Kiinan kansantasavalta perustettiin maan verisen sisällissodan jälkeen 1. lokakuuta 1949. Uusi Kiina on 75 vuodessa kasvanut valtavasta köyhästä maatalousmaasta maailman toiseksi suurimmaksi taloudeksi ja yhdeksi globaalin kaupan keskukseksi.

Kansantasavalta on kokenut monenlaisia, myrskyisiäkin vaiheita. Mutta Kiinan lohikäärme on herännyt ja sen voimakas nousu vaikuttaa koko maailmaan.

Yksi asia on pysynyt muuttumattomana: kaiken kasvun ja vaurauden keskelläkin Kiina on yksipuoluediktatuuri. Maata johtava Kiinan kommunistinen puolue varjelee mustasukkaisesti ja kaikin keinoin poliittista yksinvaltaansa. Sitä ei tällä hetkellä näytä uhkaavan mikään.

Tätä mieltä on Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija, Kiinan politiikan, kulttuurin ja kielen asiantuntija Jyrki Kallio.

– Kiinassa vallitsee eräänlainen ääneen lausumaton yhteiskuntasopimus: niin kauan kuin talous kasvaa ja elintaso paranee, kansa ei liikaa arvostele puoluetta. Se antaa näin puolueelle tukensa.

Kiinalaiset ovatkin Kallion mukaan enimmäkseen tyytyväisiä omaan elämäänsä ja kommunistisen puolueen johtoon. Taustalla on myös Kiinan historiallinen kertomus, jonka kaikki kiinalaiset omaksuvat koulussa.

– Tämän narratiivin mukaan noin 1850-luvulta 1950-luvulle Kiina oli myllerrysten kourissa. Siirtomaavallat pilkkoivat maata ja käyttivät sitä hyväkseen. Japani hyökkäsi1930-luvulla ja lopulta alkoi pitkä sisällissota.

Kiinalaiset käyttävät tästä ajanjaksosta termiä ”nöyryytysten vuosisata”.

– Nyt Kiina on maailman toiseksi suurin talousmahti ja näkyvä toimija maailmannäyttämöllä. Tämä on johtanut Kiinassa suureen kansallisylpeyden kasvuun. Myös siitä ollaan ylpeitä, ettei Kiina ole enää kenenkään nöyryytettävänä.

”Kiinassa ja muissa ei-demokratioissa ajatellaan, että demokratiasta seuraa vain sekasortoa. Siinä ei kiinalaisten mielestä ole mitään ihailtavaa”

KIINALAISET OVAT voineet nähdä elintasonsa ja maansa nousemisen, eivätkä kapinoi. Silti on erikoista, että kommunistinen puolue on maassa niin herkkä asemastaan.

Kallio toteaa taustalla olevan puolueen 1990-luvulla tunteman huolen siitä, voisiko Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kohtalo toistua Kiinassa.

– Ratkaisuksi kehitettiin ajatus puolueen yhtenäisyydestä ja ideologisesta vahvuudesta. Valta on keskitetty puolueen pääsihteerille.

Ideologisen ja kansallisen yhtenäisyyden pyrkimykset ovatkin Kallion mukaan viime vuosikymmeninä Kiinassa lisääntyneet.

Kansannousu ei Kallion mukaan ole puolueelle todellinen riski. Sen vallan uhat tulevat sen sisältä. Puolue ei halua epäjärjestystä eikä kuohuntaa.

Tällä hetkellä Kiinan suvereeni johtaja on Kiinan kommunistisen puolueen pääsihteeri ja maan presidentti Xi Jinping. Hänellä on valta, mutta myös vastuu, jos asiat eivät sujuisi.

Kiina on perustuslakinsa mukaan ”kansan demokraattinen diktatuuri”. Kallion mukaan ei ole mitään merkkejä siitä, että Kiina muuttuisi demokraattiseksi monipuoluejärjestelmäksi. Toisaalta länsimainen demokratia ei tällä hetkellä näytäkään Kiinasta katsoen kovin houkuttelevalta.

– Kun ajatellaan, mitä sotkua politiikasta on Yhdysvalloissa ja Euroopassa populismin ja äärioikeiston nousun myötä tullut, voidaan ymmärtää, miksi Kiinassa ja muissa ei-demokratioissa ajatellaan, että demokratiasta seuraa vain sekasortoa. Siinä ei kiinalaisten mielestä ole mitään ihailtavaa.

Kiinan hallinto ja mediat vahvistavat näitä mielikuvia. Varakkaat kiinalaiset kuitenkin opiskelevat mielellään Yhdysvalloissa tai muuttavat sinne töihin. Jokin läntisessä elämäntavassa kuitenkin houkuttaa.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Kiinan hallinnon syntilista on pitkä. Sananvapauden rajoituksien lisäksi kansalaisia valvotaan digitaalisesti reaalimaailmassa ja internetissä.

LÄNSIMAISITTAIN AJATELTUNA Kiina ei ole oikeusvaltio ja sen kansalaisvapauksissa on vakavia puutteita. Oikeuslaitos ei ole puolueesta riippumaton ja tuomioita langetetaan tarvittaessa todellisuudessa myös poliittisen perustein. Kiina jakaa kuolemantuomioita rikoksista enemmän kuin maailman muut maat yhteensä.

Ihmisoikeusjärjestöjen mukaan Kiinan hallinnon syntilista on pitkä. Sananvapauden rajoituksien lisäksi kansalaisia valvotaan digitaalisesti reaalimaailmassa ja internetissä. Rajaseutujen kansallisia vähemmistöjä, kuten Xinjiangin uiguureja ja tiibetiläisiä, tarkkaillaan erityisesti, vainotaan ja suljetaan myös työ- tai uudelleenkasvatusleireihin.

Vaikka Kiinassa käydään vilkastakin yhteiskunnallista keskustelua, mediat tai yksilöt eivät Jyrki Kallion mukaan ole vapaita arvostelemaan puolueen valtaa. Kansalaisyhteiskuntakaan ei voi ylittää kaikkien tietämiä kritiikin rajoja.

Kallion mukaan Kiinassa pidetään tärkeimpinä kansan taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksia: jokaiselle pitäisi turvata asunto, työ, ravinto ja terveydenhoito. Vasta sitten on muiden oikeuksien vuoro.

– Tämän käsityksen monet kiinalaiset ovat valmiita jakamaan.

Jatkuvasta valvonnastakaan ei yleensä olla pahoillaan.

– Valvontakamerat ja turvatarkastuksethan tekevät elämästä turvallista. Terrorismia ei tarvitse pelätä. Näkökulma on erilainen, Kallio sanoo.

Hanit nähdään maan keskustan enemmistönä ja vähemmistökansat reuna-alueiden vähemmistöinä, kuten Kiinan historiassa kauan on ajateltu.

IHMISOIKEUKSISTA JA demokratiasta puhuttaessa on Jyrki Kallion mukaan tärkeää myös muistaa, että Kiina kiistää universaalit arvot. Se tarkoittaa, että Kiinalla on oikeus määritellä historiansa perusteella omat arvonsa, joiden perusteella se toimii.

– Universaalit arvot ovat Kiinan johdolle länsimaista hapatusta. Niitä halutaan pakottaa muillekin, mutta se on Kiinan kannalta väärin. Se haluaa määritellä ihmisoikeudetkin omalla tavallaan.

Tästä päästään myös siihen, että Kiinan hallinnossa pelätään separatismia. Asia kulminoituu ei-kiinalaisten vähemmistökansojen asemaan. Monet niistä elävät kaukaisilla rajaseuduilla. Linja vähemmistöihin on 2000-luvulla tiukentunut.

– Aikaisemmin Kiinan perustuslaissa puhuttiin maan monista etnisistä ryhmistä. Nyt Xi Jinpingin hallinto haluaa loitontua tästä ja korostaa yhtenäistä kiinalaista kansakuntaa. Mutta mitkä olisivat sen kansakunnan arvot ja kulttuuri? Se onkin ongelma, Kallio toteaa.

Käytännössä silloin puhutaan Kallion mukaan vain enemmistön eli han-kiinalaisten kulttuurista. Sata miljoonaa vähemmistöihin kuuluvaa kansalaista jäisi varjoon.

– Hanit nähdään maan keskustan enemmistönä ja vähemmistökansat reuna-alueiden vähemmistöinä, kuten Kiinan historiassa kauan on ajateltu. Vähemmistöt ovat periferiassa ja niitä ei pidetä yhtä sivistyneinä, kuin han-kiinalaisia.

Tätä ei Kallion mukaan tietenkään sanota Kiinassa ääneen, mutta käytännössä se paistaa Xin Kiinan yhtenäisyyttä korostavasta politiikasta.

– Tämä kiinalaisen kansakunnan luominen on myös sen taustalla, mitä Xinjiangissa tapahtuu.

Vuoden 2049 unelma on tietoisesti luotu vastinpariksi amerikkalaiselle unelmalle.

KIINALAISET EIVÄT Kallion mukaan kehitystä ja kasvua lupaavista tulevaisuuden visioista huolimatta koe, että heillä kansakuntana olisi jonkinlainen missio maailmassa. Mutta valtiolla, siis Kiinan kommunistisella puolueella on missio, joka ulottuu vuoteen 2049 saakka, jolloin kansantasavalta täyttää sata vuotta.

– Siihen mennessä on puolueen mukaan tarkoitus toteuttaa ”Kiinan unelma”. Se tarkoittaa lopullista irtipääsyä kaikista nöyryytyksistä. Silloin on noustu niin vahvaksi valtioksi, ettei sellaisen nöyryyttäminen ole enää mahdollista, Kallio valottaa.

Hän lisää, että tämä vuoden 2049 unelma on tietoisesti luotu vastinpariksi amerikkalaiselle unelmalle.

– Sitä ei kuitenkaan voi kiinan kielestä oikein suomentaa kiinalaiseksi unelmaksi. Se on valtion unelma, ei amerikkalaisen unelman tavoin ihmisyksilöiden jakama unelma. Kiinan unelma on unelma Kiinasta.

Suurimmat kysymysmerkit tämän unelman toteutumisen tiellä liittyvät Kallion mukaan talouskasvuun.

– Siitä riippuu nyt kaikki muu. Ja tällä hetkellä näkymät ovat hyvin epävarmat.

Kallio mainitsee, että hänen omasta mielestään Kiinan kasvupotentiaali on kuitenkin valtava.

– Siellä on koukutettu väestö ja valtava elintason kehittymisen potentiaali. Köyhyydestä on noustu, mutta vaurastumisen jatkumiseen on vielä varaa. Kasvun nopeus voi vaihdella, mutta tarpeelliset perustekijät ovat olemassa. Mielestäni Kiina on 2040-luvulla vähintään yhtä merkittävässä asemassa, kuin nytkin.

Todellisuudessa Kiinan ja Venäjän väliltä puuttuu tyystin luottamus.

KANSAINVÄLISESSÄ POLITIIKASSA Kiinan tavoite on Kallion mukaan kansainvälisen järjestelmän ”demokratisoituminen”. Se tarkoittaa kiinalaisittain lännen ja erityisesti Yhdysvaltojen ylivallan vastustamista. Samaa haluaa Kallion mukaan yleisemminkin myös globaali etelä eli monet kolmannen maailman maat Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa.

– Kiinalaisen ajattelun mukaan kansainvälisen järjestelmän säännöt ovat länsimaiden toisen maailmansodan jälkeen luomia. Ja nyt on muidenkin kuin länsimaiden aika saada äänensä kuuluviin, Kallio hahmottaa.

Suuren naapurinsa Venäjän kanssa Kiina jakaa sen käsityksen, että Yhdysvaltojen hegemoniaa on vastustettava.

– Tästä syystä Kiina ei ole tuominnut Venäjän toimia Ukrainassa. Koska Yhdysvallat on suurin uhka Kiinan nousulle, on Kiina huolissaan siitä, jos Nato laajenisi Aasian maihin. Kiinassa ajatellaan sen olevan vaarallista Kiinalle. Siksi Kiina pystyy samaistumaan Venäjän käsitykseen Ukrainan sotilaallisesta asemasta.

Lähentyminen Venäjän kanssa tai tämänhetkinen maiden yhteinen retoriikka on Kallion mukaan kuitenkin pinnallista. Todellisuudessa Kiinan ja Venäjän väliltä puuttuu tyystin luottamus.

– Sen juuret juontavat jopa 1700-luvulle. Myöhemmin Neuvostoliitto yritti olla Kiinalle isoveli. Kiina pettyi siihen ja Venäjään suhtaudutaan siellä todellisuudessa erittäin epäluuloisesti. Maiden globaalit intressit ovat päinvastaisia: Kiina haluaa kauppaa ja globaalisuutta, Venäjä ei.

Euroopan unioni ja Kiina ovat taas talousmahteja samalla Euraasian mantereella. Kiinalaiset arvostavat maayhteyttä ja kauppa EU:n kanssa onkin merkittävää.

– EU on kiinalaisille myös tasapainottava tekijä. Taloudellinen, muttei ehkä sotilaallinen suurvalta. Se on kiinalaisille hyvä asia.

Kiinan ja Japanin suhteet ovat olleet aallokkoiset, mutta kehittyneet Kallion mukaan suotuisasti – ainakin silloin, jos Kiina arvioi Japanin toimivan itsenäisesti eikä Yhdysvaltojen käsikassarana.

– Toisen maailmansodan haavoja suhteessa Japaniin on kuitenkin pidetty auki, koko Itä-Aasiassa. Siellä eletään edelleen samassa tilanteessa kuin Euroopassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.

Maailman väekkäimmän valtion Intian kanssa Kiinalla on Kallion mukaan paljon yhteisiä intressejä, mutta molemmat kyräilevät silti toisiaan.

– Kiina miettii, mitä pelejä Intia pelaa sekä Venäjän että Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvaltojen ylivalta on tässäkin asiassa Kiinalle suuri mörkö.

Myös Kiina haluaisi, että sillä olisi Amerikan kulttuurin edustamaa suurta ”pehmeää valtaa” maailmassa.

YHDYSVALLAT ON se maa, josta Kiina on eniten kiinnostunut. Se on samalla kertaa Kiinan suurin uhka ja sen tärkein kumppani.

– Kiina on taloudellisesti niin kytköksissä Yhdysvaltoihin, että ilman sitä Kiinan taloudesta ei tulisi mitään. Yhdysvallat on myös se peili, johon Kiina peilaa itseään. Kiina ja Yhdysvallat tarvitsevat toisiaan.

Myös Kiina haluaisi, että sillä olisi Amerikan kulttuurin ja muun edustamaa suurta ”pehmeää valtaa” maailmassa. Mutta sitä, esimerkiksi kiinalaisperäisiä globaaleja muoti-ilmiöitä, Kiinalle ei Kallion mukaan juurikaan ole. Kaksi muuta Itä-Aasian maata Japani ja Korea ovat sitä kulttuurinsa kautta hankkineet. Kiinassa on Kallion mukaan tutkittu sitä, toimisivatko sen Kiinan ja muun maailman välille kaupan edistämäksi rakentamat Tie ja väylä -hankkeet myös pehmeän voiman kanavina.

– Tutkijoiden mukaan eivät: muut maat lähtevät infrahankkeisiin mukaan taloudellisten hyötyjen vuoksi. Ketään ei kiinnosta Kiinan malli ”kokonaisvaltaisesta demokratiaprosessista.”

Kiinalainen tapa rakentaa yhteiskuntaa ei siis ”myy” maailmalla kovin hyvin. Kallio pitää ilmeisenä, että Kiinan kommunistijohto ei pysty silmälappujensa läpi näkemään, miltä maailma näyttää muiden silmillä katsottuna.

– Sitä taustaa vasten on jopa hieman huvittavaa, että Kiinan korkein johto usein lähettää lapsensa yhteiskunnallisesti tyystin erilaiseen Yhdysvaltoihin opiskelemaan.

Pehmeän vallan kontekstissa Kiina voisi ja haluaisi Kallion mukaan tarjota maailmalle kaikkien muiden vientituotteidensa tai kuuluisan kulinaristisen perinteensä lisäksi varsikin myös sivistystään. Kiinalaisessa kirjallisuudessa ei pitäisi tutkia vain Sunzin maailmalla kuuluisaa teosta Sodankäynnin taito. Kiinalaisten mielestä vielä tärkeämpi olisi Kungfutsen filosofinen pääteos Keskustelut.

– Siihen perehtyminen tarkoittaa kungfutselaiseen itsensä kultivoimisen perinteeseen syventymistä. Ihmisen perusluontoa pidetään siinä ajattelussa hyvänä. Yhteiskunnassa vallitsisi sopusointu ja hierarkkiset suhteet, jossa jokainen tietäisi paikkansa. Ihmiset kasvattaisivat itsensä sellaisiksi, että he itse ymmärtävät oikean ja väärän rajat.

”Hallinnon ajattelun taustalla on myös marxilainen käsitys, jonka mukaan uskontojen hävittäminen on edellytys kansan onnellisuudelle”

KIINASSA VALLITSEE periaatteessa uskonnonvapaus ja ihmisillä on oikeus harjoittaa uskoaan. Vain kommunistisen puolueen jäseniltä edellytetään ateismia. Vastaavasti hyväksytyt uskontokunnat ovat täysin lojaaleja Kiinan hallinnolle.

Kokonaiskuvan saaminen hallinnon suhteesta uskontoihin on Kallion mukaan vaikeaa.

– Virallisesti Kiinassa uskonnoilla on paikkansa. Mutta hallinnon ajattelun taustalla on myös marxilainen käsitys, jonka mukaan uskontojen hävittäminen on edellytys kansan onnellisuudelle.

Vaikka buddhalaisuus, islam ja kristinusko ovat vaikuttaneet maassa jo hyvin kauan, kungfutselaisella ja taolaisella pohjalla lepäävässä kulttuurissa niitä kaikkia voidaan Kallion mukaan edelleen pitää pohjimmiltaan ulkomaisina ideologioina.

Kiina kontrolloi uskontokuntia, Kallion mukaan ehkä erityisesti islamia ja kristinuskoa, koska niillä on paljon yhteyksiä ulkomaailmaan.

– Erityisen tarkkailun alla ovat varsinkin raja-alueiden vähemmistökansojen muslimit. Al-Qaida julisti taannoin sodan kiinalle uiguurien kohtelun vuoksi. Siksi he ovat Kiinalle turvallisuusriski.

Koska maan politiikka ajaa yhtenäisyyttä, uskontoja on haluttu myös kiinalaistaa. Ulkomaiset lähetyssaarnaajat karkotettiin jo kauan sitten. Tätä kehitystä on nykyisin edistänyt myös presidentti Xin hallinto.

– Kirkkojen katoilta on joissakin maakunnissa poistettu ristejä, koska niiden ei ajatella kuuluvan kiinalaiseen katukuvaan.

KIINALLE EI nykypäivänä ole Kallion mukaan maailmassa vaihtoehtoa. Sen kanssa on pakko olla tekemisissä.

– Kiinan merkitys taloudellisena ja poliittisena toimijana voi maailmassa vain kasvaa. Maailma tarvitsee yhteistyötä sen kanssa monista syistä. Esimerkiksi ilmastokriisin ratkaiseminen ei onnistu ilman Kiinaa.

Euroopassa tarvitaan Kallion mukaan Kiinan kielen ja kulttuurin osaamista.

– Kieli on avain kulttuuriin, muuten tietämättömyydestä Kiinan kulttuurin erityispiirteistä seuraa väärinymmärryksiä. On myös ymmärrettävä Kiinan käsitys nöyryytysten vuosisadasta ja miksi se pitää länttä itselleen uhkana – vaikka länsi on sille välttämätön kauppakumppani.

Kiinaa pitäisi Kallion mukaan pyrkiä ajattelemaan myös sen perinteisen korkean kulttuurin ja sivistyksen kautta.

– Siinä itäaasialaisessa ajattelussa olisi meillekin paljon ajattelemisen aihetta.

Kuka?

Jyrki Kallio, vanhempi tutkija

Koulutus: Filosofian tohtori ja valtiotieteiden maisteri, kansainvälisten suhteiden ja Kiinan-tutkimuksen dosentti.

Työ: Kiinan ulko- ja sisäpolitiikan analysointi akateemisissa artikkeleissa sekä yleistajuisissa artikkeleissa, luennot ja yleisötilaisuudet. Vapaa-ajalla kiinalaisten klassikoiden suomentaminen.

Kiinnostaa: Kiinan perinteisten oppisuuntien, erityisesti kungfutselaisuuden, vaikutus nyky-Kiinan yhteiskuntaan niin poliittisella kuin ruohonjuuritasollakin.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä