Ex-kodinkonekauppias osti Näljängän kirkon ja avasi sen kainuulaisille – Tulevaisuudessa seurakunnat joutuvat luopumaan yhä useammasta kirkkotilasta

Runsas joukko kyläläisiä osallistui seurakunnan järjestämään virsilaulutilaisuuteen Näljängän kirkossa, joka on yksityishenkilön omistuksessa. Kuva: Tapio Mainio

Syysaurinko paistaa Kainuun jylhässä vaaramaisemassa seisovaan Näljängän kirkkoon.

– Mihin olisimme joutuneet ilman sinua Veijo, sanoo Suomussalmen Vaarannivan kylällä asuva eläkeläinen Eila Silfer.

Hän on tullut miehensä Matti Silferin ja kymmeninen lähiseudun eläkeläisten kanssa Näljängän kyläkirkkoon. Sen osti Hämeessä Ikaalisissa asuva ex-kodinkonekauppias Veijo Nyppeli.

Kirkon hinta nousi huutokaupassa 15 500 euroon. Lisäksi kirkkoon oli tehty viisi vuotta sitten yli 5 000 euroa maksanut kattoremontti. Myös lämmitysputkisto uusittiin.

Nyppeli ottaa sunnuntain virsilaulutilaisuuteen saapuvia vieraita vastaan kirkon eteisessä. Tilaisuuden vetää Suomussalmen kirkkoherra Tatu Ryyti.

– Hyvä, että Nyppeli säilytti rakennuksen kirkkona ja sallii seurakunnan järjestää täällä tilaisuuksia. Seurakunnalla ei ollut kohonneiden sähkölaskujen vuoksi varaa ylläpitää kirkkoa, Ryyti sanoo.

Sähkölasku oli noin 5 000 euroa vuodessa. Samasta syystä Suomussalmen seurakunta joutui sulkemaan myös Vuokin kyläkirkon. Lisäksi vaakalaudalla on nyt Ryytin mukaan vuonna 1968 rakennetun Ruhtinansalmen kirkon kohtalo kosteus- ja homeongelmien vuoksi.

– Sen jälkeen meillä on enää toiminnassa pääkirkot Suomussalmen keskustassa ja Ämmänsaaressa.

”Siellä järjestetään edelleen joka tiistai kutomapiiri ja sen jälkeen hanuripiiri.”

SUOMUSSALMEN KESKUSTAAN on Näljängästä 50 kilometriä, joten seurakunnan tilaisuuksiin olisi monella yksin asuvalla vanhuksella työlästä päästä.

– Näljängässä ja sen lähikylissä on 371 asukasta, joista 190 on yli 75-vuotiaita. Heistä suurin osa on naispuolisia leskiä, joilla ei ole autoa, Vaarannivan kyläyhdistyksen sihteerinä toimiva Eila Silfer kertoo.

Silfer on mukana Rajaseutu ry:n hankkeessa, jossa viritellään yhteistyötä Näljängän, Pyhäkylän, Vaarannivan ja Vääkiön kyläyhdistysten kanssa.

– Ongelmana on yksin asuvat vanhukset ja yksinäisyys. Näljängän kirkko on heille henkireikä. Siellä järjestetään edelleen joka tiistai kutomapiiri ja sen jälkeen hanuripiiri.

Lisäksi seurakunnan järjestämiä virsilaulu- tai hartaustilaisuuksia järjestetään kirkossa keskimäärin kuusi kertaa vuodessa.

”Kainuussa opin, mitä on olla ahkera ja rehellinen. Se on kantanut läpi elämän.”

MAKSAAKO SUOMUSSALMEN seurakunta Nyppelille Näljängän kirkon käytöstä korvausta?

– En ota mitään maksua. Myös siskoni keittämä kahvi ja pulla on ilmaista. Vapaaehtoinen maksu menee Näljängän kyläyhdistykselle, joka aikoo kustantaa kirkon pianon virityksen. Se ei ole oikein vireessä, Nyppeli kertoo.

Mistä moinen hyvätahtoisuus?

– Teen tämän kiitollisuudesta kainuulaisia kohtaan, joille jäin velkaa, Nyppeli sanoo.

Nyppeli oli nuorena Rosenlewin kodinkone-edustajana 1,5 vuoden ajan Kajaanissa, jolloin hän vieraili myös Näljängän vaaramaisemassa.

– Kainuussa opin, mitä on olla ahkera ja rehellinen. Se on kantanut läpi elämän.

Ennen eläkkeelle jäämistä Nyppeli piti Mustanpörsin kodinkonekauppaa Tampereella 20 vuoden ajan.

NYPPELILLE NÄLJÄNGÄN kirkko on myös kesämökki, sillä hän saneerasi eteisen ja sakastin tiloista kaksi makuuhuonetta, jossa hän ja vieraat voivat yöpyä. Hän osti kirkon vajaat kolme vuotta sitten.

– Kainuuseen on aina mukava tulla. Ihmiset ovat rehtejä ja mukavia, Nyppeli kertoo hymyssä suin.

Leskenä hän on saanut kyläläisistä uusia ystäviä.

– Tähän kirkon viereen rahtasimme Ikaalisista valmiiksi pystytetyn pienen ulkosaunan, jossa voi käydä pesulla, kertoo saunaa esittelevä Nyppelin siskon mies Lasse Alanen.

Sisko Pirjo Alanen häärii kirkon keittiössä, sillä hän vastaa tällä kertaa seurakuntalasisten kahvitarjoilusta.

Kirkosta huolehtii ja sen oven käy avaamassa naapurissa asuva Reino Räisänen, sillä Nyppeli ei jouda kovin usein Hämeestä Näljänkään. Kyläläinen Verneri Lindholm käy talvisin auraamassa traktorillaan kirkon pihan.

”Hyvä vaihtoehto on perustaa kyläkirkkoyhdistys, jolle seurakunta myy kirkon muodollisella muutaman euron hinnalla.”

SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISET seurakunnat luopuvat osasta kirkollisista tiloistaan, sillä vähenevät tulot eivät riitä niiden ylläpitoon ja korjauksiin. Näin kävi Suomussalmellakin, jossa suurin menoerä on työntekijöiden palkat.

– Palkkoja maksettiin viime vuonna liki miljoona euroa vuodessa, mikä vei pääosan tulorahoituksesta. Seurakunnassa on kolme pappia ja useita muita työntekijöitä, kertoo Suomussalmen seurakunnan talouspäällikkö Tiina Koskela.

Pääkirkkojen lämmittäminen maksoi viime vuonna liki 20 000 euroa per kirkko vuodessa, niinpä sivukylien kirkkojen ylläpitoon ei löytynyt rahaa. Suljetun Vuokin kirkon viimeisin sähkölasku oli noin 6 000 euroa vuodessa.

Kuopion piispa Jari Jolkkonen pitää kyläkirkkoyhdistyksiä hyvänä vaihtoehtona kirkkorakennusten omistajaksi.

– Hyvä vaihtoehto on perustaa kyläkirkkoyhdistys, jolle seurakunta myy kirkon muodollisella muutaman euron hinnalla. Kylän asukkaat pitävät huolta rakennuksesta. Seurakunta voi järjestää toimintaa ja maksaa vuokraa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Vuokin rajaseutukirkko.

Toinen vaihtoehto on Jolkkosen mukaan se, että kirkko pidetään kunnossa kyläläisten talkoovoimin ja seurakunta huolehtii siitä, että ylläpitokustannukset pysyvät pieninä.

– Tästä esimerkkinä on Naarvan ja Kivilahden rajaseutukirkot Ilomantsissa, Jolkkonen sanoo.

VUONNA 2022 Suomessa myytiin 14 seurakuntataloa ja 16 pappilaa. Lisää myytävää on tulossa, kuten Helsingissä Munkkiniemen kirkko.

Sulkemisuhan alla on seurakuntataloja ja leirikeskuksia, mutta myös kirkkoja. Pelkästään kiinteistöjen käyttömenot olivat viime vuonna yhteensä liki 300 miljoonaa euroa, kerrotaan Kirkkohallituksesta.

– Seurakuntien taloustilanne vaihtelee suuresti. Näyttäisi, että talousvaikeudet korostuvat Itä-Suomessa, jossa yleinen taloustilanne on heikompi verrattuna Länsi-Suomeen, sanoo erityisasiantuntija Jukka Laatikainen Kirkkohallituksesta.

Huomattava osa kirkollisista rakennuksista on peräisin 1970- ja 1980- ja osin myös 1990-luvulta. Silloin rakennettiin erilaisia hengellisiä tiloja, kuten kirkkoja ja seurakuntakoteja sivukylille sekä myös kaupunkien lähiöihin. Tuntui, että rahaa riitti kaikkeen.

– Rakennukset ovat tulossa peruskorjausikään. Esimerkiksi Helsingin alueella kaikilla tilojen käyttäjillä ei ole varaa maksaa tiloista sisäistä vuokraa varsinkaan peruskorjauksen jälkeen, kertoo Helsingin seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikkö Osmo Rasimus.

Helsingin seurakuntayhtymä on kaavaillut luopumislistalle muun muassa Alppilan, Herttoniemen, Munkkiniemen, Oulunkylän, Pihlajamäen ja Tammisalon kirkkoja.

Kaikkiaan Helsingissä aiotaan Rasimuksen mukaan vähentää seurakunnallisia tiloja noin 40 000 neliötä vuoteen 2030 mennessä. Pinta-ala vastaa neljää markettia. Kaikkiaan seurakunnan tiloja on nyt noin 150 000 neliötä.

Toimintaa on Rasimuksen mukaan pakko tehostaa ja tiivistää, koska tuloja on vähemmän. Helsinkiläisistä enää noin 50 prosenttia kuuluu kirkkoon ja maksaa kirkollisveroa.

Kirkon jäseniä on nyt noin 3,6 miljoonaa. Jäsenmäärän ennustetaan laskevan 2,8 miljoonaan vuonna 2040.

Kirkkoja ja kappeleita kirkolla on noin tuhat, seurakuntataloja noin 900 ja leirikeskuksia noin 800.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliDavid Owuor ei sittenkään saavu Suomeen – järjestäjä ei halua kertoa peruutuksen syytä
Seuraava artikkeliPalveleva puhelin täyttää 60 vuotta: ”Hädässä olevien auttaminen on kirkon hommaa”

Ei näytettäviä viestejä