Kirkolliskokous kävi tiistina iltapäivällä lähetekeskustelun useista edustaja-aloitteista.
Aloite UT2020-käännöksen virallistamisesta sekä aloite lehtorin virasta luopumisesta etenevät valiokuntiin. Sen sijaan aloite hautaustoimesta luopumisesta päätettiin hylätä.
LEHTORIN VIRASTA luopumista koskevan edustaja-aloitteen lähetekeskustelussa sananvaihtoa herätti erityisesti kysymys siitä, onko lehtorin virka sukupuolittunut virka vai ei.
Alun perin lehtorin virka luotiin naisteologeja varten 1960-luvulla aikana, jona pappisvihkimys ei ollut heille mahdollinen. Myöhemmin vuonna 2006 kirkolliskokous avasi lehtorin viran miehille. Yhtään miestä ei kuitenkaan ole vihitty lehtoriksi.
Edustaja Ville Auvinen arveli, että syynä tähän on tiedon puute. Sleyn lähetysjohtajana työskentelevän Auvisen mukaan myös Sleyssä työskentelee nuoria miesteologeja, jotka voisivat haluta vihkimyksen lehtorin virkaan.
– Toivoisin keskustelua jatkettavan siihen suuntaan, että virkaa aktiivisemmin tarjottaisiin miesteologeille.
Edustaja Satu Saarinen vetosi seurakuntatyön realiteetteihin ja resursseihin: lehtoreille ei Saarisen mukaan ole seurakunnissa tarvetta.
– Kirkon ei ole syytä ylläpitää sukupuolittavia rakenteita säilyttämällä tällainen virka, johon sillä itsellään ei ole tarvetta.
Tähän tarttui edustaja Pekka Niiranen, joka ei ymmärtänyt, miten molemmille sukupuolille avoin virka voisi olla sukupuolittava rakenne.
– Puheenvuoroni voisi olla neljän sanan mittainen ja ne sanat ovat: Keneltä tämä on pois? Toistan, keneltä tämä on pois, että meillä on lehtorin virka?
Edustaja Päivi Vähäkangas huomautti, että vaikka virka periaatteessa on avoin niin miehille kuin naisille, virkapuku on edelleen naisen puku. Myös Vähäkangas vetosi siihen, ettei viralle ole seurakunnissa käyttöä.
– On ollut tapana, että aika ajoin lakiteksteistä siivotaan pois turhakkeita. Se on hyvää hallintoa.
Keskustelun jälkeen aloite päätettiin lähettää puheenjohtajien neuvoston esityksen mukaisesti perustevaliokuntaan.
EDUSTAJA-ALOITE HAUTAUSTOIMESTA luopumisesta herätti täysistunnossa niin ikään vilkasta keskustelua.
Aloitteen allekirjoittajat Tuulia Kuntsi ja Riku Bucht vakuuttivat omissa puheenvuoroissaan, ettei aloitetta ole tehty ”kieli poskessa” tai ”uholla”, vaikka sellaisiakin epäilyjä on heidän mukaansa esitetty.
Bucht myönsi, että ”aloite olisi voinut olla maltillisempikin”. Hän kertoi silti pitävänsä vastuuttomana sitä, jos kirkolliskokous ei talouden realiteetit tietäen tekisi asialle mitään.
Salissa aloitteen tekijöitä kiitettiin tärkeästä keskustelunavauksesta. Tästä huolimatta kannatusta ei juuri löytynyt.
– Yksiselitteisen viestin tulee olla: kirkko hoitaa hautaustoimen, edustaja Jouko Jääskeläinen sanoi.
Jääskeläinen toivoi, että julkisen keskustelun sijaan kirkkohallitus jatkaisi keskusteluja niiden päättäjien kanssa, joiden käsissä kirkon valtionrahoitus todella on.
Lisäksi hän esitti, että se kuinka pitkään vainaja on kuulunut kirkkoon voitaisiin ottaa huomioon hautausmaksussa. Tämä olisi Jääskeläisen mukaan tärkeää oikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Edustaja Leena Sorsa toivoi, että keskustelu kirkon ja valtion suhteesta jatkuisi kokonaisuutena. Sorsa kuvasi kirkon ja valtion suhdetta halkopinona, jossa jokainen yksittäinen halko edustaa yhtä kirkon ja valtion suhteen osaa. Hautaustoimi on Sorsan mukaan vain yksi osa tätä kokonaisuutta.
Valtioneuvoston edustaja Joni Hiitola halusi nostaa esiin sen, että hallitus valtionrahoituksen leikkauksen yhteydessä sopinut tekevänsä selvityksen kirkon valtionrahoituksen suhteesta kirkon yhteiskunnallisista tehtävistä aiheutuviin kustannuksiin. Tämä selvitystyö on Hiitolan mukaan tarkoitus aloittaa ensi vuonna ja siinä tullaan tekemään yhteistyötä kirkon edustajien kanssa.
Piispa Jukka Keskitalo totesi Leena Sorsan puheenvuoroon viitaten, ettei hautaustoimi ole vain yksi asia halkopinossa vaan ”the halko”.
– Tällä on erittäin keskeinen asema, kun arvioidaan kirkon ja yhteiskunnan suhteita. Sillä on yhteys kirkon julkisoikeudelliseen asemaan ja sitä kautta mahdollisesti verotusoikeuteen.
Lisäksi Keskitalo muistutti, että kirkolliskokous lähetti viime vuonna valtioneuvostolle kirjeen, jossa se vetosi valtioneuvostoon ja toi esiin huolensa valtionrahoituksen riittävyydestä sekä mahdollisia muutostarpeita.
– Olisi nurinkurista että kun olemme itse panneet alulle tällaisia hankkeita, niin nyt sanoisimme että siirrymme toiselle raiteelle harkitsemaan hautaustoimesta luopumista.
Edustaja Bucht vastasi tähän todeten, että kirjeen jälkeen hallitus on päättänyt 10 miljoonan euron lisäleikkauksesta kahdelle seuraavalle vuodelle.
– Kovin lämmin vastaus se ei kirjeeseemme ollut.
Keskustelussa yhtenä vaihtoehtona tuotiin esiin myös Ruotsin malli, jota esitteli erityisesti edustaja Torsten Sandell. Ruotsissa hautausten kulut katetaan hautausmaksuilla, joita kaikki maksavat osana verotusta kirkon jäsenyydestä riippumatta.
Toistaiseksi ainakaan kirkolliskokouksessa asia ei kuitenkaan etene. Äänin 90–13 aloite päätettiin hylätä.
KIRKOLLISKOKOUS KESKUSTELI tiistaina myös UT2020 ja psalmit -käännöksen hyväksymisestä. Sitä koskevassa edustaja-aloitteessa esitetään, että tämä ei kuitenkaan muuttaisi Kirkkoraamattu 1992 käännöksen ensisijaista asemaa.
Aloite lähetettiin puheenjohtajien neuvoston esityksen mukaisesti käsikirjavaliokuntaan.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä