Jumala ei päästänyt Jobia helpolla. Oikeastaan Jobin kirja tuntuu kaikin puolin epäoikeudenmukaiselta, ja varsinkin nuorempana se hämmensi minua suuresti. En varmasti ole ainoa.

Job, Jumalaan luottava mies, joutuu kohtaamaan kohtuutonta kärsimystä, ja Jumala sallii sen. Miksi?

On todella olennaista, että jo Vanhasta testamentista löytyy tällainen pahan ongelmaan paneutuva osio. Se ei tarjoa helppoja vastauksia, koska niitä ei ole tarjolla.

LUKIESSANI KIISTELLYN psykologi-psykiatri-kirjailija-teoreetikko C.G. Jungin kirjaa Job saa vastauksen, muistin jälleen Jungin opastamana, miten ristiriitainen Jobin tilanne on.

Jumala antaa saatanan kiusata Jobia eikä puutu tilanteeseen. Tietyssä mielessä Jobin koettelemukset siis ovat, jos eivät suoraan Jumalan lähettämiä, niin ainakin hänen hyväksymiään. Keneltä Job sitten pyytää apua? Samalta Jumalalta, joka hyväksyy hänen kärsimyksensä.

Jobin kirja kiteyttää jumalakuvan, joka ihmisen on niin vaikea ymmärtää — Herra antaa, Herra ottaa. Jumala on kaiken takana.

Usein tuntuu siltä, että ihminen tahtoo kutistaa Jumalan rukousautomaatiksi tai oman tahtonsa mekaaniseksi toteuttajaksi. Silloin ihminen nostaa oman tahtonsa, näkynsä tai toiveensa Jumalaksi Jumalan paikalle. Se ei sinne kuulu.

TAPAHTUKOON SINUN tahtosi, ei minun, on vain näennäisesti helppo lause. Todellisuudessa se on kilvoituksista vaikein. Luottamuksen määrä, jota tuon ajatuksen sisäistäminen vaatii, on valtaisa.

Ihmisen käsitys hyvästä ja ihmisen käsitys pahasta on aina äärimmäisen subjektiivinen, aikaan sidottu ja rajallinen. Toisaalta muuta meillä ei ole. Tämän maailman mielettömyyttä katsoessa tuntuu usein siltä, että Jumala ei toimi meidän parhaaksi näkemällämme tavalla.

Anna minulle voimaa luottaa hyvyyteesi ja viisauteesi silloinkin, kun en sitä ymmärrä tai näe. Anna minulle voimaa kaatua taaksepäin ja luottaa siihen, että Sinä otat vastaan. Anna minulle voimaa myrskyjenkin keskellä luottaa siihen, että sinä olet luonut meren, tuulen ja maan. Muuten minä hukun.