Miksi epäillä sellaista, joka puhuu totuuden sanoja ja tarvittaessa vakuuttaa, että on itseään paljon suuremman asialla? Roomalaisen sadanpäämiehen eli komppanianpäällikön usko siihen, että pelkkä Jeesuksen sana riittäisi parantamaan hänen sairaan palvelijansa, on lapsen uskon ohessa ollut läpi raamatun hermeneutiikan esimerkkinä yksinkertaisesta, pelastavasta uskosta Jeesukseen.

Roomalaisen upseerin uskoa tuki hänen oma kokemuksensa legioonan linjaorganisaatiosta: esimiehen käskyä ei kyseenalaistettu. Tottapa tämä ihmeellinen parantaja pystyisi vielä enempään. Hänhän kuului olevan Jumalan asialla.

On huomattava, miten Jeesus tässä tekstissä vielä ylistää pakanataustaisen roomalaisen sotilaan uskoa ja vertaa sitä myös Israelin uskoon, ennustaen valitun kansan menettävän sen aseman, joka sillä osallisena Jumalan pelastukseen hamasta liitosta lähtien oli ollut. Omana aikanaan Jeesuksen väite oli juutalaistaustaiselle kuulijakunnalle silkkaa dynamiittia ja evankelista Matteuksen kertomana se on ymmärrettävä ja tulkittava myös tilanteessa, jossa synagoga ja nuori kristinusko olivat eroamassa toisistaan.

Evankeliumin sanoma meille kolmannen vuosituhannen kristityille voisi jälleen olla se, että Herrassa on varaa ja häneen me voimme yksinkertaisella Kristuksen sotilaan uskolla nojata. Myös silloin, kun toivo pelastuksesta ja luottamus hyvään näyttäisivät olevan elämän kauhujen keskellä meistä hyvin kaukana.

Pohdittavaksi: Voivatko myös toisin uskovat itse asiassa kirkastaa kristityille jotakin kristinuskon sanomasta?

3. sunnuntai loppiaisesta |

Tekstit: Ps. 97:6, 5. Moos. 10:17–21, Room. 1:16–17,Matt. 8:5–13.

Liturginen väri on vihreä.

Alttarilla on kaksi kynttilää.

Kolehti kerätään Elyn tekemään ja tukemaan julistus-, koulutus- ja varustamistyöhön Virossa ja globaaliin perhetyöhön.