Venäjän suuresta 146-miljoonaisesta kansasta luterilaisia on arviolta 30 000. Tätä vielä paljon pienempi joukko on niitä Ruotsi-Suomesta 1600-luvulla nykyisen Pietarin seudulle muuttaneiden inkeriläisten jälkeläisiä, jotka muodostavat Inkerin evankelis-luterilaisen kirkon Venäjällä.

Nykyään Inkerin kirkkoon kuuluu noin 3 500 rekisteröityä jäsentä, Kirkkohallituksen ulkoasiainosaston asiantuntija Riikka Porkola kertoo. Inkerin kirkon kehitystä 2010-luvulla tutkinut Porkola tuntee kirkon hyvin.

Tänä syksynä tämä pieni kirkko synnytti Suomessa ison kohun vihkimällä papiksi viisi suomalaisten kirkollisten järjestöjen palveluksessa työskentelevää miestä.

Näiden pappien työnantajat, Sley, Kansanlähetys ja Suomen Raamattuopisto, tunnetaan naisten pappeuden vastustamisesta. Kaksi ensin mainittua on myös kirkon virallisia lähetysjärjestöjä, ja niinpä keskustelu Suomessa on keskittynyt järjestöjen rooliin.

Mutta minkälainen kirkko on nykyään Inkerin kirkko ja miten kiista siihen vaikuttaa?

SUOMEN EVANKELIS-LUTERILAISEN kirkon kumppanuudella Inkerin kirkon kanssa on pitkä historia. Nykyiset yhteydet alkoivat, kun Neuvostoliitto 1990-luvun taitteessa romahti.

– Suomalaisilla oli halu nostaa 70 vuotta ateistisessa Neuvostoliitossa elänyt kirkko jaloilleen, Riikka Porkola sanoo.

Inkeriläisiä oli vainottu, tapettu ja karkotettu eri puolille Venäjää. Aineellisen tuen lisäksi Suomesta tuli kirkon ensimmäinen piispa Leino Hassinen. Myös muita suomalaisia vihittiin pappispulasta kärsivän kirkon palvelukseen.

Riikka Porkolan mukaan vihkimyksiin liittyi kuitenkin alusta asti jännitteitä.

– Suomessa korostettiin sitä, ettei Inkerin kirkkoon vihittävillä papeilla ole pappisoikeuksia Suomessa.

1990-LUKUUN VERRATTUNA Inkerin kirkon jäsenmäärä on laskenut ja seurakuntien määrä puolestaan kasvanut. Nykyään kirkolla on noin 80 seurakuntaa eri puolilla Venäjää aina Karjalasta Siperiaan. Samalla kirkko on venäläistynyt.

– Se ei ole enää suomalainen heimokirkko, Riikka Porkola sanoo.

Erityisesti muutos näkyy kielessä. Osa kirkon jäsenistä puhuu yhä myös suomea, mutta venäjää puhuvat kaikki. Niinpä kirkon hallinto hoidetaan venäjäksi, ja papisto on pääosin venäjänkielistä.

Tätä taustaa vasten suomalaisten venäjää osaamattomien miesten vihkiminen kirkon papeiksi näyttää kummalliselta.

– Ei Inkerin kirkolla ole tarvetta suomenkielisille papeille tai resurssia hoitaa jatkuvaa vierailijoiden käymistä tulkkauksineen, Porkola sanoo.

Suomalaisten miesten pappisvihkimykset jakavatkin Porkolan mukaan myös Inkerin kirkkoa. Kaikki eivät hyväksy vihkimyksiä virkakäsityksestä huolimatta.

– Siellä on kyllästytty siihen, että venäjää osaamattomia ihmisiä vihitään papeiksi. Mitä olen venäläisiltä kuullut, niin eivät nämä vierailijat ota vastuuta paikallisseurakuntien kehityksestä tai jäsenistä, jotka tarvitsisivat sotatilanteessa pastoraalista tukea.

VAIKUTTAAKIN SILTÄ, että Inkerin kirkko on joutunut välineeksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäisessä kiistassa.

Sleyn ja Kansanlähetyksen piirissä toimii pappeja, jotka eivät virkakäsityksensä takia halua osallistua Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappisvihkimyksiin. Ratkaisuksi on tullut vihkimys naapurimaan kirkossa.

Virallisesti papit vihitään Inkerin kirkon palvelukseen, mutta käytännössä heidän vokaationsa ovat jääneet epäselviksi.

– Järjestöistä on sanottu, että heidät vihittiin opetustehtäviin. Inkerin kirkon teologisen instituutin rehtori ei kuitenkaan ollut vihkimyksessä siunaamassa heitä, Porkola sanoo.

Vihkimysmessussa saarnannut emerituspiispa Aarre Kuukauppi ei hänkään maininnut saarnassaan pappien tehtäviä Inkerin kirkossa. Sen sijaan hän viittasi siihen, että papit on vihitty Suomea ajatellen.

– Inkerin kirkko ylitti toimivaltuutensa.

ERITYISEN HANKALAN tilanteesta tekee nyt se, että Inkerin kirkko toimii sotaa käyvässä, autoritäärisessä valtiossa.

Riikka Porkola muistuttaa, että Inkerin kirkon peruskirjassa kirkko sitoutuu noudattamaan Venäjän federaation lakeja. Peruskirja ja kaikki siihen tehtävät muutokset hyväksytetään Venäjän sisäministeriössä.

– On selvää, että Venäjän lainsäädäntö on aina määräävämpi kuin kirkon omat säädökset.

Vihkimyksessä papit lupaavat alistua piispan hengellisen vallan alle. Avoimeksi jää, mitä piispan kaitsenta tarkoittaa Suomessa toimivien Inkerin kirkon pappien kohdalla.

Toisaalta Inkerin kirkko on saanut Porkolan mukaan toimia Venäjällä toistaiseksi melko vapaasti. Sitä suojelee erityisesti Pietarin seudulla historiallinen asema ja toisaalta myös luterilaisten vähäinen määrä.

– Eivät luterilaiset ole Venäjällä mikään todellinen vastavoima Moskovan patriarkaatille.

Riikka Porkola kertoo kysyneensä Inkerin kirkon toimijoilta, mitä hän voi sanoa Suomessa kirkon kannasta Venäjän aloittamasta sodasta Ukrainassa.

– Kirkko rukoilee sodan loppumisen puolesta. Sen enempää se ei voi sanoa.

Venäjän kieli ja kirjallisuus pääaineenaan filosofian maisteriksi valmistunut Porkola työskenteli aiemmin pitkään Pietarissa Suomen ulkoministeriön palveluksessa. Hän palasi Suomeen vuonna 2014 osin Krimin valtausta seuranneen ilmapiirin kiristymisen takia ja ymmärtää hyvin, miksi kirkko ei sano sodasta enempää.

– Vapaassa lännessä ei aina ymmärretä, mitä elämä on autoritäärisessä valtiossa. Heitä todella tarkkaillaan.

SUOMEN KIRKOSSA luottamus Inkerin kirkkoa ja lähetysjärjestöjä kohtaan koki vihkimysten takia kolauksen. Tieto niistä tuli viime hetkellä.

– Ei se ole sopimusten hengen mukaista, Riikka Porkola sanoo.

Piispainkokous käsittelee lähetysjärjestöjen asemaa kokouksessaan tiistaina 24.10. Myös yhteistyösopimus Inkerin kirkon kanssa tulee todennäköisesti uudelleen arvioitavaksi. Suomalaisten seurakuntien taloudellinen tuki on ollut yhä merkittävää. Noin puolet kirkon rahoituksesta tulee Suomesta.

Tässäkin kiistassa kärsivät luultavasti eniten ne, joilla on kaikkein vähiten tekemistä sen kanssa.

– Tämä vahingoittaa Inkerin kirkkoa ja sen köyhiä seurakuntalaisia, Porkola sanoo.

Samalla hän muistuttaa, ettei kaikkia Venäjällä toimivia lähetysjärjestöjä pidä niputtaa yhteen.

– Venäjällä palvelee yhä Elyn ja Kylväjän lähettejä. He toimivat siellä Inkerin kirkkoa tukevalla tavalla, eivät virkakäsitys vaan lähetyskutsumus edellä.

MAAILMAN SUURIN inkeriläisten yhteisö, noin 40 000 ihmistä, asuu nykyään Suomessa. He ovat tulleet Suomeen paluumuuttajina 1990-luvulta lähtien. Useimpien paluumuuttajien äidinkieli on venäjä, ja Riikka Porkola on toiminut pappina heidän parissaan. Hän ei ole kuullut, että Inkerin kirkkoon papiksi vihityt suomalaiset tekisivät tätä työtä Suomessa.

Inkerin kirkko ei Porkolan mukaan olekaan Suomessa asuville inkeriläisille erityisen läheinen, vaikka inkeriläisyys muutoin koetaan tärkeäksi osaksi identiteettiä.

– Heidän suuri kysymyksensä on se, miten he voisivat integroitua paremmin Suomeen ja oppia kielen. Usein Suomen evankelis-luterilaisen kirkon toiminta on portti suomalaiseen luterilaisuuteen, Porkola sanoo.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!