En oikeastaan tiedä, miten joulua pitäisi viettää, tai mitään muutakaan juhlaa. Ja silti otan kaikki juhlat tosissani.

Tämä kuulosta ristiriitaiselta muttei ole sitä. Se kertoo vain siitä, miten erilaisia me ihmiset olemme. Minulle kaikki sellainen, mitä usein kutsutaan viettämiseksi, ei tunnu tärkeältä.

Minulle joulun juhla on ajatuksia ja sanoja, yksin ja yhdessä puhuttuja ja ajateltuja, kirjojen tai ihmisten; joulu on jonnekin kauemmaksi kuin nojatuoliin kurottamista tai joululauluun herkistymistä. En välitä mitä ruokapöydässä on tai mitä tapahtuu milläkin tunnilla. Myöskään paikalla ei ole väliä. Jos lähellä on kirkko, menen sinne, jos ei, en tunne joulua vajaaksi.

Joulu on sitä, että ajattelen Luukkaan evankeliumin kuvausta siitä, miten kaikki tapahtui. Ja jos hyvin käy, voin puhua siitä toisten kanssa tai kuunnella saarnan. Jos kukaan ei halua puhua siitä, ei sekään haittaa. Joulu tapahtuu pääni sisällä.

”Joululle tulee enemmän tilaa, kun pääsen juoksemaan kehoni hiljaiseksi ja rauhalliseksi”

OLEN TIETYSTI onnekas siinä, että ympärilläni on aina ollut ihmisiä, jotka ovat osanneet myös viettää joulua. Heidän kanssaan olen saanut olla oman jouluni kanssa rauhassa. Olen osallistunut ja auttanut käytännön järjestelyissä ja yrittänyt olla muutenkin hyödyksi. Kuljeskellut hautausmaalla ja seurannut joulurauhan julistamista.

Joulun viettoa on ollut aina ympärilläni niin paljon, että lapsena pakenin usein jouluaattona oman huoneeni rauhaan. Aikuisena olen alkanut siirtyillä jouluaattona juoksulenkille. Koska sitäkin jouluun liittyy: hiljaisuus. Joululle tulee enemmän tilaa, kun pääsen juoksemaan kehoni hiljaiseksi ja rauhalliseksi.

Lapsena ja nuorena minusta oli parasta joulussa se, että sai valvoa kirjan kanssa sängyssä ja mennä aamulla seitsemältä kahdestaan isän kanssa kirkkoon, koska muut eivät jaksaneet herätä. Joulu tapahtui, vaikka en osannut sitä viettää. En silloin enkä nyt.

MIKSI KUVAILEN kaikkea tätä?

Siksi, että haluan muistuttaa, että on ihan mahdollista löytää jouluihin ja muihin juhlapyhiin perinteitä ja omia juttuja ilman, että juhla katoaa ja muuttuu arjeksi. Joulua voi myös tehdä ja järjestellä ihan vai toisille ihmisille iloksi.

Vuosien varrella opettelin leipomaan lasten kanssa piparkakkuja ja torttuja, mutta jos kukaan ei niistä muistuttanut, ne unohtuivat.

Riippumatta juhlimisen määrästä, joulun lapsi syntyy taas. Eikä haittaa, vaikka sen unohtaisi, se tapahtuu silti.

Kirjoittaja on Kirjoittaja on viestintäpäällikkö ja kirkon uskollinen soturi.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä