Kotimaa kysyi neljästä erikokoisesta seurakunnasta eri puolilta Suomea, miltä tuleva vuosi näyttää. Epävarma yhteiskunnallinen tilanne näkyy seurakuntien arkityössä erilaisissa kohtaamisissa. Kyselyyn vastanneiden kirkkoherrojen ja seurakuntapastorin mukaan nyt on seurakunnan aika ylläpitää toivoa. Monet toivoivat myös, että kirkko näkyisi mediassa ja yhteiskunnassa muutenkin kuin riitojen kautta.

Kotimaa kysymykset:

1. Miltä alkanut vuosi näyttää seurakunnassanne? Onko tiedossa jotain uutta tai muutoksia?

2. Miten yhteiskunnallinen tilanne näkyy seurakuntanne työssä ja arjessa?

3. Miltä kirkon tilanne ylipäätään näyttää mielestäsi?

4. Mitä seurakuntanne haluaa erityisesti viestittää ja tarjota jäsenilleen?

5. Mitä valoisaa ja hyvää haluaisit nostaa esiin paikallisesti ja valtakunnallisesti?

”Epävarmuuksien maailmassa ei pidä lakata toivomasta hyvää”

Markku Viitala, kirkkoherra, Kangasalan seurakunta

1. Ajattelen tänä vuonna vietettävän Nikean uskontunnustuksen juhlavuoden olevan eräänlainen uskon tunnustamisen ja uskoon tunnustautumisen merkkivuosi. Haluamme pitää juhlavuotta esillä esimerkiksi jumalanpalveluselämässä. Uskontunnustus haastaa pohtimaan sitoutumistamme kristinuskon keskeisimpiin oppeihin ja sen määritelmiin. Se haastaa meitä seurakuntana ja yksittäisinä kristittyinä liittymään rohkeasti uskoon joka on vuosisatojen aikana tuonut turvaa ja toivoa. Kolmiyhteinen Jumala ja usko häneen ei ole vain muinaista menneisyyttä vaan aktiivista todellisuutta myös omassa ajassamme. Tulemme tänä vuonna panostamaan erityisesti lasten ja nuorten tavoittamiseen. Aikuistyön piirissä on odotettavissa uusia avauksia yhteisöllisyyden rakentamisen suuntaan. Kaiken pohjana säilyy seurakunnan vankka perustoiminta, joka tarjoaa toivottavasti paikkakuntalaisille mahdollisuuden elää kristityn elämää vapaasti ja rohkeasti tunnustautuen uskoon yhdessä muiden kanssa.

2. Haastava maailmantilanne ja taloudelliset ongelmat tulevat esiin arjen keskellä. Diakoniatyössä kohdataan kasvavissa määrin taloudellista apua tarvitsevia ihmisiä. Monien kohdalla ongelmat ovat entistä syvempiä. Emme elä iloista 2020-lukua vaan huolet ja murheet ovat maailmantilanteesta johtuen meidän kaikkien sisimmässä ja sitä kautta myös puheissamme. On tärkeää, että näistä asioista voidaan puhua yhdessä. Sitä kautta voimme tuntea kulkevamme yhteistä matkaa, jossa asioita jakamalla olo huojentuu ja askel kevenee.

3. Kirkon tehtävä on vaikean ajan keskellä tarjota ihmisille turvaa ja toivoa. Toivon, ettei kirkko näyttäytyisi ihmisten silmissä eripuraisena ja kiistelevänä vaan rakkauden sekä armon yhteisönä. Erilaisille näkemyksille tulee antaa tilaa ja ymmärtää, ettei ole vain yhtä oikeaa tapaa elää uskoa todeksi.

4. Kristikunnan piirissä vietetään tänä vuonna riemuvuotta, jonka paavi on nimennyt toivon pyhiinvaeltajien vuodeksi. Haluan sitoutua tähän teemaan. Epävarmuuksien, pelkojen ja huolten maailmassa ei pidä lakata toivomasta hyvää ja tekemästä työtä sen puolesta. Kristityn toivo ei ole turhaa toivoa. Seurakunnan tilaisuuksissa on mahdollista saada yhdessä toisten kanssa eväitä elää toivon pyhiinvaeltajina elämän erilaisissa tilanteissa. Tämän toivon äärelle kaikki ovat tervetulleita.

5. Vaikea aika on synnyttänyt ihmisissä halun auttaa. Nostan yhteisvastuullisuuden nousun esiin yhtenä hyvänä toivon merkkinä.

”Kirkon etsikkoaikana on tärkeää tuoda esiin evankeliumia”

Ari Auranen, kirkkoherra, Seinäjoen seurakunta

1. Seinäjoen seurakunta on aloittanut strategisen työskentelyn, jossa kehitetään kuutta erillistä ohjelmaa kevätkauden aikana. Tavoitteena on tarkentaa työmme keskeisiä painopistealueita. Palaamme samalla tarkennetusti kirkon perustehtävään sekä sen mahdollisimman hyvään toteutumiseen, jotta evankeliumin sanoma voisi luoda perusteita uskolle, toivolle ja rakkaudelle. Katsomme toiveikkaasti kohti tulevaisuutta tunnistaen siihen kirjautuvia haasteita ja mahdollisuuksia.

2. Seurakuntalaisten kohtaamisissa on noussut esille erityisesti huoli geopoliittisista kysymyksistä, kuten Ukrainan sodasta. Tähän yhdistyvät myös kysymykset Suomen turvallisuustilanteesta ja talouden näkymistä. Lisäksi eriarvoisuuden kasvaminen, syrjäytymisen ongelmat ja ympäristön saastuminen huolettavat. Näiden tekijöiden myötä näkyy epävarmuutta, huolta ja pelkoa tulevaisuuden suhteen.

3. Kirkolla on ilmeinen ”tilaus” pitää juuri tässä ajankuvassa esillä perusteita toivosta. Kirkkoa tarvitaan luomaan vakautta ja turvallisuutta epävarmoina aikoina. Myös kirkon edustamat arvot saavat myönteistä vastakaikua. Erityisesti nuorten keskuudessa on ollut esillä kiinnostusta perinteisiä arvoja ja kirkon uskoa kohtaan. Tämä luo kirkolle tietynlaisen etsikkoajan, jossa on tärkeää tuoda rohkeasti esiin evankeliumia Kristuksesta kirkon strategian mukaisesti.

4. Seinäjoen seurakunta haluaa viestittää jäsenilleen Jumalan rakkauden, armollisuuden ja toivon sanomaa. Tavoitteenamme on olla yhteisö, joka tukee hengellistä elämää ja auttaa ihmisiä kasvamaan uskossa. Tarjoamme tilaisuuksia, joissa voi syventää omaa uskoa, mutta myös tulla osaksi yhteisöä, joka tukee elämän eri vaiheissa. Tuomme esiin läsnäolon ja tuen merkitystä elämän kriisitilanteissa. Haluamme myös rohkaista jäseniämme osallistumaan yhteiseen toimintaan. Seurakunta on paikka, jossa voi kokea yhteisön voiman ja löytää toivoa niin vaikeina kuin iloisinakin aikoina.

5. Kirkon toivon sanomalle on kysyntää. On olemassa Jumala! Hän ei jätä eikä hylkää, vaan kulkee kanssamme jokaisena päivänä. Jumala ei ole vain menneisyydessä tai jossain kaukana, Hän on kanssamme tänään ja huomenna. Jeesuksen ihmiseksi tulo on Jumalan rakkauden suurin konkretia. Jeesuksen tehtävänä oli avata kuolemansa kautta tie taivaaseen saakka. Hän tarjoaa meille anteeksiantamuksen. Tämä sanoma ei ole vain historiallinen totuus, vaan elävä viesti kaikille, jotka kaipaavat turvaa, toivoa ja rakkautta. Meidät on myös kutsuttu kulkemaan toistemme rinnalla ja välittämään toisistamme. Siksi voimme kysyä itseltämme: mitä minä voisin tehdä muiden hyväksi?

”Kirkossa tehdään paikallistasolla hienoa työtä eri-ikäisten kanssa”

Tuomo Huusko, kirkkoherra, Inarin seurakunta

1. Alkanut vuosi näyttää aivan hyvältä. Päivitämme seurakunnan strategiaa. Talous on saatu tasapainoon ja olemme voineet laskea kirkollisveroa. Rakennamme tänä vuonna uuden virastotalon ja haemme kirkon ympäristödiplomin. Olemme saaneet lisää musiikkiresursseja, monipuolistamme seurakuntatyötä toiveiden pohjalta.

2. Diakonian kentällä näkyvät sote-sektorin ongelmat. Esimerkiksi omaishoitajien kuorma kasvaa. On myös huolta hoitoon pääsystä ja kotona pärjäämisestä.

3. Kirkossa tehdään paikallistasolla todella paljon hienoa työtä monella tavalla eri-ikäisten ihmisten kanssa. Tämä saisi olla enemmän esillä muussakin kuin kirkollisessa mediassa. Valtakunnallisissa medioissa kirkon profiili määrittyy paljolti kirkon sisäisten erimielisyyksien ja ongelmien kautta. Nämä ongelmat ja ristiriidat ovat tosiasia, mutta kirkko on muutakin kuin ne. Onneksi joitakin hyviä ja iloisiakin asioita on uutisoitu.

4. Olemme avoimia ja toivotamme kaikki lämpimästi tervetulleiksi mukaan, tule sellaisena kuin olet. Meillä on esimerkiksi paljon aktiivista vapaaehtoistoimintaa. Olemme avoimia seurakuntalaisten toiveille ja ideoille.

5. Kaamos on päättynyt, päivä pitenee. Inari on upea paikka, täällä on hieno luonto. Suomi on hyvä maa asua. Isompien ja pienempien ongelmien keskellä on tärkeää iloita kaikesta hyvästä ja kauniista elämässä sekä huomata monet kiitollisuuden aiheet.

”Uuden seurakunnan aloittaminen on mahdollisuus rakentaa uutta”

Antti Happonen, toimi aiemmin Tohmajärvellä vt. kirkkoherrana, nyt seurakuntapastorina Keski-Karjalan seurakunnassa, Tohmajärven lähikirkossa.

1. Tohmajärven seurakunta liittyi vuoden alussa Kiteen seurakuntaan muodostaen uuden Keski-Karjalan seurakunnan. Olemme nyt Tohmajärven lähikirkko yhdessä Keski-Karjalan seurakunnan muiden lähikirkkojen kanssa. Vuosi 2025 on uuden seurakunnan rakentamisen ja yhteisten käytäntöjen luomisen vuosi.

2. Yhteiskunnallinen tilanne näkyy diakoniatyössä sekä monissa arkisissa keskusteluissa. Venäjän rajan sulkeutuminen on myös tuonut monenlaisia vaikutuksia. Siihen liittyvät asiat nousevat esiin keskusteluissa sekä arkityössä.

3. Kirkon tilanne näyttää täältä rajaseudulta katsoen kohtalaiselta. Tulevaisuudessa voi tosin olla edessä monenlaisia muutoksia sekä seurakuntatasolla että valtakunnallisella tasolla. Ainoa pysyvä asia näyttää olevan muutos kirkon elämässä.

4. Kehitämme jumalanpalveluselämää yhteisöllisesti ja toteutamme monipuolisesti, kehitämme eri tavoin seurakuntalaistoimintaa huomioiden koko elämänkaaren seurakunnan perustehtävään suunnattavassa toiminnassa. Viestimme uudessa seurakunnassa näkyvästi, kustannustehokkaasti sekä oikea-aikaisesti.

5. Uuden seurakunnan aloittaminen on mahdollisuus rakentaa uutta, jonka perustus on Jeesus Kristus. Rakennamme tältä pohjalta uutta seurakuntaa, vaikka olemmekin muuttuneet itsenäisestä seurakunnasta lähikirkoksi Keski-Karjalan seurakuntaan. ”Risti seisoo, Sana pysyy, Armo riittää” sekä paikallisesti että valtakunnallisesti.

Ilmoita asiavirheestä