Europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen on profiloitunut ympäristöasioihin keskittyneenä kokoomuspoliitikkona siitä lähtien, kun tuli kansanedustajaksi vuonna 1983. Ympäristöinnostus on kodin perua. Taiteilijaisä lähestyi luontoa sen kauneuden kautta. Äiti opetti tuntemaan kasvit ja luonnon toimintaa.

– Kuljin äidin ja isän reppuselässä sienimetsässä jo ennen kuin osasin kävellä.

Terveydenhoitajana äiti oli huolissaan torjunta-aineiden käytöstä. Myös biologian opettaja kertoi kemikaalien vaikutuksesta ihmisen ja luonnon hyvinvoinnille ja eläinten kuolemisesta myrkkyihin. Pietikäinen luki nuorena Rachel Carsonin Hiljaisen kevään (1962) ja Rooman Klubin Kasvun rajat -raportin (1972), joissa varoitettiin ympäristötuhoista.

– Niissä meni pieleen vain se, että ne aliarvioivat tuhojen vakavuuden ja muutosten nopeuden.

Puhe kestävästä kehityksestä lisääntyi 1980-luvulla. Seuraavalla vuosikymmenellä Pietikäinen kehitteli politiikassa ekososiaalisen markkinatalouden konseptia. 2000-luvun kestohuolena on ollut ilmastonmuutos. Onko se otettu vakavasti politiikassa?

– Surullista on, että me juoksemme tämän ilmiön perässä paradoksaalisen hitaasti. Nyt toimitaan vasta sellaisella kunnianhimon tasolla, joka olisi pitänyt olla jo 90-luvulla.

Pietikäinen vertaa muutosvastarintaa tekeviä ympäristöasenteita siihen, miten eri ihmiset suhtautuvat lääkäriin, joka sanoo, että ”sinulla on syöpä, ja se pitäisi leikata heti”.

– Et ehkä usko häntä, vaan hankit toisenkin mielipiteen. Mutta jos yhdeksän kymmenestä lääkäristä sanoo, että tilanne on paha, ja jätät silti syövän hoitamatta, se on pelkkää tyhmyyttä.

Ilmastodenialisteja on onneksi vähän.

– Mutta tuohdun ja turhaudun aina, kun tieteelliset tosiasiat rinnastetaan mielipiteisiin ja uskomuksiin. Se on aivan älytöntä.

Yhtä vaarallista on puhe, ettemme mahda mitään ilmastonmuutokselle.

– Olemme jo Titanicin kannella, jolla kannattaa vain kuunnella kivaa musiikkia loppuun saakka.

Joku uskoo pelkästään vaihtoehtohoitoihin, vaikkei niiden toimivuudesta ole näyttöä. Toinen ajattelee, että sitten joskus nähdään, oliko syöpä oikeasti paha ja kuoleeko siihen. Sitä ennen eletään niin kuin ennenkin. Kolmas on mielestään jo niin vanha, ettei halua enää osallistua hoitoihin ja kustannuksiin. Hänkin pitkittää sairauden hoitamista, kunnes on liian myöhäistä.

Kysymys ei ole siitä, maksammeko tästä laskua, vaan missä vaiheessa me maksamme ja kuinka kalliisti.

MISTÄ RAHAT ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen? Pietikäinen naurahtaa ja sanoo, että raha on toistaiseksi ongelman hoitamisen helpoin kohta. Kaikki nyt tehdyt ilmastotoimet ovat joka tapauksessa moninkertaisesti halvempia kuin ne kustannukset, joita ilmastonmuutoksen etenemisestä seuraa: metsäpaloja, tulvia, uusia tauteja, raaka-aine- ja ruokapulaa, kuivuutta, ilmastopakolaisuutta, epävarmoja finanssimarkkinoita.

– Näistä uhkakuvista on taloustutkimusta kilometrikaupalla.

Ilmiö on eksponentiaalisesti kasvava, nopeasti kiihtyvä. Vielä 2000-luvun alussa ajateltiin, että esimerkiksi sään ääri-ilmiöt ja jäätiköiden sulaminen voisivat tulla todeksi vasta vuonna 2100.

– Kysymys ei ole siitä, maksammeko tästä laskua, vaan missä vaiheessa me maksamme ja kuinka kalliisti. Joku sanoo, ettei tässä mihinkään syöpäleikkaukseen ole varaa, mutta mihin meillä sitten on varaa?

Rahaa voisi säästää fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan teollisuuden ja talouden tuista ja kuluista. Silloin esimerkiksi aurinkoenergian tuottaminen olisi kilpailukykyisempää.

– Fossiilisista polttoaineista pitäisi tehdä niin kalliita, että niitä käytettäisiin mahdollisimman vähän.

DONALD TRUMP on uhannut irrottaa maansa ilmastosopimuksista.

– Syvä huoli on, että Trump hidastaa ilmastotavoitteiden toteuttamista. Tämä ei ole kuitenkaan koko totuus Amerikasta.

Kaikki osavaltiot eivät lopeta ympäristötoimiaan, vaikka Trumpin hallinto hankaloittaa niitä. Yhdysvalloissa myös monet yritykset ja sijoittajat kantavat vastuuta maapallon tulevaisuudesta.

Pietikäinen ajatteli nuorena, että Greenpeace tekee ympäristövallankumouksen, mutta nyt hän luottaa enemmän kaupallisiin toimijoihin.

– Minulla on kauppakorkeakoulutaustallani paljon kavereita yritysmaailmassa. He ovat radikaalimpia kuin minä sen suhteen, mitä voidaan tehdä. Minulla on jo liikaa poliittista realismia.

Yrityksissä on tehty ennusteita siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa talouteen.

– Tajutaan, että ellei asioita hoideta kuntoon, meillä on kohta koko talousjärjestelmä rikki.

Tilanne Venäjällä on ”Yhdysvaltoja dramaattisempi”, sillä itänaapurissa ei kohta ole enää osaamista ympäristötuhojen torjumisessa.

– Putinia nämä asiat eivät tunnu lainkaan kiinnostavan.

KIINASSA SEN sijaan on tapahtunut paljon hyvää kehitystä, isoja innovaatioita, päästöjen vähentämistä ja metsitystä.

– Kiinassa monet ongelmat ovat tulleet jo vasten kasvoja. Siksi siellä on halua panostaa ympäristöön.

Kiinalaiset ovat alkaneet tehdä tuottoisaa ekobisnestä. Maa on investoinut massiivisesti esimerkiksi energiatehokkuuteen ja julkiseen sekä vähäpäästöisempään liikenteeseen. Kiina on suurin sähköautojen, sähköakkujen ja aurinkopaneelien valmistaja. Se on ottanut pikkuhiljaa johtavan markkina-aseman juuri niillä aloilla, joilla Eurooppa oli vielä 20 vuotta sitten ykkönen.

– Kiina on vähän itsekäs, mutta on siellä varmaan ihan vilpitöntä maailmanpelastusajatteluakin.

Euroopassa saksalaiset autotehtaat lobbasivat, että dieselmoottorit ratkaisevat kyllä ongelmat, vaikka tutkijat sanoivat, ettei niitä saada ympäristöystävällisiksi.

– Nyt meillä on sitten itku ja parku ja kiukuttelemme, kun kiinalaiset sähköautot ovat halpoja, eikä eurooppalainen autoteollisuus ehkä pärjää.

Taloudellista kilpailua kiinalaisten kanssa käytetään tekosyynä siihen, ettei Euroopassa voida tehdä tarpeeksi kestäviä, mutta kalliiksi lyhyellä tähtäimellä tulevia ympäristöratkaisuja.

– Kun naapurissakin lyödään vaimoa, niin voidaanko meilläkään lakata hakkaamasta? Vai pitäisikö meidän tehdä parannusta ja näyttää, miten hyvällä ekobisneksellä menestytään?

Kansalaisille pannaan kuitenkin liian iso taakka, jos valintojemme varaan sysätään ilmastonmuutoskysymyksen ratkaiseminen.

EUROOPASSAKIN TEHDÄÄN hienoja innovaatioita: sähköakkuja, muovinkeräystä, biopohjaisia kemikaaleja, kestävästi kasvatettuja metsiä ja luontoystävällisiä tekstiilejä.

Kiertotalous, jossa tavaroita käytetään pidempään, korjataan ja kierrätetään, tekee vasta tuloaan. Suomessa pitäisi panostaa myös julkiseen liikenteeseen ja ekologiseen kaupunkisuunnitteluun. Maan sisällä ei saisi olla merkittäviä talousalueita ilman rautatieyhteyttä.

Lentämistä on vaikea välttää.

– Mieheni on kotoisin Kuusamosta, jonne ei mene junaa. On paha sanoa hänelle, että älä lennä sinne. Minäkin lennän Brysseliin joka viikko, enkä ehtisi muulla tavoin ilman Helsinki-Tallinna -tunnelia.

Poliittisen päätöksenteon pitää luoda kansalliset ja globaalit puitteet kestävämmälle elämänmuodolle. Rakenteelliset muutostoimet ovat enemmän poliitikkojen kuin yksilöiden vastuulla.

Kansalaiset voivat toki tehdä kestävämpiä valintoja. Jos kaupasta valitaan kasvisruokaa, sitä on enemmän tarjolla.

– Tavallisen ihmisen helpoin ja isoin ilmastoteko liittyy kulutukseen, kuten ruokaan. Kannattaa ostaa laatua, luomua ja läheltä, kauden kasviksia, järvikalaa ja kotimaista lähilihaa.

Kodin lämmittämiseen ja energiatehokkuuteen voi vaikuttaa remonteilla ja investoinneilla.

– Kansalaisille pannaan kuitenkin liian iso taakka, jos valintojemme varaan sysätään ilmastonmuutoskysymyksen ratkaiseminen. Eivät kaikki uskon puolellakaan pysty elämään niin kuin äiti Teresa.

Vaikkapa kasvisruoan lisäämisestä tai hiilinielujen kasvattamisesta saattaakin nousta ”hirveä huuto”.

– Poliitikko tapaa vihaisia ihmisiä, jotka ovat huolissaan siitä, miten dieselin hinnannousu heijastuu mökkimatkan kustannuksiin. On helpompi vastata, etten minä mitään ilmastohuuhaata tue.

MINKÄ PITÄÄ muuttua, jotta maailmanyhteisö ryhtyy tosissaan ympäristötoimiin? Sirpa Pietikäinen käyttää vielä syöpävertausta.

– Kun sairas laihtuu, oksentaa ja on joka paikasta kipeä, onko mitään enää tehtävissä? Me voimme tietysti odottaa siihen pisteeseen, että kolmannessa maailmassa lämpötila on yli 40 astetta ja Golfvirta on kääntynyt.

Hän uskoo, että vaikka ihmiskunnan muutos on hidasta, ihminen on oppivainen.

– Emme kai me sentään niin hölmöjä ole, ettemme opi mitään? Jos me oikeasti tajuamme, mitä on meneillään, me kykenemme toimimaan nopeastikin.

Pietikäinen on miettinyt psykologisia syitä siihen, miksi muutosten tekeminen ja ympäristöasioista puhuminen on niin vaikeaa suututtamatta ihmisiä. Miksi useimmat meistä ymmärtävät asiantuntijoiden viestin siitä, mitä pitää tehdä syöpää hoitaessa, muttei viestiä ilmastonmuutoksesta?

– Meillä on mahdollisuuksia totaaliseen tyhmyyteen. Voimme kieltäytyä näkemästä, mitä maailmassa tapahtuu, mutta varsinkin nuoret tajuavat onneksi näitä kysymyksiä jo ihan toisella tavalla.

Sirpa Pietikäinen viittaa presidentti Sauli Niinistöön, joka puhui taannoin ”tolkun ihmisistä”. Sellaisia pitäisi nyt löytyä tarpeeksi, jotta syntyisi yhteishenki ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi.

Kuka?

Sirpa Pietikäinen
Koulutus: Kauppatieteiden maisteri
Työ: Euroopan parlamentin jäsen
Kiinnostaa: Uusimmat ympäristöennusteet, jotka kertovat, että maailma on lähellä kriisiytymispistettä. Isoja muutoksia pitäisi tehdä todella nopeasti, koska niitä pienempiä ja pehmeämpiä ei tehty vuosia sitten, jolloin uhkat jo tiedettiin.

Lue myös:

YK:n ilmastokokous päättyi laihaan sopuun – ”Työtä on jatkettava, vaikka se ei ole helppoa”

Kiinteistöt esteenä kirkon tiellä hiilineutraaliksi – Turhista luovuttava

Ilmoita asiavirheestä