Kirkolliskokous saa toukokuussa käsiteltäväkseen lakivaliokunnan mietinnön, joka koskee piispainkokouksen aloitetta avioliitosta.
Piispainkokous teki viime huhtikuussa kirkolliskokoukselle aloitteen kahden rinnakkaisen avioliittokäsityksen kirjaamisesta kirkkojärjestykseen. Toisen mallin mukaan avioliitto olisi miehen ja naisen välinen ja toisen mukaan kahden henkilön välinen.
Yksittäiselle papille ei tulisi velvoitetta vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, mutta kirkkoherran velvollisuudeksi tulisi järjestää pappi vihkitoimitusta varten.
Lakivaliokunta esittää kirkolliskokoukselle aloitteen hyväksymistä. Sen mukaan piispojen esityksessä mukana olevan omantunnonsuojan tulisi kuitenkin koskea pappien lisäksi myös kanttoreita.
Lakivaliokunnan puheenjohtaja Wiking Vuori kertoo, että kysymystä siitä, mihin raja vedetään, pohdittiin valiokunnassa pitkään.
– Näkökulmaksi valikoitui se, keiden on täysin välttämätöntä olla paikalla vihkitoimituksessa.
Omantunnonsuoja koskee nimenomaan vihkitoimitusta. Esimerkiksi kuulutusten lukemisesta ei siihen vedoten voisi kieltäytyä. Mietinnössä arvioidaan, että muiden työntekijäryhmien kohdalla ja vihkitoimitusten ulkopuolella asia voidaan ratkaista työnjohdollisesti.
– Jos kuitenkin halutaan loppuun saakka pitävä juridinen suoja, niin siitä on perusteltua säätää kirkkojärjestyksessä, Vuori toteaa.
LAKIVALIOKUNNAN MIETINNÖSSÄ on pohdittu lisäksi laajasti esityksen vaikutuksia muun muassa kirkon ekumeenisiin suhteisiin, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin, lapsiin sekä kirkon asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa.
Ekumeenisiin suhteisiin vaikutukset arvioidaan vähäisiksi ja vähemmistöihin sekä lapsiin positiivisiksi.
Kirkon aseman osalta mietinnössä todetaan, että parisuhdekeskustelu on osaltaan heikentänyt kirkon identiteettiä kansankirkkona. Valiokunta arvioi, että mikäli kirkko ei kykene ratkaisemaan kysymystä, se todennäköisesti vaikuttaa heikentävästi kirkon asemaan yhteiskunnassa ja mahdollisesti myös julkisyhteisönä.
Mietinnössä pohditaan myös päätöksen mahdollisia vaikutuksia kirkon jäsenyyteen. Kielteinen päätös voisi lisätä erityisesti nuorten liberaalisti ajattelevien naisten eroamista kirkosta. Toisaalta perinteisesti ajattelevista osalle myönteinen päätös voisi olla viimeinen pisara. Jälkimmäisen ryhmän kohdalla vaikutus arvioidaan kuitenkin pienemmäksi. Arvio perustuu valiokunnan kuulemien tutkijoiden näkemyksiin.
– Tietenkin nämä ovat ennustuksia, mutta tutkijoilta saatu data viittasi tähän suuntaan, Vuori sanoo.
LÄHTÖKOHDAT KIRKOLLISKOKOUKSEN äänestykseen ovat tiukat. Lakivaliokunnan mietintöön jätettiin eriävä mielipide, jonka oli allekirjoittanut valiokunnan 18 jäsenestä kahdeksan. Mietintöön kuuluva ja niin ikään piispojen esitystä puoltava perustevaliokunnan lausunto sai sekin taakseen vain niukan enemmistön valiokunnan jäsenistä.
Piispojen esityksen hyväksymiseen kirkolliskokouksen täysistunnossa niukka enemmistö ei riitä. Esityksen läpimeno vaatisi kolmen neljäsosan määräenemmistön.
– Jos [lakivaliokunnan ja perustevaliokunnan] luvut siirretään suhteellisina osuuksina täysistuntoon, niin esitykselle ei riittävää tukea olisi, Vuori toteaa.
Hän kuitenkin huomauttaa, että toukokuun istuntoviikkoon on vielä aikaa ja äänestyspäätökset voivat elää.
– Toivoisin että jokainen edustaja pohtisi kohdallaan tarkasti, mikä on tulevaisuuden ratkaisu kysymykseen. Jos se ei ole tämä ratkaisu, niin mikä se sitten on?
Kirkko ei ole muuttanut avioliittokäsitystään sen jälkeen, kun tasa-arvoinen avioliittolaki astui voimaan 2017, mutta käytännössä monet papit vihkivät myös samaa sukupuolta olevia pareja. Piispat ovat sopineet, että kapitulit pidättäytyvät määräämästä papeille seuraamuksia.
Lisäksi osa seurakunnista on avannut tilansa vihkitoimituksille kirkko- tai seurakuntaneuvoston päätöksellä. Kotimaan seurannan mukaan tällaisen päätöksen on tehnyt kaikkiaan 75 seurakuntaa. Luku vastaa runsasta viidennestä Suomen kaikista 346 seurakunnasta. Osa tilapäätöksistä on tehty tuomiokapituleissa. Ne eivät kuitenkaan ole antaneet yksiselitteistä tukea vihkimisille.
Vuori toteaa, että kirkon avioliittokäsityksen kohdalla myös se, ettei tehdä mitään, on päätös, joka voi edistää esitystä vastaan äänestäneiden näkökulmasta epätoivottuja kehityskulkuja.
– Voidaan kysyä, mikä juridinen tilanne tulevaisuudessa on, jos kirkko tosiasiallisella toiminnallaan hyväksyy samaa sukupuolta olevien avioliitot. Jos halutaan tehdä tietoinen ratkaisu, joka pysyy kirkon päätöksentekoelinten hallussa, niin sitten se täytyy uskaltaa tehdä.
PIISPAT OVAT ennakoineet niukkasanaisesti sitä, mitä seurauksia esityksen kaatumisella voisi olla.
Turun piispa Mari Leppänen arvioi toukokuussa 2024 Kotimaan haastattelussa, että tällaisessa tilanteessa piispat voivat ohjeistaa papistoa samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ohi kirkolliskokouksen.
Tampereen piispa Matti Repo muistutti puolestaan syyskuussa 2024 Kotimaan ja Radio Dein Piispan kyselytunnilla, että nyt esitetty malli tarjoaa myös perinteistä kantaa edustaville yhä tilaa toimia kirkossa ja totesi, että seuraava esitys voi olla sellainen, joka ei enää tarjoa tilaa.
– Mielestäni tätä kannattaisi ajatella siltäkin kannalta, että tämä on hyvä tarjous, Repo sanoi.
Lue myös: