Kun Mikko Sulander taannoin pohti aihetta oikeustieteen alan opinnäytetyöhönsä, oli valinta helppo. Tuolloin Tampereen tuomiokapitulissa asiantuntijana työskennellyt Sulander oli ehtinyt olla mukana kirkkoherran vaaleissa niin hakijan kuin vaalin järjestäjän ominaisuudessa.

– Olin Nokialla vt. kirkkoherrana johtamassa vaaliprosessia ja hakijana Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan vaalissa. Jo silloin huomasin, että tässä on jotain kummallista, merkillisyyksiä ja aukkokohtia, Sulander sanoo.

Viime keväänä valmistuneessa opinnäytetyössään ”Miten kirkkoherra valitaan?” Sulander käy läpi kahta erilaista kirkkoherran valintatapaa erityisesti kelpoisuuden ja nimitysharkinnan näkökulmista.

Merkillisyyksistä suurin liittyy Sulanderin mielestä sanaan vaali. Vuodesta 2014 lähtien kirkkoherra on voitu valita suoran kansanvaalin lisäksi välillisellä vaalilla. Siinä valinnan tekee seurakuntaneuvosto tai kirkkovaltuusto.

Vaikka molempia tapoja kutsutaan vaaleiksi, niissä on Sulanderin mukaan kyse ”aivan eri asioista”. Välillinen vaali ei ole vaali samassa merkityksessä kuin kansanvaali.

Siinä missä kansanvaali on luonteeltaan demokraattinen vaali, välillinen vaali vastaa tavanomaista virkahenkilön rekrytointiprosessia. Vastaavan tyyppisellä virkavaalilla valitaan myös esimerkiksi seurakuntien nuorisotyönohjaajat ja kuntien rakennustarkastajat.

– Henkilövalinta on aina valitsevassa toimielimessä vaali, Sulander toteaa.

Julkisessa keskustelussa kaksi vaalitapaa sekoittuivat toisiinsa, eikä kirkossa ehkä ymmärretty, kuinka suuresta muutoksesta lopulta oli kyse.

VAALITAPA VAIKUTTAA myös valintakriteereihin. Kansanvaalissa seurakuntalaiset voivat valita ehdokkaansa juuri niillä perusteilla kuin he itse haluavat. Välillisessä vaalissa valinnalle on oltava lailliset perusteet ja valinta on tehtävä niillä perusteilla, jotka viranhakuilmoitukseen on kirjattu.

– Kirkkovaltuuston tai seurakuntaneuvoston jäsenet eivät ole välillisessä vaalissa mitään valitsijamiehiä, kuten presidentinvaalissa aikanaan, vaan he ovat tekemässä hallinnollista päätöstä, Sulander sanoo.

Tätä eroa ei Sulanderin mukaan tuotu välillisestä vaalitavasta säädettäessä riittävällä tavalla ilmi. Julkisessa keskustelussa kaksi vaalitapaa sekoittuivat toisiinsa, eikä kirkossa ehkä ymmärretty, kuinka suuresta muutoksesta lopulta oli kyse.

Sitä, miksi asiasta ei puhuttu tarpeeksi, on vaikea jälkikäteen arvioida.

– Yleisellä tasolla voi sanoa, että muutosprosessi oli pitkä. Se oli kirkossa iso ja hankalakin päätös tehdä.

KAIKKIAAN KIRKKOHERRAN vaali on Sulanderin mielestä hyvin organisaatiolähtöinen prosessi. Hakijan näkökulmasta erityinen ongelma on vaalien pitkä kesto. Suora kansanvaali saattaa kestää Sulanderin mukaan pisimmillään yli vuoden.

Hakijalle tämä on erityisen ikävää siksi, että suorassa kansanvaalissa ehdokas ei saa vaalisijalle asettamisen jälkeen hakea tai ottaa vastaan muita kappalaisen tai kirkkoherran virkoja. Vaalista jättäytymiseen vaaditaan erityinen lupa.

Tällainen rekrytointikielto on Sulanderin mukaan hyvin poikkeuksellinen ja jopa perustuslain vastainen. Se herätti kritiikkiä jo säätämisvaiheessa.

– Oikeus hakea julkisia virkoja on Suomessa perustuslaillinen oikeus. Käytännössä yksi harvoista tilanteista, joissa viranhaku voidaan estää, on erityinen karenssihsopimus. Siinä viranhaku voidaan kieltää määräajaksi silloin, jos henkilö on irtisanoutunut jostain korkeasta valtiollisesta virasta tai esimerkiksi maanpuolustukseen liittyvästä tehtävästä. Se on poikkeus, ja kiellon ajalta maksetaan korvaus. Perusteena karenssille on tärkeä yleinen etu.

Kirkkoherran vaalin osalta syy rekrytointikieltoon on Sulanderin mukaan luettavissa kirkolliskokouksen tuottamasta lainvalmistelumateriaalista. Se on hakuprosessin turvaaminen.

– Ihmiset laitetaan hakukieltoon siksi, että tämä organisaation monimutkainen prosessi saadaan vietyä kunnialla loppuun.

KIRKOSSA KANNATTAISI Sulanderin mielestä pohtia, onko kahden rinnakkaisen valintatavan ylläpitäminen järkevää, erityisesti kun äänestysprosentti suorissa kirkkoherran vaaleissa jää usein matalaksi.

– Kansanvaalin taustalla on uskonpuhdistuksen myötä syntynyt ajatus siitä, että seurakuntalaiset valitsevat kirkkoherran keskuudestaan. Mutta toteutuuko se, jos äänestysprosentti on viisi tai kymmenen? Sulander kysyy.

Tärkein kysymys menettelytapaa valittaessa on Sulanderin mielestä se, miten kaikkein pätevimmät ja osaavimmat ehdokkaat saadaan mukaan.

– Paras keino siihen ei välttämättä ole vuoden mittainen prosessi, jonka aikana ihmisiä saatetaan juoksuttaa seurakunnassa hyvin monenlaisissa tilaisuuksissa.

Suoran kansanvaalin järjestäminen on toisaalta myös seurakunnalle työlästä. Työmäärältään se vastaa Sulanderin mukaan seurakuntavaalien järjestämistä.

– Jos katsoo, miten seurakunnat ovat viime vuosina toimineet, niin kyllähän kansanvaalit ovat olleet todella harvinaisia.

Suoria kansanvaaleja järjestetään vain harvoin – paitsi Oulussa

Lain mukaan ensisijainen tapa valita kirkkoherra on suora kansanvaali. Siinä äänioikeus on seurakunnan täysi-ikäisillä jäsenillä.

Vuodesta 2014 lähtien kirkkoherra on kuitenkin voitu valita myös välillisellä vaalilla. Silloin valinnan tekee kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto. Tuomiokapituli voi päättää välillisen vaalin järjestämisestä seurakunnan pyynnöstä.

Kotimaa kysyi tuomiokapituleista kirkkoherran vaalien vaalitavasta vuosina 2022, 2023 ja 2024. Vastaukset saatiin kaikista kapituleista Porvoota lukuun ottamatta.

Vastauksista käy ilmi, että käytännössä välitön kirkkoherran vaali on poikkeus. Kaikista vaaleista suoria kansanvaaleja on ollut hieman alle joka kolmas

Hiippakuntien välillä on kuitenkin merkittäviä eroja. Oulun hiippakunnassa on vuoden 2022 alusta lähtien etsitty kirkkoherraa kaikkiaan 21 seurakuntaan. Välillisiä vaaleja on järjestetty vain kolme.

Oulun tuomiokapituli on päättänyt suorasta kansanvaalista toisinaan myös sellaisissa tilanteissa, joissa seurakunta on toivonut välillistä vaalia. Tämän ja kahden edellisvuoden aikana näin on toimittu Kittilässä, Kempeleessä ja Ylitorniossa.

Esittelijänä tuomikapitulissa on ollut rekrytoinneista vastaava vs. hiippakuntapastori Seija Helomaa. Helomaan mukaan tuomiokapitulissa ymmärretään, että suoran vaalin järjestäminen vaatii paljon työtä. Toisaalta kirkkoherran vaali tarjoaa mahdollisuuden pitää kirkon sanomaa ja tehtävää esillä julkisuudessa.

– Seurakuntalaisille voi olla tärkeää päästä itse vaikuttamaan siihen, kuka seurakuntaa johtaa ja millainen linja seurakunnan toimintaan sitä kautta halutaan, Helomaa sanoo.

Kittilässä kirkkoherranvaalin äänestysprosentti oli 8,3 ja Kempeleessä 8,9. Ylitorniossa vaaleja ei lopulta järjestetty. Virkaan oli vain yksi hakija, jolle kirkkovaltuusto haastattelun jälkeen pyysi virkamääräystä.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä