Kirkolliskokous on tällä viikolla koolla Linnasmäen opistolla Turussa ratkomassa kirkon asioita. Kuumottavin aihe on käsittelyyn tuleva piispainkokouksen esitys siitä, että kirkkojärjestykseen kirjattaisiin kaksi rinnakkaista avioliittokäsitystä, perinteinen ja sukupuolineutraali.
Esityksestä on saatu lakivaliokunnalta myönteinen päätösesitys. Lakivaliokunta puolestaan on saanut perustevaliokunnalta mietinnön, jonka mukaan piispainkokouksen esitys on teologisesti mahdollinen. Sekä lakivaliokunnan päätösesitykseen että perustevaliokunnan mietintöön on jätetty myös eriävä mielipide.
Piispojen esitystä kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen mallista on kritisoitu siitä, että se edelleen sallii kirkossa sukupuolivähemmistöjä syrjiviä käytäntöjä. Sitä on kritisoitu myös siitä, että sen myötä kirkossa luovutaan perinteisestä avioliittokäsityksestä ja Raamatun sanasta.
Täydellinen ratkaisu piispojen esitys ei ole. Se on tekninen kompromissi, jolla haetaan kirkkoon kipeästi kaivattua selkeyttä ja työrauhaa. Se antaa tilaa molemmille avioliittokäsityksille ja omantunnonvapautta.
KIRKOLLISKOKOUSEDUSTAJIEN ON nyt syytä vakavasti pohtia näitä näkökohtia ja sitten yksinkertaisesti hyväksyä piispojen esitys kahden avioliittokäsityksen mallista.
Keskustelua aiheesta jatketaan varmasti päätöksen jälkeenkin ja piispoilta tarvitaan selkeää ohjeistusta siihen, miten seurakunnissa toimitaan ja miten avioliitosta opetetaan esimerkiksi rippikoululaisille. Mutta kun pitkään velloneeseen riitelyyn saadaan jonkinlainen selkeys, se rauhoittaa myös kirkon julkikuvaa.
Kristuksen kirkossa on parin tuhannen vuoden aikana tehty sekä hyviä päätöksiä, että niitä, mitä on kaduttu jälkeenpäin. Kaikista niistä on kuitenkin selvitty ja jatkettu eteenpäin.
Päätöksenteossa noin yleisesti pätee hyvä ohje: Päätös ei välttämättä ole oikeanlainen mutta se on tehtävä oikeaan aikaan. Oikea aika on nyt. Ja tästäkin selvitään eteenpäin.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä