”Väsyneet miehet nukkuivat. Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan. Aika velikultia.”

Näin Väinö Linna kuvaa Tuntemattomassa sotilaassa 80 vuoden takaista jatkosodan päättymistä. Väsyneet miehet eivät kuitenkaan saaneet kauan nukkua. Pian alkoi Lapin sota, sillä rauhanehtona oli saksalaisten ajaminen pois Suomen Lapista.

Lokakuun puolessa välissä 80 vuotta sitten nuori isä, sotilaspastori Juhani Rekola katsoi Rovaniemen tuhoutumista tulipalossa joen toiselta puolelta. Vaimo ja vastasyntynyt poika olivat lähteneet Kittilästä evakkoon Ruotsin Lappiin.

Muutamaa viikkoa myöhemmin toisen pataljoonan jalkaväkirykmentti 33 kotiutettiin ja Juhani Rekola määrättiin papiksi Helsinkiin, jonne perhe tuli vasta myöhemmin Ruotsista.

Samaan aikaan jatkosodasta kotiin palannut pappi Matti Joensuu selasi Tampereella Aamulehteä. Siinä hän näki lakimiesten tarjouksia avioerojen hoitamisesta. Hän päätti julkaista lakimiesten ilmoitusten keskellä oman ilmoituksensa, jossa lukisi: ”Älkää ottako avioeroa. Tarjoamme apua vaikeuksissanne. Kääntykää pastori Joensuun puoleen”.

Ilmoitus julkaistiin Aamulehdessä 19.11. vuonna 1944. Siitä alkoi kirkon perheneuvonta, yksi sodan jälkeisen kirkon uusista työmuodoista, jossa itsekin työskentelen.

Rekola katseli maailmaa kuin Tuntemattoman sotilaan hyväntahtoinen aurinko.

KUN UUSIA työmuotoja sotien jälkeisessä kirkossa syntyi, herätyskristillisissä piireissä huolestuttiin kirkon hengellisen tehtävän laiminlyömisestä ja keskittymisestä yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Sodan jälkeisessä kirkossa näkyi siis rintamalla olleiden pappien erilaiset avaukset ja keskinäinen vastakkainasettelu.

Niin sanotut asevelipapit halusivat olla koko kansaa varten, mikä johti uusien työmuotojen ja uudenlaisen kansankirkollisen näkemyksen syntymiseen. Siinä keskeistä ei ollut yksilön sielun pelastus, vaan kirkon yhteisöllisyys ja sosiaalinen vastuu.

Sen sijaan uuspietistiset herätyskristilliset piirit korostivat kirkon hengellistä tehtävää ja rajaa uskovan ja ei-uskovan välillä.

Juhani Rekolan ajattelu oli lähempänä asevelipappien uuskansankirkollisuutta kuin uuspietismiä. Rekola ei kuitenkaan innostunut uuskansankirkollisen ajattelun pohjalta tapahtuneesta kirkon työmuotojen voimakkaasta kasvusta. Työmuotoja oli hänen mukaansa yhdelle papille liikaa. Rekolan mukaan asevelipapit rakensivat omat raiteensa liian nopeasti ottamatta huomioon kotirintamalla olleiden pappien kokemuksia. Rekola olisi myös toivonut, että sotien jälkeisessä kirkossa olisi syntynyt jotain muuta uutta kuin työmuotoja.

Mitä tuo uusi olisi ollut, sitä Rekola ei kertonut, mutta ehkä se olisi ollut sitä teologiaa, jota hän eli myöhemmin todeksi Tukholman suomalaisen seurakunnan pappina.

Sodan jälkeisestä Suomesta muutti Ruotsiin paljon siirtolaisia, kun Pohjoismaat sopivat työvoiman vapaasta liikkuvuudesta, oleskeluvasta ja työskentelymaasta riippumattomasta sosiaaliturvasta. Kaikki Ruotsiin muuttaneet eivät kuitenkaan löytäneet paikkaansa ruotsalaisessa yhteiskunnassa.

Rekola toimi perinteisen seurakuntatyön lisäksi suomalaisten vankien sielunhoitajana sekä alkoholistityössä niin sanottujen ”Slussenin sissien” keskuudessa. ”Slussenin sissit” olivat alkoholisoituneita, sodan käyneitä ja asunnottomia suomalaismiehiä, jotka elivät Tukholmassa Slussenin kulmilla ja siltojen alla.

Rekolan teologia, jota hän eli todeksi Tukholmassa, ei ollut ylhäältä päin sanelevaa, vaan rinnalle asettumisen teologiaa. Rekola katseli maailmaa kuin Tuntemattoman sotilaan hyväntahtoinen aurinko. Hän ei missään tapauksessa ollut ”Slussenin sisseille” tai uskonsa kanssa kamppailevalle vihainen, vaan tunsi myötätuntoa heitä kohtaan. Aika velikultia!

Rinnalle asettumisen ajatus näkyy myös Rekolan kirjallisessa tuotannossa. Rekola ei tarjoa valmiita vastauksia, vaan avaa uusia näkökulmia ja asettuu ajattelemaan niitä yhdessä lukijan kanssa. Rekolalle elämä ei ole mustavalkoista ”joko–tai”-ajattelua, vaan elämän ristiriitaisuuden esiintuovaa ”sekä–että”-ajattelua. Kysymys on myös Rekolan kirjallisen ilmaisun muodosta, esseestä, joka ottaa mallikseen ihmisen ajattelun, joka on risteilevien ajatusten verkosto.

Rekolan ajattelussa Jumalan lähestymisen kokemus ei poista Jumalan poissaolon kokemusta.

VÄITÖSTUTKIMUKSESSANI OLEN analysoinut Rekolan jumalakäsitystä. Rekolan kirjoitusten tarkoitus ei ole kuvata oppijärjestelmää tai valmista ajattelumallia. Rekola on kiinnostunut enemmän ihmisen kokemuksesta kuin jumalakäsityksen opillisesta puolesta.

Rekola kuvaa kokemusta Jumalasta ensiksi pessimistisen Jumalan poissaolon näkökulmasta. Kysymys on toisen maailman sodan jälkeisen ajan ihmisen kokemuksesta. Jumala tuntuu jättäneen ihmisen oman onnensa nojaan.

Toiseksi Rekola kuvaa kokemusta Jumalasta optimistisen Jumalan lähestymisen näkökulmasta. Jumala lähestyy ”oppineessa tietämättömyydessä”, jossa on kysymys oman tietämättömyyden tietämisestä suhteessa salattuun Jumalaan. Jumala myös virtaa vastaan tulevassa, missä on kysymys Jeesuksen toisesta tulemisesta ja tulevasta ylösnousemuksesta.

Rekolan ajattelussa Jumalan lähestymisen kokemus ei poista Jumalan poissaolon kokemusta. Ihminen voi samaan aikaan kokea syvää ahdistusta Jumalan poissaolosta ja kuitenkin kokea Jumalan virtaavan vastaan tulevassa, mikä on myös nykyisyyttä. Kysymys on paradoksaalisesta kuitenkin-ajattelusta, jossa vastakkaiset asiat voivat olla yhtä aikaa totta.

Erilaisten kokemusten synteesin näen Rekolan itse luomassa käsitteessä ’asiallisuus suurenmoisissa kehyksissä’, jossa ’asiallisuus’ on pessimististä kokemusta ja ’suurenmoiset kehykset’ on optimistista kokemusta. Jumalan poissaolon kokemus on siis otettava asiallisesti todesta, mutta samalla totta ovat myös ’suurenmoiset kehykset’ Jumalan lähestymisestä.

Kysymys on myös ’päivänkirkkaasta mystiikasta’. Rekola ei halunnut paeta tämän maailman todellisuutta mystiikkaan, vaan mystiikka oli hänelle arjen kirkkaudessa sisällistä elämää Kristuksessa. Arkiseen ja jokapäiväiseen on kätketty ihmeellinen ja taivaallinen niin kuin asiallisuus on suurenmoisissa kehyksissä.

Tämä välttämättömyyden maailma on mielivallan maailma, josta ihminen ei voi vapauttaa itseään.

MATTI JOENSUU näki 80 vuotta sitten lakimiesten ilmoitusten keskellä oman ilmoituksensa kuin vastavoimana vallitsevalle tilanteelle eli sodan jälkeiselle avioerojen lisääntymiselle. Kun me tänään avaamme lehden tai uutissovelluksen puhelimesta, me näemme lamaannuttavia kuvia sodan tuhoista esimerkiksi Lähi-idässä ja Ukrainassa. Voisiko Rekolan teologia olla vielä tänä päivänäkin vastavoimana noiden uutisten keskellä?

Tämä välttämättömyyden maailma on mielivallan maailma, josta ihminen ei voi vapauttaa itseään, mutta Jumalan pelastustyö Jeesuksessa avaa Rekolan mukaan välttämättömyyden keskelläkin vapauden näköalat. Silloin ihminen voi löytää vapauden myös mahdottomassa tilanteessa, jolloin asiallisuuden voi nähdä suurenmoisissa kehyksissä.

Juhani Rekola katsoi Rovaniemen tuhoutumista 80 vuotta sitten. Kahdeksan vuotta sitten katsoin itse Ylivieskan kirkon tuhoutumista tulipalossa ja luin lehdestä Juhani Rekolan syntymän 100-vuotiskirjoituksia. Rekolan teokset, jotka olivat tuttuja jo lapsuudenkodistani, alkoivat kiinnostaa minua uudella tavalla ja vuotta myöhemmin aloitin väitöstutkimuksen, joka on nyt valmistunut.

Toivomukseni mukaan hyväntahtoisen auringon tavoin, mutta tieteellisistä kriteereistä kiinni pitäen, vastaväittäjä Jaakko Rusama tarkasti väitöskirjani Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa 18.10.2024. Väitöskirja Kuitenkin Jumala on. Jumalakäsityksen paradoksaalisuus esseisti Juhani Rekolan teologiassa on luettavissa Itä-Suomen yliopiston avoimien aineistojen eRepo-palvelussa.

Kirjoittaja on TT ja johtava perheneuvoja. Essee on lyhennelmä Anne Sumelan väitös-
tilaisuuden luennosta.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä