Turun Mikaelinseurakunnan johtava kanttori Marko Hakanpää innostui junista jo pienenä poikana. Perhe asui Turussa puolentoista kilometrin päässä rautatiestä.
– Kävin jo reilusti alle kouluikäisenä isäni kanssa katselemassa junia radan varresta. Matkustimme myös aika-ajoin perheeni kanssa junalla Turusta Tampereelle tai Helsinkiin.
Junissa kiehtoi jykevä kokonaisuus.
– Junat olivat isoja ja nopeita koneita, jotka pitivät kovaa ääntä. Mieluisimpia olivat matkustajajunat, jotka menivät huomattavasti tavarajunia kovempaa vauhtia.
Junien tarkkailu jäi taka-alalle hänen aloitettua musiikkiopinnot Sibelius-Akatemiassa. Jykevät kiskokoneet tulivat tosimielessä takasin Hakanpään elämään kesällä 2016. Tuolloin hänen vanha opiskelukaverinsa sai liekin syttymään jälleen.
– Hän oli mukana höyryveturitoiminnassa. Kaverini kertoi, että veturinkuljettajista on pula.
Hakanpää päätti sen jälkeen toteuttaa lapsuuden haaveensa.
– En päässyt lapsuudessa koskaan matkustamaan veturin ohjaamossa, vaikka se kiehtoi kovasti. Kun siihen aukeni mahdollisuus, päätin toimia.
Höyryveturia alettiin lämmittämään vuorokausi ennen lähtöä, sillä veturin kattilassa oli saatava 11 000 litraa vettä kiehuvaksi.
HAKANPÄÄ VALMISTUI veturinkuljettajaksi vuonna 2017. Ennen valmistumistaan hän työskenteli myös höyryjunan kahvilavaunussa. Hakanpää aloitti pian valmistumisen jälkeen höyryveturi Ukko-Pekan kuljettajana.
– Se oli haastava prosessi, sillä höyryveturia alettiin lämmittämään vuorokausi ennen lähtöä, sillä veturin kattilassa oli saatava 11 000 litraa vettä kiehuvaksi. Matkan jälkeen taas oli tehtävä esimerkiksi tuhkalaatikon tyhjennys.
– Juna vaatii jatkuvasti paljon huoltoa, esimerkiksi monia osia on voideltava usein öljyllä. Junan ohjaamossa on kuljettajan lisäksi tähystäjä ja lämmittäjä.
Hakanpää ajoi viimeisen höyryjunamatkansa viime vuonna.
– Koin nähneeni sen junan kattavasti. Höyryjunan kuljettaminen kaikkine toimenpiteineen oli myös hieman turhan raskasta.
TÄLLÄ HETKELLÄ hän kuljettaa Lättähattu-moottorijunia. Kyseiset junat tulivat käyttöön 1950-luvulla.
– Ajaminen on huomattavasti helpompaa kuin höyryjunalla, reissun jälkeen käännetään vain moottori sammuksiin ja kytketään päävirta pois.
Hän sanoo nauttivansa museojunien kuljettamisesta, matka vaihtelevat muutamista kymmenistä kilometreistä satojen kilometrien taipaleisiin. Hakanpää näkee myös selkeän eron normaaleihin matkustajajunamatkoihin.
– Ihmiset ovat pääsääntöisesti todella hyväntuulisia. Museojunassa on tarkoitus nauttia matkasta ja nostalgiasta.
Hänellä on myös toive junia sivusta katseleville.
– On hienoa, että junat kiinnostavat. Liian lähelle ei saa kuitenkaan tulla, se ei ole turvallista. Eräs kuvaaja oli kuvaamassa jopa kiskoilla junan lähestyessä, sellainen ei missään tapauksessa ole asianmukaista.
Hän näkee veturinkuljettamisessa ja urkujen soitossa yhtäläisyyden.
– Kummassakin ollaan vastuussa isosta laitteesta. Tuntuu hyvältä olla osana isoja kokonaisuuksia.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä