Sleyn lähetysjohtaja Ville Auvinen ja Helsingin piispa Teemu Laajasalo kohtasivat tänään keskiviikkoaamuna Radio Dein Viikon debatti -ohjelmassa, missä kuultiin väittelyä muun muassa herätysliikkeiden asemasta, virkakäsityksestä sekä kirkon avioliittokäsityksestä. Keskustelua luotsasi Mari Turunen.

Keskustelu lähti liikkeelle niin kutsutusta Kirkkokansasta, mikä on tuore seitsemän yhdistyksen yhteenliittymä. Kirkkokansa luonnehtii itseään Raamattu-uskollisten herätysliikejärjestöjen yhteistä jumalanpalveluselämää edistäväksi yhteisöksi, jonka jäsenyhdistyksiä yhdistää muun muassa naisten pappeuden vastustaminen.

Piispa Laajasalo kertoi katsovansa herätysliikkeitä vaaleanpunaisten linssien läpi hyvien kokemustensa tähden. Siksi hän kertoi olevansa erityisen surumielinen siitä, että tilanne on ”päätynyt tähän pisteeseen”.

– Olisi hyvä, että herätysliikejohtajat keskenään miettisivät, mikä on se kulma mihin on päädytty ja mikä on tapa miten täältä tullaan ulos.

Kirkkokansa -sivustoa ja yhteisöä Laajasalo ei pitänyt hyvänä askeleena. Ville Auvinen ei itse ymmärtänyt, miksi Kirkkokansa -sivuston perustaminen on herättänyt niin paljon huomiota.

Auvinen kertoi, että nettisivujen lanseeraamisen myötä asiasta on noussut ”kova häly”. Yhteistyön tarpeen taustalla on kuitenkin Auvisen mukaan jaettu kokemus siitä, että monelle ei ole enää ”tilaa omassa seurakunnassa”.

– Viimeksi nyt Lauttasaaren seurakunnassa tehtiin päätös, että Kansanlähetyksen lähetysjohtaja ei saa tulla puhumaan. Moni kokee, että meidät on suljettu seurakunnan ulkopuolelle, ollaan toisen luokan seurakuntalaisia.

SEURAAVAKSI KESKUSTELU kääntyi virkakäsitykseen. Piispa Laajasalo ihmetteli, miksi asiasta keskustellaan yhä.

– Kysymys naisten pappeudesta on jo käyty. Asiahan on ratkaistu jo ennen kun minä kävin rippikoulua. Se juna on jo mennyt. Kysymyksestä ei sinänsä ihmeemmin tarvitse keskustella: se on jo kirkossa ratkaistu.

Tämän todettuaan Laajasalo ihmetteli, miksi nyt tietyt herätysliikkeet ovat niin tarkkoja yhteisvihkimyksen suhteen, kun kerran monen niistä johtaja on aikanaan vihitty yhteisvihkimyksessä. Auvinen korosti, että he eivät järjestöinä varsinaisesti vaadi erillisvihkimyksiä, mutta suurin osa Kirkkokansaan kuuluvien järjestöjen tulevista papeista ei itse halua mennä sellaiseen pappisvihkimykseen ”missä on myös naisia”.

Seuraavaksi Auvinen kiirehti muistuttamaan, että ”naispappeuskysymys on vaan pieni juonne”. Tätä ei Laajasalo allekirjoittanut.

– En usko tuota. Koko upea evankelinen liike on redusoitunut naispappeuskysymykseen. Ettehän te mistään muusta puhukaan.

Auvinen vastasi Laajasalon syytökseen toteamalla, että he vain vastaavat siihen, mistä heitä haastetaan.

– Yksi osa uskoamme on perinteinen virkakanta.

KESKUSTELU VIRKAKÄSITYKSESTÄ jatkui myös tauon jälkeen. Laajasalo totesi, että Olavi Rimpiläisen jälkeen ei Suomessa ole ollut sellaisia piispoja, jotka olisivat kieltäytyneet vihkimästä naisia papeiksi. Laajasalo ihmetteli, kuvittelevatko järjestöt, että on olemassa joku porukka, joka ”voi määritellä pappisviran”?

Auvinen vastasi, että moni heidän papeistaan katsoo, että ehtoollinen ei ole pätevä, jos nainen sen toimittaa. Laajasalo ei pitänyt ajatusta teologisesti loppuun asti mietittynä.

– Onko todella niin, että jotkut herätysliikejohtajat ajattelevat, että sukupuoli voi estää Kristuksen työn?

Auvinen vastasi, että jotkut ajattelevat naispapin asettaman ehtoollisen rinnastuvan maallikon asettamaan ehtoolliseen.

– Kirkko ei voi kutsua vastoin Jumalan kutsua.

Auvinen vetosi Lutheriin, joka oli Auvisen mukaan kirjoittanut, kuinka ”virasta on suljettu pois naiset, lapset ja oppimattomat”. Onko alttari kuitenkaan oikea paikka protestille, Laajasalo tiukkasi. Auvisen mukaan ei ole kuitenkaan kysymys protestista.

– Kun ihminen etsii itselleen hengellistä kotia, hän etsii sellaista, että voi olla iloisin, vapain mielin.

Se ei kuitenkaan Auvisen mukaan toteudu, jos ”joka kerta on paha mieli siitä, että rikotaan Jumalan käskyä”. Ongelma ei Auvisen mukaan liity yksinomaan virkaan. Esimerkiksi Lappeenrannan seurakunnan avattua ovensa kaikille pareille, oli 10–20 ihmistä todennut, että ”tämä ei enää ole meidän kotimme”.

– Perinteinen kirkkokansa hakeutuu sitten meidän messuyhteisöihimme.

AUVINEN KUITENKIN alleviivasi, että järjestöt haluaisivat pysyä kirkon sisällä.

– Sen tähden me olemme eri tavoin pyytäneet tilaa.

Oman kirkon perustaminen on kuitenkin vasta ”vaihtoehto b tai c, jos mikään muu ei auta”.

Laajasalon mielestä on ”upeaa”, että kaikki haluavat ”ensisijaisesti pysyä kirkossa”.

– Se pitää uskoa ja kuulla.

Laajasalon mielestä siksikin herätysliikejohtajien olisi pohdittava, mihin kompromisseihin he ovat valmiita. Kaksi ensimmäistä askelta voisivat Laajasalon mukaan olla yhteisvihkimykseen suostuminen ja ”alttariprotestin” loppuminen. Tähän Auvinen vastasi kipakasti.

– Kaikki olisi siis hyvin, jos oltaisiin valmiita luopumaan Raamattuun perustuvasta vakaumuksesta, joka liittyy virkaan?

LUE MYÖS:

Piispa Teemu Laajasalo Piispan kyselytunnilla herätysliikkeille: ”Sanon kaikella rakkaudella, että ottakaa lusikka kauniiseen käteen”

Ville Auvinen jatkaa lusikkakeskustelua: ”Minä toivon, että kirkon piispat tuomiokapituleineen ottaisivat lusikan omaan kauniiseen käteensä”

Ilmoita asiavirheestä