Kirkolliskokous aloitti jälleen uuden erän avioliittokeskustelussa, kun lakivaliokunnan mietintö piispojen esitykseen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä tuli täysistunnon käsiteltäväksi.

Kaksi ja puolituntisen täysistunnon aikana keskustelussa päästiin hädin tuskin alkuun. Ennen lounasaikaa puhujanpöntössä ehti käydä kaikkiaan 24 puhujaa. Omaa vuoroaan jäi yhä odottamaan ainakin 16 edustajaa.

Jotain tulevan keskustelun vilkkaudesta kertoi se, että nopeimmat yrittivät pyytää puheenvuoroa jo ennen kuin käsittely oli alkanut.

– Joo, anteeksi, olin vähän liian ripeä tässä alussa, edustaja Tuomas Antola totesi pahoitellen.

Kun käsittelyyn sitten päästiin, riitti asiaa runsaasti. Moni käytti koko sallitun viiden minuutin puheajan.

AVIOLIITTOKESKUSTELUA ON kirkossa käyty pitkään. Pitkistä puheenvuoroista huolimatta uusia argumentteja tähän keskusteluun ei saatu – ellei sellaiseksi lasketa lakivaliokunnan puheenjohtajan Wiking Vuoren toteamusta siitä, että ”käymistilassa oleva oikeustila” voi muuttua ilman, että sitä tietoisesti muutetaan.

– Pidän hyvin mahdollisena, että samaa sukupuolta olevien vihkiminen voi tulla osaksi oikeustilaa samalla tavalla kuin eronneiden vihkiminen on aikanaan tullut vaikkei siitä ole tehty nimenomaisia päätöksiä, Vuori totesi.

Mitenkään kannatettavana vaihtoehtona Vuori ei tätä kuitenkaan pitänyt. Hän kuvasi sitä pitkäksi ja raskaaksi tieksi, jonka reitistä, lopputuloksesta tai inhimillisestä hinnasta ei ole takeita.

AAMUPÄIVÄN KULUESSA puhuneiden edustajien puheista hahmottui kolme päälinjaa. Homoparien vihkimisen puolesta puhuneista edustajista osa piti piispojen esitystä mahdollisena kompromissina ja osa ei. Perinteisen avioliittokäsityksen kannattajien puheenvuoroissa piispojen esitykseen suhtauduttiin sen sijaan kautta linjan kriittisesti.

Näyttää siis siltä, ettei nyt esitetty kompromissi ole saanut taakseen avioliitosta konservatiivisesti ajattelevia. Ilman tätä ei esityksellä ole läpimenon mahdollisuuksia. Se kun vaatii taakseen 3/4 määräenemmistön.

MONISSA PUHEENVUOROISSA ennakoitiinkin jo esityksen kaatumista. Edustaja Liisa Kuparinen totesi, että kirkon eriytyminen edelleen avioliittokysymyksessä olisi erityisen tuskallista ”peränpitäjähiippakuntien” sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöille.

Kuparinen kertoi aikovansa esittää päätösesitykseen lisäystä. Sen mukaan kirkolliskokous pyytäisi piispainkokousta laatimaan kaikille hiippakunnille yhteisen pastoraalisen ohjeen samaa sukupuolta olevien parien yhdenvertaisesta kohtelusta. Toive tällaisesta pastoraalisesta ohjeesta sai monissa puheenvuoroissa kannatusta.

Salissa tuotiin esiin myös se, ettei pastoraalinen ohje välttämättä ole sidottu kirkolliskokouksen päätöksentekoon.

– Mikäli asiaa ei saada tässä salissa ratkaistua, pyydän kaikella kunnioituksella piispoilta viisasta pastoraalista ohjetta, yhtenäistä kaikkiin hiippakuntiin, tämän asian ratkaisemiseksi, totesi edustaja Sanna Husso.

Edustaja Lauri Grünthal puolestaan kertoi, ettei ole lainkaan varma siitä, onko tämän hetkisen asiantilan sementointi kirkkojärjestykseen viisasta. Sen sijaan hän kertoi luottavansa ennemmin keskustelussa jo mainittuun ”piispoilta toivottavasti tulevaan” pastoraaliseen ohjeeseen.

HOMOPARIEN KIRKOLLISEN vihkimisen kannattajista kriittisimmän puheenvuoron esitti Hanna Mithiku. Hän kertoi aikovansa esittää, että mietinnöstä poistetaan kohdat, joilla ”syrjivä toiminta kehystetään omantunnon kysymykseksi”.

Päätöksen syntyminen ilman omantunnonvapautta papeille vaikuttaa hyvin epätodennäköiseltä. Tämä lienee kaikkien edustajien tiedossa.

Puheenvuoronsa lopuksi Mithiku kehottikin käytännön toimiin yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Pappeja hän kehotti ilmoittautumaan sateenkaaripappien listoille ja jatkamaan vihkimistä. Piispoja hän pyysi sanomaan selvästi, että kaikkia seurakuntalaisia on kohdeltava yhdenvertaisesti ja ettei pappeja rangaista kun he toimivan näin. Seurakuntia Mithiku pyysi sitoutumaan seurakuntalaisten yhdenvertaiseen palveluun ja puuttumaan syrjintään.

Toisissa puheenvuoroissa päätöksentekoon toivottiin ”realismia”.

Edustaja Mimosa Mäkinen totesi, että kirkon on etsittävä ratkaisua, joka takaa kirkon jäsenille yhdenvertaiset oikeudet, mutta totesi toisaalta olevansa realisti sen suhteen, mikä tässä tilanteessa on päätöksenteon tasolla mahdollista.

– Tehdään se päätös, joka on tänään mahdollinen, Mäkinen esitti.

Edustaja Sari Lehti halusi kiittää Mithikua ”arvouskollisesta puheenvuorosta”.

– Samalla käytännön ihmisenä kannatan piispojen esitystä kompromissista.

KONSERVATIIVIEN PUHEENVUOROISSA tuotiin esiin, että avioliittokysymyksessä kyse on lopulta Raamatun arvovallasta.

Edustaja Vuokko Vänskä totesi, ettei prosessin aikana ole hänestä annettu riittäviä teologisia perusteita esitykselle kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä, vaikka perustevaliokunta totesi esityksen olevan teologisesti mahdollinen.

Sen sijaan piispat ovat perustelleet esitystä ykseyden vaalimisella.

– Niin tärkeää kuin ykseys onkin, tätä ei voi nostaa ylimmäksi perusteeksi ohi Jumalan selvän ilmoituksen, Vänskä sanoi.

Tätä näkemystä havainnollistaakseen oli edustaja Janne Kaisanlahti tuonut mukanaan ”tooran”, jonka hän kertoi lapsena askarrelleensa seurakunnan kerhosta vessapaperirullasta. Rullan sisältä löytyi lappu, jossa Kaisanlahden mukaan luki horjuvin tikkukirjaimin: ”Jumalan sana ei muutu.”

Edustaja Pekka Niiranen arvioi hänkin, että esitystä on perusteltu pikemmin käytännöllä kuin teologialla. Niiranen harmitteli sitä, että kirkolliskokous lähetti esityksen viime keväänä lakivaliokunnan käsiteltäväksi, joka nyt on todennut esityksen olevan juridisesti mahdollinen.

– Avioliitto ei ole mikään tekninen juttu. Se on mitä suurimmassa määrin myös teologinen asia, hän sanoi.

Niirasen mukaan nyt on tultu tilanteeseen, jossa kirkkojärjestyksen muuttamista yritetään perustella sillä, että monin paikoin papit jo toimivat kirkon avioliittokäsityksen vastaisesti.

Niiranen syytti kirkolliskokouksen varapuheenjohtajaa, edustaja Mithikua siitä, että tämä olisi julkisesti yllyttänyt pappeja rikkomaan kirkkojärjestystä. Vastauspuheenvuorossaan Mithiku totesi, ettei kirkkojärjestyksessä ole mainintaa vihittävien sukupuolista.

TOISEKSI VIIMEISEN puheenvuoron aamupäivän täysistunnossa piti arkkipiispa Tapio Luoma. Aluksi Luoma kiitti keskustelijoita siitä, että keskustelua on tällä kertaa käyty ”levollisella mielellä”. Omassa puheenvuorossaan hän halusi kertoa siitä, miten on henkilökohtaisesti muuttanut omaa kantaansa asiassa.

Luoma totesi aiemmin samassa salissa edellyttäneensä asiasta selkeitä teologisia näkökohtia, jotta voisi omalta osaltaan hyväksyä samaa sukupuolta olevien parien kirkollisen vihkimisen.

– Teologina olen ajatellut ja ajattelen, että juuri sellaisia näkökohtia kirkolliskokous tarvitsee. Koskaan en kuitenkaan muista ajatelleeni, että vain yksittäisten raamatunlauseiden perusteella voitaisiin määritellä se, mikä on teologista, vaan teologisuuteen kuuluu myös kirkon pitkä traditio.

Jossain vaiheessa Luoma kertoi huomanneensa, ettei se mikä oli teologinen lähtökohta jollekin toiselle, ollut sitä ainakaan samassa määrin hänelle itselleen. Niin hän joutui tunnustamaan, että myös toisenlaiset näkökulmat olivat teologisesti perusteltuja.

Toisena näkökohtana Luoma kertoi vakuuttuneensa siitä, ettei homoseksuaalisuus vähennä kenenkään uskon merkitystä tai arvoa.

Kolmantena arkkipiispa otti esiin palautteen, jota hän on asian tiimoilta saanut. Luoma kertoi ottavansa kriittistä palautetta mielellään vastaan.

– Mutta täytyy tunnustaa, että se sattuu jos suhdettani ylösnousseeseen Jeesukseen kyseenalaistetaan ja halutaan väittää, että pyrkimykseni ymmärtää seksuaalivähemmistöihin kuuluvia tekee minusta uskovaisena arveluttavan.

Tästä huolimatta Luoma kertoi kannattavansa esitystä ”iloisesti”.

– Tämä mietintö on kirkollemme ainutlaatuinen mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta. Se ei vaadi ketään luopumaan omasta näkökannastaan, ainoastaan sallimaan tilan myös toisenlaiselle näkökannalle.

Näin käsittely etenee

• Muutoksen tekeminen kirkkojärjestykseen vaatii kaksi käsittelyä kirkolliskokouksessa. Nyt kesken on asian ensimmäinen käsittely.
• Keskustelu rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä jatkuu myöhemmin täysistunnossa, jolloin kuullaan loput puheenvuorot. Yleiskeskustelun jälkeen yksityiskohtaisessa käsittelyssä edustajat voivat tehdä muutosehdotuksia lakivaliokunnan päätösesitykseen.
• Mikäli kirkolliskokous esittää päätösehdotukseen muutoksia, palaa asia valiokunnan käsiteltäväksi.
• Jos valiokunta uudessa mietinnössä yhtyy kirkolliskokouksen kantaan, puheenjohtaja toteaa ensimmäisen käsittelyn päättyneeksi.
• Jos valiokunta ehdottaa muutoksia kirkolliskokouksen kantaan, päättää kirkolliskokous niiden hyväksymisestä tai hylkäämisestä.
• Kun päätösehdotuksen muodosta on päätetty, voidaan toisessa täysistunnossa pitää asian toinen käsittely. Toisessa käsittelyssä päätetään ensimmäisessä käsittelyssä päätetyn päätösehdotuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Toisessa käsittelyssä muutosehdotuksia ei voi enää tehdä. Esityksen hyväksymiseen vaaditaan ¾ annetuista äänistä.

Oikaisu 5.5. klo 21.37: Korjattu edustaja Sari Lehden etunimi.

Ilmoita asiavirheestä