Kotimaa kysyi kuulumisia neljältä nuorisotyönohjaajalta eri puolilta Suomea. Juvan, Loimaan, Kiuruveden ja Rovaniemen seurakuntien nuorisotyönohjaajat ovat huolissaan nuorten välisistä hyvinvointieroista. Myös pula pätevistä työntekijöistä näkyy melkein kaikissa seurakunnissa. Tulevaa riparikesää kaikki odottavat innolla.
ANU HELLMAN, Juvan seurakunnan nuorisotyönohjaaja
1. Mitä seurakuntasi nuorille kuuluu?
– Juvalla nuoret ovat aktiivisia ja monessa mukana. Yhtenäiskoulu, eli uusi Martti Talvela -kampus, kokoaa suuren osan nuorista opiskelemaan samaan taloon. Nuoret stressaavat koulumenestyksestä, he haluavat miellyttää ja tavoittelevat hyviä numeroita. Moni on äärimmäisen kunnianhimoinen ja liiankin ankara itselleen. Nuori haluaa näyttää, että pystyy ja pääsee jatko-opiskelemaan hakutoiveensa mukaan.
– Kouluarvosanoja arvotetaan paljon: pärjäät ja voit joko todella hyvin tai huolestuttavan huonosti. Nuorten keskuudessa on kaksi ryhmittymää: 10+ suorittajat ja kunhan menis läpi -tyypit. Tuntuu, että tyydyttävän seiskan oppilaita on yhä vähemmän. Kasvavan nuoren itsetunto riippuu palautteesta pelottavan paljon. Omat odotukset voivat olla hyvin vaativia, osa taas antaa periksi jo ennen yrittämistäkään.
2. Mikä nuoria askarruttaa erityisesti, mistä he haluavat puhua?
– Keskustelemme nuorten kanssa muun muassa harrastusmahdollisuuksista ja vapaa-ajanviettotavoista. Nuorten jaksaminen ja sen haasteet on yksi jutteluiden kestoaihe. Näin kevättalvella pimeys ja pitkät koulumatkat väsyttävät ja harmittavat, kun ei ole aikaa harrastaa. Juttelemme ajankohtaisista asioista kuten nyt kevään yhteishausta sekä politiikasta kuten Trumpista ja Putinista, Ukrainan ja Lähi-idän rauhan kysymyksistä sekä Suomen hallituksen toimista.
3. Miten nuoria saataisiin enemmän mukaan seurakuntaan?
– Viljelemällä ajatusta, että seurakunta olemme me, eri-ikäiset ihmiset yhdessä. Kirkolla on paljon toimintaa, johon pitää kutsua henkilökohtaisesti mukaan. Kokemus, että nuorten porukassa on hauskaa yhdessä, nostaa rippikouluun osallistumisen kaltaista positiivista ryhmäpainetta myös muissa ikäkausissa. Seurakunnassa mukanaolon motivaatiota nostavat hyvät tarjoilut ja luontaisedut sekä mahdollisuus tehdä rajattua vapaaehtoistyötä kuten toimia isosena tai jumalanpalveluksen striimaajana. Nuoria tulee myös saattaa yhteen isompien kristillisten tapahtumien tai gospelkonserttien myötä. Vähän vanhempien nuorten esimerkki ja vertaistuki ovat usein ovi Jeesus-jengiin.
4. Millä mielin valmistaudut tulevaan rippileirikesään, vaikuttavatko viime kesän kohut asiaan?
– Hyvillä mielin. Juvalla rippikouluikäluokat ovat pieniä ja ryhmäkoot alle kaksikymmentä leiriläistä. Työntekijät haluavat tehdä leirityötä ja rippikouluihin on meillä resursoitu riittävästi. Seurakuntaan tutustumisjakson ja ennakkokohtaamisten myötä ripareilla oleva porukka tuntee toisensa hyvin. Leirit on suunniteltu työntekijä- ja isostiimillä jokaisen vahvuudet huomioiden. Vuokraamamme tilat ovat toimivat. Perinteiset leirikeskuspuitteet edesauttavat myös rauhan ja levollisuuden tunnetta.
5. Näkyykö seurakunnassasi, että nuorisotyöntekijöistä alkaa olla pulaa?
– Esimerkiksi paikalleni nuorisotyönohjaajaksi voisi olla vaikea löytää tulijaa. Valtaosa valmistuvista kollegoista siirtyy nopeasti paremmin palkattuihin ohjaajan töihin. Kirkon nuorisotyöntekijän taidot ja moniosaajuus on miltei pakko jakaa yrittäjyyden tai muun lisätyön kesken. Tämä työ kysyy kovaa kutsumusta!
Nuorelle elämä on tässä ja nyt – aikuisuus on jotain mitä ei osata vielä edes hahmottaa.
KERTTU NIEMELÄ, Loimaan seurakunnan nuorisotyönohjaaja
1. Mitä seurakuntasi nuorille kuuluu?
– Loimaalaiset nuoret voivat pääsääntöisesti hyvin. Täällä on paljon nuoria, jotka harrastavat aktiivisesti useampaakin lajia, heidän arkensa täyttyy opiskelujen ohella treeneistä. Samanaikaisesti raha tai sen puute jakaa nuoria eriarvoisuuden kokemukseen. Perheiden taloudelliset haasteet näkyvät monin tavoin. Vähempiosaisuutta piilotellaan esimerkiksi jättäytymällä ulkopuolelle koska halutaan mieluummin välttää tilanteita, joissa voisi syntyä vertailua. Nuorten henkinen pahoinvointi on lisääntynyt muutamassa vuodessa valtavasti. Ahdistuneisuus ja sosiaalisissa tilanteissa olemisen haasteet tulevat vastaan oikeastaan jokaisessa rippikouluryhmässä tavalla tai toisella.
2. Mikä nuoria askarruttaa erityisesti, mistä he haluavat puhua?
– Perhe-, kaveri- ja seurustelusuhteiden asioihin kaivataan välillä aikuisen näkökulmaa. Nuoret kertovat mielellään harrastuksistaan ja kiinnostuksenkohteista. On aika ihanaa, että saan keski-ikäisenä täti-ihmisenä luvan kanssa kysellä ja ihmetellä ”kaiken maailman moderneja ilmiöitä”. Moni pohtii tulevaisuuden suunnitelmia. Pitäisi tietää jo yläkoulun alkaessa mitä haluaa tehdä isona. Se on osalle ahdistava kokemus, nuorelle elämä on tässä ja nyt – aikuisuus on jotain mitä ei osata vielä edes hahmottaa.
3. Miten nuoria saataisiin enemmän mukaan seurakuntaan?
– Tähän tuskin on olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, joka kattaisi Suomen seurakunnat päästä päähän. Itse ajattelen, että nuoret kaipaavat aitoa kuuntelemista. Olisi tärkeää tarjota enemmän kiireettömiä kohtaamisia.
4. Millä mielin valmistaudut tulevaan rippileirikesään, vaikuttavatko viime kesän kohut asiaan?
– Leirikesään suunnataan hyvillä mielin. Aloimme korona-aikana määritellä leirityöhön liittyviä pelisääntöjä, varahenkilöitä ja ohjeistuksia tarkemmin. Tämä työ jatkuu kehittämisnäkökulma edellä. Uskoisin, että viime kesänä uutisiin päätyneet tapahtumat voivat toimia kannustimena seurakunnille. Selkeyttää ja sopia leirityöhön liittyvistä käytännöistä siten, että siitä hyötyvät sekä työntekijät että leiriläiset.
5. Näkyykö seurakunnassasi, että nuorisotyöntekijöistä alkaa olla pulaa?
– Meillä on päätetty jättää täyttämättä yksi nuorisotyönohjaajan virka, joten meillä ei ole tästä kokemusta.
Keskustelunaiheet ovat useammin henkilökohtaisia tai pienen piirin asioita kuin suuria metafyysisiä kysymyksiä Jumalasta.
ESA AHTIAINEN, Kiuruveden seurakunnan vs. nuorisotyönohjaaja
1. Mitä seurakuntasi nuorille kuuluu?
– Valtaosa nuorista voi ja pärjää hyvin, heillä on erinomaiset valmiudet elää elämää. Välillä mietin, ovatko he liiankin aikuismaisia ja aikuisten tavoilla sekä kyvyillä iässä, jossa on vielä täysin luvallista opetella elämään. Ne, joilla on vaikeuksia, ovat monesti vaikeuksissa eri elämänalueilla ja ongelmat ovat vaikeampia. He näyttävät pahan olonsa, piittaamattomuuden ja sen, että sopeutuminen yhteiseen elämänmenoon ei onnistu tai edes kiinnosta.
– Olen huolissani nuorten kovista ja ehdottomista arvoista. Ne näkyvät esimerkiksi suhtautumisessa väkivaltaan ja sen hyväksyttävyyteen, kykyyn antaa anteeksi tai sopia keskinäisiä riitoja, kiusaamisen raaistumisena, kyvyttömyytenä asettua toisen asemaan sekä haluttomuutena kuunnella eri tavalla ajattelevia.
2. Mikä nuoria askarruttaa erityisesti, mistä he haluavat puhua?
– Nuoria askarruttavat nuorten asiat. Koulun tapahtumat kuten vanhojen tanssit, abien potkiaiset, iltamat, koeviikot ja ylioppilaskirjoitukset ovat usein esillä keskusteluissa. He puhuvat mielellään monenlaisista harrastuksistaan. Keskustelunaiheet ovat useammin henkilökohtaisia tai pienen piirin asioita kuin suuria metafyysisiä kysymyksiä Jumalasta tai maailmaa syleileviä kysymyksiä sodasta tai nälänhädästä. Puheenaiheina ovat myös tulevaisuuden suunnitelmat ja niihin liittyvät ajatukset, paikalliset juorut sekä tulevat tapahtumat seurakuntakontekstissa.
3. Miten nuoria saataisiin enemmän mukaan seurakuntaan?
– Seurakunnan toimintaan tulee nuoria monia reittejä pitkin. Polku-toimintamallin kautta nuorten toimintaan tulee nuoria, joille seurakunta voi olla tuttua lapsena käydystä päiväkerhosta tai leireistä. Hyvä kokemus rippikoulusta on yleinen reitti tulla mukaan seurakuntaan. Minusta on tärkeää, että seurakunnan nuorten toiminta voi olla särmikästä. Edellinen esimieheni käytti termiä ”katu-uskottavaa”.
– Toiminnan muodot voivat olla hyvinkin erilaisia, leirejä, tapahtumien toteuttamista tai niihin osallistumista, retkiä, nuorteniltoja tai kerhomaista toimintaa. Aihepiirien kirjo on vielä tätäkin laajempi. Mukaansatempaavuus muotoutuu nuorten ja työntekijän mielenkiinnonkohteiden mukaan.
– Työntekijän näkökulmasta pidän tärkeänä olla rehellisesti ja persoonallisesti sitä mitä olen. Nuoret vaistoavat herkästi feikkaamisen. Tärkeämpää kuin se mitä toiminnassa tehdään, on välittää nuorista ja näyttää se. On tärkeää, että seurakuntanuorten yhteisö ottaa uudet tulijat avoimesti vastaan. Kuppikuntamaiseen seurakuntaan on hyvin vaikea tulla mukaan. Seurakuntayhteisö, jossa on hyvä olla, on sellainen, mihin tulee mielellään mukaan.
4. Millä mielin valmistaudut tulevaan rippileirikesään, vaikuttavatko viime kesän kohut asiaan?
– Itselläni oli viime kesä pitkästä aikaa taukoa rippikouluista, joten mukana on hieman patoutunuttakin innostusta. Valmistaudun suurin odotuksiin ja erittäin hyvällä mielellä yhteen mieluisimmista ja tärkeimpänä pitämistäni työtehtävistä. Viime kesän kohut eivät vaikuta tekemiseeni muutoin kuin valmiutena keskustella tapahtumista, mikäli joku rippikoululainen tai heidän huoltajansa ottaa kohuja puheeksi.
5. Näkyykö seurakunnassasi, että nuorisotyöntekijöistä alkaa olla pulaa?
– Kyllä. Olen viransijainen enkä muodollisesti pätevä tähän työhön. Toista seurakuntamme nuorisotyön virkaa pyritään parhaillaan täyttämään.
Sijaiset ovat olleet kiven alla, mutta heitä on onneksi aina löytynyt.
JUHO RINNE, Rovaniemen seurakunnan nuorisotyönohjaaja
1. Mitä seurakuntasi nuorille kuuluu?
– Nuoret, joilla menee valmiiksi hyvin ja on elämän palikkatorni kasassa, voivat vähintään normaalisti. Nuorilla, joilla asiat ovat heikommin tai ovat syrjäytymisvaarassa, on nyt entistä suurempi riski luisua syvemmälle. Näen syynä yhteiskunnan asenteiden koventumisen ja hallituksen leikkaukset esimerkiksi juuri heikossa asemassa olevilta.
– On kuitenkin hienoa, että seurakuntamme toiminta tavoittaa nuoria laajasti elämäntilanteesta riippumatta. Kertonee siitä, että olemme nuorten mielestä turvallinen ja avoin yhteisö, johon jokainen voi tulla omana itsenään. Monet nuoret ovat myös hyvin aktiivisia. Opiskeluiden ohella he harrastavat, ovat isosina ja tekevät töitä.
2. Mikä nuoria askarruttaa erityisesti, mistä he haluavat puhua?
– Nyt kun maailmassa kuohuu ekokatastrofin ja sotien myötä voisi luulla, että nuorten puheet pyörisivät näiden asioiden parissa. Nuoret haluavat kuitenkin jutella melko arkisista asioista kuten opiskeluistaan, koulunkäynnistään, reissuistaan ja töistään. Puheenaiheet vaihtelevat myös tilanteesta riippuen, esimerkiksi leireillä puhutaan leirijutuista, isoskokemuksista tai uskonasioista kun taas nuortenilloissa puheet vellovat pitkälti kouluasioiden ympärillä.
– Hyvä ikkuna nuorten ajatusmaailmaan on etenkin isosten leireillä pitämät hartaudet, joissa nuoret saavat kertoa toisille nuorille itselleen tärkeistä arvoista ja asioista. Aiheina korostuvat etenkin ystävyys, harrastukset, perhe, rohkeus ja oman paikan löytäminen.
3. Miten nuoria saataisiin enemmän mukaan seurakuntaan?
– Matala kynnys toimintaan, joka ei saa olla pienen sisäpiirin piperrystä. Jokaisen on saatava tulla mukaan omista lähtökohdistaan ja omana itsenään. Nuorten pitää saada tietää, että he ovat hyväksyttyjä niin seurakunnan työntekijöiden kuin toisten nuorten parissa. Yhteiset säännöt, kuten turvallisen tilan periaatteet ohjaavat tähän. Nuorilla täytyy olla myös mahdollisuus vaikuttaa seurakunnan päätöksentekoon. Rovaniemellä vaikuttajanuorten ryhmä on nimeltään Bossit.
– Toinen tärkeä juttu on tehokas, pilke silmäkulmassa -henkinen mainonta somessa. Ylipäätään hyväntahtoinen huumori ja rento meininki nuorten parissa auttaa rakentamaan yhteyksiä seurakuntaan. Ehkä kaikkein tehokkain tapa saada väkeä mukaan on nuorten henkilökohtainen kutsuminen tilaisuuksiin ja tapahtumiin.
– Kolmas tärkeä jippo on mielestäni näkyvyys laajemminkin kuin vain somessa, esimerkiksi yhteistyötä muiden toimijoiden kuten koulujen kanssa sekä mukanaolo tapahtumissa. Rovaniemen seurakunnan nuorisotyössä on käytössä mainio Apostolinkyyti-matkailuauto, liikkuva nuorisotila. Apostolinkyydillä teemme muun muassa välituntivierailuja kouluille, ”seurakunnan tyypit” tulevat siten tutuiksi jo alakoulussa. Värikkäästi teipattu Apostolinkyyti toimii paitsi hengailupaikkana, myös seurakunnan mainoksena ja ”käyntikorttina”.
4. Millä mielin valmistaudut tulevaan rippileirikesään, vaikuttavatko viime kesän kohut asiaan?
– Lähden hyvällä ja toiveikkaalla mielellä riparikesään. Ripariryhmissä korona-ajan jälkeen näkynyt rauhattomuus on hellittänyt. Uskon, etteivät viimekesäiset kohut voi olla vaikuttamatta työntekijöihin edes ajatuksen tasolla. Meillä on Rovaniemellä mietitty jo valmiiksi marssijärjestystä, eli mitä tehdä jos ylilyöntejä tulisi ilmi. Ylipäätään varautuminen monenlaisiin häiriötekijöihin on otettu huomioon entistä paremmin.
5. Näkyykö seurakunnassasi, että nuorisotyöntekijöistä alkaa olla pulaa?
– Kyllä näkyy. Meillä on ollut paljon vaihtuvuutta tiimissämme viime aikoina. Kyse ei ole siitä, että olisimme kurja työtiimi, josta väki haluaa paeta, vaan vaihtuvista elämäntilanteista. Sijaiset ovat olleet kiven alla, mutta heitä on onneksi aina löytynyt.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä