Kun vielä joskus kymmenen vuotta sitten oli tavallista korostaa julkisessa keskustelussa kirkon moniäänisyyttä, käytetään sanaa nykyään entistä harvemmin. Joku voisi sanoa, ettei sitä enää juuri kuulekaan.

Sikäli kun näin on, syitä lienee ainakin kaksi. Kirkkoonkin vaikuttaa ensinnäkin se kulttuuritaistelu, joka on vaihtelevalla intensiteetillä leiskunut halki läntisen maailman. Kun jokin fraktio haluaa itselleen elintilaa, on sille tietysti edullista korostaa moniäänisyyttä.

Mutta jos se saavuttaa kirkkopoliittisen ilmaherruuden, ei moniäänisyydelle samassa mielessä olekaan enää tarvetta. Miksi olisikaan, jos omien päämäärien saavuttamisen ajatellaan olevan jo ulottuvilla. Väärinajattelijat vaietkoot.

TOISEKSI TUNTUU ylipäätään siltä, että hyvin monet ihmiset myös Suomessa ovat kuluneiden vuosikymmenien aikana kyllästyneet kuulemaan mitään omista mieltymyksistä poikkeavaa. Todistammekin sellaista aikaa, jonka vielä etäinen kumina muuttunee tuntuvaksi jyrinäksi. Monet yhteiskunnalliset asetelmat tulevat muuttumaan. Kirkossakin.

Tämä on johtanut kaksijakoiseen tilaan, jossa politiikkaa, yhteiskunnallista keskustelua, mediaa ja kirkkoakin näyttävät hallitsevan uudet jakolinjat. Syntyneitä identiteetti- ja ideologisia blokkeja voidaan luonnehtia erilaisilla nimillä. Tämä on kasvattanut politiikkaan ja yhteiskuntaan ”kaksipuoluejärjestelmän”. Taannoin se rantautui myös kirkolliskokoukseen.

Tätä samaa ilmiötä henkivät myös pyrkimykset synodimme määräenemmistösäädöksien loiventamiseksi. Silloin ei paljon paina, että nuo säädökset on luotu kirkon ykseyden varjelemiseksi: ne estävät harkitsemattomia liikkeitä ja pakottavat etsimään riittävää ykseyttä, toisia kuunnellen ja keskustellen.

KIRKKO ON teologisesti Efesolaiskirjeen mukaisesti ”Yksi on Herra, yksi usko, yksi kaste! Yksi on Jumala, kaikkien Isä!” Opetuksessaan kirkko ei voi kovin moniääninen olla, jos se haluaa olla uskottava. Mutta inhimillisenä laitoksena sen arjen todellisuus on usein ollut toisenlainen.

Kirkoissa on aina osattu myös kiistellä ja varsinkin protestanttisessa maailmassa myös loputtomasti jakautua riitojen seurauksina. Edellinen kuulunee kuitenkin asiaan, mutta jälkimmäinen ei ole ollut hyvä.

Kaikkien kiistojen ja kriisien keskellä on tärkeää huolehtia siitä, että kirkon koko opista, sen uskon talletuksesta ja itseymmärryksestä pidetään huolta. Muuttumaton pääsanoma itsensä Pojassaan ilmoittaneesta, ihmistä rakastavasta ja kadotustuomion ansainneiden synnit anteeksi antavasta Jumalasta ei saa päästä himmenemään. Tällöin tilalle nousisi katoavainen ihminen.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!