Ylivieskan kirkkoon valmistuu talkoilla taiteilija Silja van der Meerin tekstiiliteos

Noin 70 seurakuntalaista on sitoutunut tekemään talkoilla vihkiryijyn Ylivieskan uuteen Pyhän Kolminaisuuden kirkkoon. Tavoitteena on, että ryijy on valmis adventin aikaan ennen joulua. Talkoot alkoivat tammikuun puolivälissä, ja ne jatkuvat läpi kesän. Ryhmiin voi yhä ilmoittautua projektista vastaavalle Kati Autiolle.

Ryijyä tekevien iso työ uuden kirkon hyväksi on yhteisöllinen ja samalla tapa käsitellä muistoja.

– Talkoot tuovat kirkkoa lähemmäs ja uusia ihmisiä toiminnan piiriin, maadoittavat, Autio sanoo.

Myös ryijyn suunnittelija, tekstiilitaiteilija Silja van der Meer kokee, että tekotapa on hedelmällinen ja yhteisöllisyyttä korostava.

Kati Autio on luonut tavan, jolla ryijyn teko etenee sujuvasti talkoolaisten vuorojen vaihtuessa: tarvikkeet ovat selkeästi esillä ompelupöydällä, ja nukan värit on numeroitu.

Ensimmäiset pistot ryijyyn teki van der Meer, seuraavat tekninen vastaava Marjo Pylväs, ylivieskalainen artesaani ja kädentaidon ohjaaja. Pylväs kertoo, että seurakuntalaisena hänet sai sitoutumaan vihkiryijyyn käsityö, hyvä porukka ja suunnitelma, sen aihe ja kauneus, Autio ja seurakunta.

Autiolle ja Pylväälle käsitöiden tekeminen on entuudestaan tuttua. Ryijyn tekemistä he kuvaavat helpoksi: se ei vaadi erityisiä taitoja.

– Minulle merkitsee paljon, että vihkiryijyperinne jatkuu Ylivieskassa sellaisena, että seurakuntalaisten läheinen kosketus siihen säilyy. Mieheni ja minut on vihitty Ylivieskan kirkossa ja juurikin palaneen vihkiryijyn päällä, Autio kertoo.

Ylivieskan edellinen kirkko paloi pääsiäisenä 2016. Kati Autio kuvaa tapahtunutta hirveäksi järkytykseksi, mutta jo samana yönä syntyi ajatus uuden rakentamisesta me-hengessä.

– Vanhaan tottuneille uusi kirkko on uutta. Tulevaan katsotaan: kirkko on tämän päivän nuorten ja vihkiparien, eläytyy mukana, hän sanoo.

– Muistot jäävät. Olen täällä halunnut tuoda tekstiiliteoksiin pieniä asioita, jotka viittaavat vanhaan. Etenkin palanut risti kirkkomaalla on puhutellut minua. Täällä ylläpidetään toivoa, rakennetaan uutta yhdessä. Ryijysuunnitelmassanikin näkyy kasvun voima, toivo ja yhteiseen matkaan lähtemisen päätös, Silja van der Meer sanoo.

Kirkkopalot järkyttävät, puhuttelevat ja pysäyttävät aina.

– Nyt Ylivieskan seurakunta on tukenut lahjoituksin ja kolehdein Rautjärveä, ja sieltä on käyty tutustumassa täällä, Autio sanoo.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen

Vihkiryijyssä kaksi puuta kietoutuu toisiinsa. Kuva: Silja van der Meer

Kasvan vierelläsi -ryijyn aihe on lupaus sitoutumisesta kasvuun yhdessä kahtena omilta juurilta kasvavana yhteen kietoutuneena puuna.

Ryijystä tulee maamme suurimpia, pituudeltaan se on 2,5-metrinen. Alkua hidastivat laskeminen ja värivaihtelut. Sen jälkeen työ on edennyt ilahduttavaa vauhtia. Toistaiseksi myös vastaavat ovat olleet vuoroin paikalla. Samalla he ovat kouluttaneet ryhmävastaavista itselleen tuuraajia.

Leveydeltään ryijy on 160-senttinen. Sitä varten on yhdistetty kaksi 80-senttistä valmispohjan kaistaletta.

– Nyt kaksi voi istua rinnakkain tekemässä ryijyä, Marjo Pylväs iloitsee.

Silja van der Meer on otettu upeasta mahdollisuudesta suunnitella suuri ryijy ja olla myös tekemässä sitä. Työtehtävän hän otti vastaan seurakunnalta syksyllä 2021, ja suunnitelman taiteilija luovutti viime syyskuussa.

– Suunnitelmien ja luonnosten tekeminen oli minulle tuttua, mutta ryijyn ohjeistaminen vei yllättävästi aikaa. Se vaati uuteen perehtymistä. Tämä on ensimmäinen vihkiryijysuunnitelmani ja -tilaustyöni. On ilo nähdä, miten suunnittelemani lankojen sävyt asettuvat valmiiseen työhön.

Van der Meer on tunnettu liturgisista tekstiileistään. Hän on tehnyt Ylivieskan uuteen kirkkoon kaikki liturgiset tekstiilisarjat sekä kastepuun. Niissäkin näkyvät uuden alun ja toivon ajatukset.

Suomessa ryijyn historia ulottuu maallisesta rekipeitosta kotihäiden morsiusryijyyn ja edelleen kirkollisiksi vihkiryijyiksi. Kirkkohallitus rahoittaa Ylivieskan ryijyä tuhannella eurolla.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Lähimmäisen rakastaminen on luovuttamaton kristillinen arvo
Seuraava artikkeliKolumni: Päästä meidät kiireestä ja rahatalouden rattaiden alta

Ei näytettäviä viestejä