Kiinan kristittyjen määrän nopeasta kasvusta on puhuttu koko 2000-luvun ajan. Uuden akateemisen arvion mukaan saattaa olla niin, että kristittyjen määrä ei olisi olennaisesti kasvanut vuoden 2010 jälkeen.
Asiasta kertoo uutisessaan Kiinassa ilmestyvä englanninkielinen China Christian Daily.
Kiinan kristittyjen tarkkaa määrää ei tiedetä. Kyselytutkimuksiin ja seurakuntien antamiin tietoihin perustuvat arviot liikkuvat yleensä 40 ja 80 miljoonan kristityn välillä. Hurjimmissa arvioissa on joskus puhuttu jopa sadasta miljoonasta kristitystä. Kiinan virallisen protestanttisen ja katolisen kirkon lisäksi maassa toimii paljon epävirallisia ja usein vähän tunnettuja koti- ja muita kirkkoja, jotka eivät näy tilastoissa. Kiinan koko kirkon kasvua on kuitenkin jo vuosikymmenien ajan yleensä pidetty erilaisissa arvioissa tosiasiana.
Totuus saattaa kuitenkin olla moni-ilmeisempi. China Christian Dailyssa siteeratun akateemisen tutkimuksen mukaan vuoden 2000 jälkeen tehdyt 19 eri kansallista kyselytutkimusta eivät puolla väitettä siitä, että kristittyjen määrä Kiinassa jatkaisi koko ajan suhteellista kasvuaan: kristityiksi identifioituisi tutkimuksen mukaan jatkuvasti noin kaksi prosenttia maan väestöstä, tai noin 30 miljoonaa ihmistä.
Tällainen ei sulkisi pois absoluuttista kasvua, mutta kristittyjen osuus väestöstä ei lisääntyisi.
”Seurakunnat eivät välttämättä rekisteröi kovin huolellisesti seurakunnista lähteviä ihmisiä.”
SAMAN TUTKIMUKSEN mukaan sekään ei pitäisi paikkaansa, että kristinusko vetoaisi Kiinassa erityisesti nuorten joukossa. Pikemminkin kristittyjen enemmistö on varttuneessa iässä olevia. Tutkimuksen tekijöiden mukaan tämä ennakoi ongelmallista tulevaisuutta kristinuskolle maassa.
Tutkimuksessa siteerataan ja arvioidaan myös joukkoa aikaisempia tutkimuksia, jotka ovat antaneet kirkon kasvusta huomattavasti positiivisempia tuloksia – jopa sellaisia, joiden mukaan kristittyjen määrä kasvaisi jopa 7–10 prosentin vuosivauhdilla ja kristityt muodostaisivat tämän vuosisadan puoleenväliin mennessä Kiinan väestön enemmistön.
Uusi tutkimus myöntää kristittyjen määrän arvioimisen Kiinassa olevan kuitenkin vaikeaa. Yksi tutkimuksen havainto on, että kiinalaiset seurakunnat eivät välttämättä rekisteröi kovin huolellisesti seurakunnista lähteviä ihmisiä. Kirkon jättäminen on uuden tutkimuksen mukaan kuitenkin todellinen ilmiö. Lisäksi seurakuntiin tarvittaisiin lisää nuoria. Tämä voi osoittautua kristityissäkin perheissä vaikeaksi, koska tutkimuksen mukaan Kiinan hallituksen säännöt rajoittavat alaikäisten osallistumista uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Tutkimuksessa todetaan, että saatujen tietojen perusteella Kiinan joillakin alueilla kirkot kyllä kasvavat ja kasvu voi olla jopa nopeaa. Kansallisella tasolla kuva ei kuitenkaan näyttäisi samalta.
”Kiinan kristittyjen määrää arvioidaan alakanttiin.”
CHINA CHRISTIAN DAILYN haastattelema Shanghain Fudan-yliopiston uskonnontutkimuksen professori Liu Ping toteaa, että hän itse ei voi kiistää eikä puoltaa uuden tutkimuksen tuloksia. Hän perustelee ajatustaan sillä, että sosiologisten kyselytutkimusten rajoitteista johtuen tämän hetken Kiinassa luotettavia tietoja uskonnoista on vaikeaa saada. Mutta myös professori Liu on sitä mieltä, että vuoden 2012 jälkeen kristittyjen määrä olisi kääntynyt Kiinassa laskuun. Jos tämä trendi jatkuu, johtaa se Liun mukaan kristinuskon marginalisoitumiseen.
Jutussa myös haastateltu Nanjingin yliopiston tutkija Zhang Zhipeng kommentoi uutta tutkimusta toteamalla, että hänen mielestään Kiinan kristittyjen määrää arvioidaan alakanttiin. Toisaalta hän myöntää, että aikaisemmin, ankaran kommunistivallan vuosina Kiinan kirkko pienentyi, koska kristittynä elämisellä oli rajoituksien olosuhteissa hintansa. Kun siitä sittemmin Kiinan yhteiskunnan muuttuessa tuli vaarattomampaa, johti se kristittyjen määrän kasvamiseen. Myös Zhang viittaa tietoihin kristittyjen keski-iän nousemisesta ja jäsenmäärän vähittäisestä laskemisesta.
Kiinalainen pastori Chris Wang toteaa samassa haastattelussa, että yleisesti ottaen hän pitää tutkimusta luotettavana. Kiinan kristittyjen määrä on tällä vuosisasalla hänen mukaansa kyllä kasvanut, mutta kasvu saattaa olla hiipumassa. Erilaisissa tutkimuksissa Kiinan kristittyjen määriä saatetaan paisutella, koska seurakuntien jäsenmääriä voidaan liioitella. Tutkimus toki huomioi tämän seikan, koska Kiinassa saatavilla oleva data on Wangin mukaan epäluotettavaa. Kiinan kirkko on Wangin mukaan kauan uskonut jatkuvaan kasvuun, vaikka todellisuudessa sitä vaivaavat pysähtyneisyys, takapajuisuus ja jopa pienentyminen. Kirkon pitäisi Wangin mukaan ”hyväksyä realiteetit, hylätä fantasiat ja kohdata tilanne niin pian kuin mahdollista”.
Yhdysvaltojen Massachusettsissa sijaitsevan Harwardin yliopiston tutkija Gina A. Zurlo arvioi jutussa uutta tutkimusta hyvin tehdyksi, mutta toteaa myös kysymyksenasettelujen vaikuttavan siihen, minkälaisia vastauksia tutkimuksen käyttöön saadaan. Zurlo muistuttaa myös siitä, että ”kaikki tietävät” valtiollisten tilastojen Kiinassa olevan manipuloituja. On myös hyväksyttävä se, että tutkijat ovat eri mieltä siitä, minkälainen tutkimusdata on kelvollista. Ja se, että kaikki Kiinaa koskevat arviot ovat vain arvioita.
”Ristiriitaisesti lähetystyön mahdollistivat länsivaltojen aseellinen ja kaupallinen voima ja Kiinan heikentyminen.”
KIINAN KOKO väkiluku on noin 1,4 miljardia, Intian jälkeen toiseksi eniten maailmassa. Kristittyjen ohella maassa on yhteensä satoja miljoonia buddhalaisuuden, taolaisuuden ja kiinalaisten kansanuskontojen harjoittajia. Myös muslimeja on 10–20 miljoonaa. Kiinan valtio on virallisesti ateistinen, mutta se tunnustaa muodollisesti viisi uskontoa, buddahalaisuuden, taolaisuuden, katolilaisuuden, protestanttisuuden ja islamin.
Kristinuskon historia on Kiinassa sangen vanha. Nestoriolaisessa muodossaan kristinusko saapui Kiinaan Silkkitietä pitkin jo 600-luvulla. Vaikka nestoriolaisuus sittemmin hävisi maasta, saapui uskonto katolisessa muodossaan 1500-luvulla Kiinaan jesuiittojen tuomana. Heidän vaikutuksensa jäi pysyväksi, mutta hyvin vähäiseksi.
Vuonna 1804 Kiinaa hallinnut Qing-dynastia kielsi lähetystyöntekijöiden tulon maahan. Protestanttinen lähetystyö alkoi kuitenkin Kiinassa 1800-luvun alussa: vuonna 1807 saapui Kantoniin brittiläinen lähetystyöntekijä Robert Morrison. Pitkälti suljettuun maahan, varsinkin sen sisäosiin, oli silti kauan vaikeaa päästä ja olosuhteet saattoivat olla vaaralliset.
Länsimaille voittoisien oopiumisotien (1839–1842 ja 1856–1860) jälkeen myös lähetystyöntekijät pääsivät vapaammin liikkumaan kaikkialla Kiinassa. Varsinaisesti protestanttinen lähetystyö pääsi Kiinassa kunnolla vauhtiin 1800-luvun lopussa. Ristiriitaisesti avoimen lähetystyön mahdollistivat länsivaltojen aseellinen ja kaupallinen voima ja Kiinan heikentyminen. Kiinaan saapui Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta lukuisia lähetysseuroja ja tuhansia lähetystyöntekijöitä, mukana muun muassa Suomen Vapaakirkko (1891) ja Suomen Lähetysseura (1902). Ulkomaalaisiin lähetystyöntekijöihin suhtauduttiin Kiinassa hyväksyen tai neutraalisti, mutta myös torjuvasti.
Äärimmäisenä osoituksena jälkimmäisestä oli Kiinan hallituksen myötäilemä vuosien 1900–1901 boksarikapina, jossa hyökättiin maassa asuvien ulkomaalaisten kimppuun. Kiinassa tapettiin satoja ulkomaalaisia lähetystyöntekijöitä ja tuhansia kiinalaisia kristittyjä. Kapina tukahdutettiin ulkovaltojen sotilaallisella väliintulolla, jonka yhteydessä kuoli tuhansia kiinalaisia.
Keisarivaltaa seuranneen Kiinan tasavallan (1912–1949) aikana kirkot saattoivat toimia Kiinassa entistä vapaammin. Eräät kristityt nousivat merkittäviin asemiin. Heitä olivat esimerkiksi Kuomintang-puolueen perustaja, presidentti Sun Yat-sen ja hänen myöhempi seuraajansa, kenraali Tšiang Kai-šek. 1920-luvulla alkanut Kiinan sisällissota ja 1931 alkanut sota Japania vastaan tekivät myös kirkkojen oloista ajoittain kuitenkin levottomia.
Vuonna 1949 Kiinassa valtaan nousseet kommunistit karkottivat 1950-luvun alussa kaikki ulkomaalaiset lähetystyöntekijät. Kiinan kristityt elivät sen jälkeen vuosikymmenien ajan vainottuina ja kontrolloituina, eikä ulkomaille juuri saatu luotettavaa tietoa Kiinan kirkon tilanteesta. Vasta Kiinan taloutta ja yhteiskuntaa 1970-luvun lopulta lähtien liberalisoineet poliittiset muutokset mahdollistivat Kiinan kirkon uuden kasvun ajat. Kristittyjen määrä alkoi taas kasvaa, tällä kertaa täysin kiinalaisjohtoisen kirkon johdolla.
Ne ajat saattavat silti nyt olla toistaiseksi päättyneet. Koska tarkkaa ja luotettavaa tietoa on vaikeaa saada, pysyy kirkko Kiinassa kuitenkin myös arvoituksena.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä