Uskontojen rooli Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa on vahvistunut 2000-luvulla ja on suurempi kuin koskaan aiemmin.
Uskonnollista maailmankuvaa edustavista toimijoista on tullut merkittäviä vallankäyttäjiä kummankin osapuolen keskuudessa. Poliitikot siteeraavat puheissaan Koraania tai juutalaisten pyhiä tekstejä, ja teksteillä tulkitaan alueen tapahtumia ja selitetään väkivaltaa. Uskonto muovaa ihmisten identiteettiä, asenteita ja sitä, mitä kysymyksiä he pitävät tärkeinä.
Viimeksi mainittu vaikutus koskee usein myös niitä paikallisia, joita uskonnonharjoitus itsessään ei kiinnosta.
Kumpikin puoli motivoi omaa väkivaltaansa sillä, että on Jumalan asialla
Ulkopoliittisen instituutin vieraileva johtava asiantuntija Olli Ruohomäki näkee Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin taustalla kaksi uskonnosta ammentavaa kansallista kertomusta.
Ensimmäistä kertoo islamistinen Hamas, josta tuli palestiinalaisten asian tärkein soihdunkantaja sen jälkeen, kun ei-uskonnollisen PLO:n ja Israelin solmima Oslon sopimus (1993) ei johtanut itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamiseen.
Toista narratiivia pitää esillä Israelin uskonnollis-nationalistinen siirtokuntaliike, jonka mukaan Länsiranta ja Gaza ovat osa Jumalan juutalaisille lupaamaan maata.
– Kumpikin puoli motivoi omaa väkivaltaansa sillä, että on Jumalan asialla, Ruohomäki toteaa.
Hamasin ja muiden palestiinalaisten terrorijärjestöjen ideologiassa yhdistyy kolme teemaa: palestiinalainen nationalismi, klassinen islamilainen apokalyptiikka sekä islamistinen opetus siitä, että koko Israelin alue on islamin pyhää maata ja kuuluu muslimeille.
Perimätiedon mukaan profeetta Muhammad opetti, ettei tuomiopäivä tule ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan ja tappavat heitä.
”[Silloin] juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taakse. Kivet ja puut sanovat: ’Oi muslimi, oi Jumalan palvelija, takanani on juutalainen, tule ja tapa hänet’”, profeetan kerrotaan ennustaneen Sahih Muslim -hadith-kokoelman (2922) mukaan.
VIIME LOKAKUUN 7. päivän raakuudet tekivät nämä sanat karmealla tavalla todeksi. Islamistitaistelijat tappoivat hyökkäyksessään noin 800 israelilaista ja ulkomaalaista siviiliä, haavoittivat tuhansia ja veivät noin 240 henkilöä panttivankina Gazaan.
Myös uskonnollisessa juutalaisuudessa on oma eskatologinen visionsa. Hesekielin kirjan ja muiden profeettakirjojen perusteella siinä yhdistyvät juutalaisten paluu Luvattuun maahan, temppelin uudelleen rakentaminen sekä viholliskansoista Jumalan avulla saatu voitto. Osa liittää aikojen loppuun myös Messias-johtajan saapumisen.
Näitä teemoja pitää esillä etenkin edellä mainittu siirtokuntaliike, joka ajaa vuonna 1967 valloitettujen Gazan, Länsirannan ja Golanin liittämistä Israeliin. Heille Länsirannan asuttaminen on raamatullisen ennustuksen täyttämistä.
Israelin parlamentissa knessetissä liike saa tukea uskonnollisilta oikeistopuolueilta, joiden nimet kuulostavat suomalaisittain eksoottisilta: Juutalainen valta, Uskonnollinen sionismi, Yhdistynyt toorajuutalaisuus. Puolueiden asema vahvistui merkittävästi joulukuussa 2022, kun pääministeri Benjamin Netanjahu otti ne mukaan nykyiseen hallitukseensa.
Esimerkiksi sisäisen turvallisuuden ministeriksi nimitettiin Juutalainen valta -puolueen puheenjohtaja Itamar Ben-Gvir, joka on aiemmin tuomittu rasistisesta kiihotuksesta arabeja vastaan.
– Ministerinä Ben-Gvir on aseistanut siirtokuntalaisia niin, että heistä on muodostunut militiaryhmiä, jotka pitävät ihan omaa lakia ja järjestystä Länsirannalla eivätkä ole Israelin poliisin ja armeijan kontrollissa. Tämä on todella pelottava kehityskulku, Olli Ruohomäki sanoo.
Israelissa on rabbeja, jotka haluavat käydä dialogia palestiinalaisten imaamien kanssa, ja toisinpäin
USKONTOJEN ROOLIN kasvu Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa vastaa Lähi-idän yleistä kehitystä, jossa uskonnollisista identiteeteistä ja teemoista on tullut poliittisten jakolinjojen keskeisiä määrittäjiä.
Vielä 1940–1960-luvuilla ilmapiiri oli toisenlainen, kun sekä Israelin että palestiinalaisen arabinationalismin johtajat olivat pääosin maallistuneita. Muutos alkoi 1967 kuuden päivän sodasta, jonka Israel yllättäen voitti. Israelissa nopea menestys ja Jerusalemin pyhien paikkojen haltuunotto tulkittiin jumalalliseksi ihmeeksi, kun taas arabien keskuudessa sota heikensi luottamusta maallisten organisaatioiden kykyyn palauttaa arabeille heidän aiemmin menettämänsä kotiseudut.
Voisiko uskontojen rooli konfliktissa uudestaan hiipua esimerkiksi maallistumisen seurauksena? Olli Ruohomäki pitää sitä mahdollisena.
Vuonna 2021 vain kolmannes Israelin täysikäisistä juutalaisista määritteli itsensä uskonnolliseksi. Hamasin viime lokakuinen hyökkäys ja Gazan sota ovat lisänneet maan juutalaisväestön kiinnostusta uskontoa kohtaan, mutta ei-uskonnollisia on silti paljon. Lisäksi noin 9,6 miljoonan israelilaisen joukkoon mahtuu yli kaksi miljoonaa pääosin islaminuskoista arabia.
Palestiinalaisalueiden noin 5,4 miljoonasta asukkaasta yli 90 prosenttia identifioituu muslimiksi, mutta myös heidän joukkoonsa mahtuu maallistuneempia ihmisiä.
– Heille islam näyttäytyy enemmän muotomenoina eikä ole poliittinen ideologia kuten Hamasille. Lisäksi alueilla asuu esimerkiksi kristittyjä, Ruohomäki sanoo.
Nämä ihmiset eivät katsele konfliktin näyttämöä vain yhden kansan Jumalalta saamana kokonaisuutena. Se helpottaa keskustelua maan jakamisesta.
Kristittynä Olli Ruohomäki toivoo, että alueen uskonnollinen väestö pohtisi vielä kerran pyhien tekstiensä kokonaisilmoitusta. Sekä Raamattua että Koraania on eri aikoina sovellettu yhteiskunnallisesti hyvin eri tavoin. Historiasta löytyy lukuisia esimerkkejä siitä, miten juutalaiset ja muslimit ovat kyenneet elämään rauhanomaisesti rinnakkain.
– Muun muassa profeetta Aamos puhuu siitä, kuinka juutalaisten tulee pitää huolta keskuudessaan elävistä toisten kansojen edustajista. Myös Koraanista löytyy kohtia, jotka korostavat rauhanomaista suhtautumista Kirjan kansoihin.
– Israelissa on rabbeja, jotka haluavat käydä dialogia palestiinalaisten imaamien kanssa, ja toisinpäin. Näiden ihmisten ääni tuntuu vain hukkuvan ekstremistien mölyyn.
Tutkijana Ruohomäki korostaa sitä, Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin taustalla on myös esimerkiksi taloudellisia ja itsemääräämisoikeuteen liittyviä kysymyksiä, jotka pitää ratkaista. Lisäksi sopu edellyttää yhteisten intressien löytämistä. Sellaisia voisivat tarjota muun muassa matkailun edistäminen, aluetta riivaavan vesipulan ratkaisu sekä ympäristönsuojelu.
Vuosina 2020–2021 Israel solmi kahdenväliset Abraham Accord -sopimukset Bahrainin, Yhdistyneiden Arabiemiraattien, Sudanin ja Marokon kanssa. Sopimuksissa osapuolet tunnustivat toisensa ja solmivat täydet diplomaattisuhteet. Lisäksi Israel on jo aiemmin solminut rauhansopimukset Egyptin ja Jordanian kanssa.
– Uskonto ei ollut arabimaille minkäänlaisena esteenä näiden sopimusten solmimiselle. Se osoittaa, että kaikkea Lähi-idän konfliktissa ei voi katsoa uskontojen välisen konfliktin linssien läpi. Todellisuus on paljon moniulotteisempi, Ruohomäki sanoo.
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä