Olemme keskellä kuudetta sukupuuttoaaltoa.
– Se on ensimmäistä kertaa täysin meidän ihmisten aiheuttama, sanoo WWF Suomen pääsihteeri Jari Luukkonen.
Noin miljoona lajia on sukupuuttovaarassa. WWF:n Living Planet 2024 -raportti kertoo, että selkärankaisten villieläinten populaatiot ovat keskimäärin vähentyneet 73 prosenttia viimeisen 50 vuoden aikana. Aineistossa on mukana nisäkkäitä, lintuja, matelijoita, sammakkoeläimiä ja kaloja.
Suurimpia syitä populaatioiden kutistumiseen on luontaisia elinympäristöjä tuhoava maankäyttö erityisesti ruoantuotannon tarpeisiin. Myös ylikalastus, haitalliset vieraslajit, saasteet ja ilmastonmuutos ajavat luontoa ahtaalle.
– Luontokato on äärimmäisen huolestuttava ilmiö. Populaatioiden kutistuminen on hälyttävällä tasolla.
Jos näin miinusmerkkisiä prosenttilukuja esitettäisiin taloudessa, edessä olisivat valtavat katastrofi- ja elvytystoimet.
– Jostain syystä luonnon hätätilasta kertovat signaalit eivät uppoa päättäjien tajuntaan, vaikka ilmastonmuutoksen ja luontokadon seuraukset näkyvät jo konkreettisesti, Jari Luukkonen sanoo.
Ympäristöjärjestö WWF Suomi painottaa luontokadon pysäyttämisen rinnalla ilmastonmuutoksen hillitsemistä. Maapallon lämpötila nousee ihmisen toimien seurauksena tavalla, joka heijastuu koko ekosysteemiin.
Jostain syystä luonnon hätätilasta kertovat signaalit eivät uppoa päättäjien tajuntaan, vaikka ilmastonmuutoksen ja luontokadon seuraukset näkyvät jo konkreettisesti
– Meillä on kiire edistää näiden aikamme suurimpien haasteiden ratkaisemista.
Helleaallot, metsäpalot ja tulvat muistuttavat siitä, miten luonto voi suojata ihmisiä. Monimuotoiset kosteikot varastoivat tulvavesiä, metsät ja kasvit suojaavat rannikoita myrskyiltä, joentörmiä ja rinteitä eroosiolta sekä ehkäisevät maanvyöryjä.
Jotkut sanovat, että luonto korjaa aina itsensä. Luonto korjaa kuitenkin itsensä vain, jos sille annetaan mahdollisuus siihen. Se ei tapahdu automaattisesti, Luukkonen korostaa.
– Joissain tapauksissa ihmisiltä vaaditaan aktiivisia toimenpiteitä, ja joissain asioissa meidän pitäisi jättää luontoa oman onnensa nojaan, esimerkiksi säilyttämällä vanhaa metsäluontoa.
LUONTO ON MONIMUTKAINEN järjestelmä, jossa jokaisella lajilla on oma merkityksensä ja tehtävänsä ekosysteemissä.
Luukkonen vertaa luontokatoa polkupyörään. Jos yksi pinna katkeaa, ajamista voi edelleen jatkaa, mutta kun riittävän monta pinnaa katkeaa, pyörän kunto heikkenee ratkaisevasti ja jossain vaiheessa ajaminen loppuu kokonaan.
– Kuinka monta lajia me voimme hävittää ennen kuin ekosysteemi romahtaa? Emme tiedä, missä tämä raja menee.
WWF:n tuore raportti nostaa esiin näitä peruuttamattomia ”keikahduspisteitä”, joissa eliölajien kohtaloita ratkaisevat rajat tulevat vastaan.
Esimerkiksi Itämeren kalakannat uhkaavat romahtaa ja Amazonin alueen sademetsät ovat vaarassa muuttua hiilinielusta päästöjen lähteeksi. Kun sademetsien kaataminen ja polttaminen menee tietyn pisteen yli, ne eivät pysty enää palautumaan.
– Tällä olisi valtavat vaikutukset ympäri maapalloa.
Suomessa on yli 2 600 uhanalaista lajia ja luontokato jatkuu tulevina vuosina, Jari Luukkonen arvioi.
Suomessa on yli 2 600 uhanalaista lajia ja luontokato jatkuu tulevina vuosina.
Suurimmat haasteet koskevat metsäluonnon lajistojen säilyttämistä. Syynä on liian voimakas tehometsätalous, joka vie monelta lajilta elintilan ja köyhdyttää luonnon monimuotoisuutta.
– Tämä voi tulla suomalaisille yllätyksenä, koska meidät on suggeroitu ajattelemaan, että Suomi on metsäinen maa. Talousmetsämme eivät ole kuitenkaan lähellekään luonnontilaisia.
KIRVEENKOSKEMATTOMIA METSIÄ ja muita arvokkaita luontokohteita on toki vielä jäljellä, ja niiden suojeleminen on äärimmäisen tärkeää.
Ilahduttava muutos on se, että monet yritykset ovat heränneet vastuuseensa.
– Ilmastonmuutos on sisäistetty jo aiemmin yrityksissä ja nyt on alettu tiedostaa myös luontokadon merkitys. Tämä on innostavaa.
Valtion ja yritysten rahoituksen ja toimien ohella myös yksityisten ihmisten vastuu on iso. WWF rohkaisee tavallisia kansalaisia liittymään talkoisiin. Pieniltä tuntuvien ympäristötekojen yhteisvaikutus on suuri.
– Globaalit ongelmat ovat niin monimutkaisia ja vaikeita yhtälöitä, että kaikkien pitää tehdä oma osansa. Muutos syntyy pienistä ja isoista puroista.
WWF:n Ala villiksi -kampanjassa kansalaisia kannustetaan jättämään ympärilleen villiä ja monimuotoista luontoa, vaikka pikkuruisissakin saarekkeissa.
Pölyttäjien ja muiden pörriäisten ahdinko johtuu niiden elinympäristöjen vähenemisestä. Kun osan kotipihasta jättää hoitamatta, paikalle tulee runsaasti uutta elämää. Pienellekin parvekkeelle voi istuttaa pörriäisten suosimia kasveja ja kukkia.
– Monella meistä on jonkinlainen läntti kotona, mökillä tai parvekkeella. Sen hallittu hoitamattomuus ei tietenkään ratkaise globaalia luontokatoa, mutta se osoittaa, että jokainen voi konkreettisesti tehdä jotain.
SVEITSISSÄ VUONNA 1961 perustettu WWF keskittyi toimintansa alussa suojelemaan uhanalaisia eläinlajeja, kuten tiikereitä ja jääkarhuja. Järjestön logossa on panda.
Kun osan kotipihasta jättää hoitamatta, paikalle tulee runsaasti uutta elämää.
Jari Luukkonen samaistuu naaliin, yksinäiseen ja mystiseen arktisten alueiden vaeltajaan.
– Se on mielettömän hieno laji, jonka rakentamat pesäluolastot säilyvät kymmeniä vuosia.
Lapissa naalien pesintä on onnistunut jälleen mainiosti, kiitos hyvien sopulivuosien.
LUUKKOSEN RAKKAIN LEMPILAPSI on saimaannorppa, jonka säilymisen puolesta hän on työskennellyt siitä lähtien kun tuli WWF:n työntekijäksi vuonna 1995.
Hellyttävää eläintä reaaliajassa kuvaava WWF:n verkkolähetys ”norppalive” sai yllättäen suuren suosion. Kukaan ei tiennyt etukäteen, tuleeko norppaa edes kuvaan.
– Jo ensimmäinen vuosi oli menestys, kun Pullervo-norppa kellui useita kertoja kuvassa. Kerran paikalla oli kaksi kuuttia yhtä aikaa! Norppalivestä tuli mahtava ilmiö.
Kuutteja on syntynyt viime vuosina lähes sata. Saimaannorppia oli 30 vuotta sitten noin 200 ja nyt noin 440.
Ne tarvitsevat pesintäänsä lunta ja jäätä. Vähälumisina talvina Metsähallituksen, WWF:n ja monen paikallisen tahon organisoimat luonnon ystävät ovat lapioineet Saimaan rannoilla kasaan apukinoksia norpille.
– Saimaannorppa ei ole valitettavasti vielä turvassa. Kuuttien säilyminen hengissä liian lämpiminä katastrofitalvina tulee olemaan vaikeaa, ellei mahdotonta.
Ilmaston lämpeneminen uhkaa siis saimaannorppaakin.
Toivoa on pakko olla, koska jos lyömme nyt hanskat tiskiin, kehitystä ei ainakaan saada käännettyä.
WWF:n raportin kuvaamat kehityskulut eivät ole kovin toiveikkaita tulevaisuuden suhteen. Kaikki käyrät osoittavat huonoon suuntaan.
– Historiallisesti monet asiat ovat surkeimmalla tasolla koskaan. Suunnan muuttamiseksi tarvittavia päätöksiä ja toimia ei ole enää mahdollista lykätä.
Jari Luukkonen sanoo silti olevansa edelleen optimistinen.
– Toivoa on pakko olla, koska jos lyömme nyt hanskat tiskiin, kehitystä ei ainakaan saada käännettyä.
Hyviäkin merkkejä on. Uusiutuva energia on valtavirtaistumassa, ja joidenkin sukupuuton partaalla olevien lajien kantoja on saatu kasvuun.
WWF:n työ ei ole ollut turhaa, todistaa merikotkankin menestystarina. Kun sen suojelu aloitettiin vuonna 1972, syntyi neljä poikasta. Vuosikymmenten suojelutyön tuloksena merikotka on todettu elinvoimaiseksi lajiksi. Nyt poikasia syntyy vuosittain lähes 500.
– Meidän on yhä mahdollista elvyttää luonnon tilaa ja turvata lajien olemassaoloa.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä