärkeintä viestintään liittyvää pointtia?
– Sisältö, teot ja muoto. Onnistunut viestintä rakentaa yhteisön mainetta uskottavana ja luotettavana yhteisönä. Viestinnän pitää vastata sisältöä, eli olla totuudellista ja aitoa. Jos todellisuus paljastuu toiseksi, maine romuttuu hetkessä.
– Teot ovat viesti siitä miten toimitaan, ja muoto tarkoittaa sitä, että pitää puhua vastaanottajalle ymmärrettävää kieltä. Vaikka elämme lyhytjännitteistä aikaa, hyvä viestintä on pitkäjänteistä työtä.
Toimit Turun NNKY:n johtokunnan puheenjohtajana. Mitkä muut yhdistykset ovat sinulle tärkeitä?
– Aikani ja voimani menevät lähinnä NNKY:ssä. Se on pieni ja ketterä yhdistys, voimme nopeasti yrittää vastata haasteisiin, esimerkiksi hyvinvointialueen lopettamiin toimintamuotoihin palvelutaloissa.
– Turkulaisesta Ruusukorttelin hyvinvointikorttelista oli lopetettu säästösyistä iltapäiväkahvilatoiminta. Eräs NNKY:n aktiivi ehdotti tammikuun lopussa, voisimmeko ottaa sen hoitaaksemme. Maaliskuun lopussa NNKY aloitti kahvilatoiminnan kyseisessä palvelutalossa kolmena päivänä viikossa. Kahvilan lisäksi NNKY järjestää siellä välillä oheisohjelmaa.
– Alkuun ystävänpäivänä vietettyä senioreitten keittolounasta NNKY:n tiloissa toteutetaan nyt joka toinen viikko. Kävijämäärä on kasvanut vuosi vuodelta. Ihmiset tutustuvat lounaalla toisiinsa ja ovat alkaneet viettää muutakin aikaa yhdessä. Siitä on muodostunut yhteisö aivan itsestään. Lisäksi NNKY järjestää erilaisia ryhmiä ja yleisöluentoja.
Mikä uutinen maailmalta ja kirkosta tuo toivoa?
– Pienet valot, toivon kynttilät, jotka eivät yleensä ylitä uutiskynnyksiä. Esimerkiksi yksityiset suomalaiset ihmiset, jotka ovat monin tavoin auttaneet Ukrainaa. Pidän toivon merkkinä myös sitä, että kirkko oli järjestämässä tekoälyyn liittyvää Heräys-huippuseminaaria. Siinä nostettiin esille ihmisyyttä ja arvoja sekä suunnattiin huomio pelkästä teknologiasta siihen, mitä ihmisyys on syvimmillään.
Toimit aikaan Opiskelija ja Koululaislähetys OPKOssa. Ensi kesän herättäjäjuhlilla Salossa pidät päätösseurojen polvirukousta edeltävän puheen. Mikä on hengellinen kotisi?
– Hengellisessä kodissani on monta huonetta, se ei ole yksiö. En koe tiettyä liikettä kodikseni, vaan se on kooste eri elämänvaiheista. Siihen liittyvät lapsuuden pyhäkoulu ja koulun uskonnonopetus, seurakuntanuoruus, jolloin halusin tietoisemmin lähteä Jeesus-tielle sekä OPKO:ssa aikanaan omaksuttu painotus ”Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden”. Se riittää ja on minulle luovuttamaton ydin, muu on kehällistä.
– Olen ammentanut hengelliseen kotiini myös Lähetysseuran maailmanlaajoista näkymistä, herännäisyyden arkipäivän kristillisyydestä ja Jaakko Haaviosta, jota en koskaan edes tavannut.
Olet kirjoittanut virsiä, muun muassa paljon veisatun virren Tie valmis on. Mikä on oma lempivirtesi?
– Leonard Typön sanoittama virsi 105 Aurinkomme ylösnousi. Siinä on niin kaunis sävelkin.
Paras lapsuusmuistosi?
– On helteinen heinäkuun lopun päivä pienellä kesämökillämme. Äiti, isä ja me neljä lasta ahtaudumme veneeseen. Isä soutaa niin, että vesi kuohuu. Huudamme isää soutamaan kovempaa ja isähän soutaa. Rantaudumme keräämään mustikoita. Äiti löytää hyvän paikan, levittää istuimekseen sanomalehden ja kerää mustikoita ympäriltään. Samalla hän hyräilee, vasta myöhemmin ymmärrän hänen hyräilleen virttä Kiitos sulle Jumalani.
– Syömme välillä hapanleipää, jonka päällä on mustikoita ja juomme mehua. Isä liikkuu metsässä kauempana ämpärin kanssa niin, että ryske kuuluu. Kun soudamme takaisin mökkirantaan, taivaanrannassa näkyy ukkospilviä. Lapsuudesta lähtien metsä on ollut minulle tärkeä rauhan paikka. Jos on jokin ongelma, yleensä aina se ratkeaa metsässä liikkuessa.
Lue myös:
Birgitta Rantakari: Kirkossa ei ole perinnettä työntekijöiden ja maallikoiden yhteistyölle
Ilmoita asiavirheestä