Kotimaan modernissa saarnapankissa, Digipostillassa, on julkaistu jo yli 2 200 saarnaa. Vuosi sitten avattua saarnojen tietokantaa voi selailla avoimesti ja ilmaiseksi.
Digipostillan ajatus on koota yhteen paikkaan suomalaisia luterilaisia saarnoja. Saarnapankki toimii saarnaajien ja tutkijoiden työvälineenä.
Digipostillassa julkaistut saarnat on pidetty luterilaisissa seurakunnissa ja jumalanpalvelusyhteisöissä eri puolilla maata. Suurin osa on viime vuosilta, mutta postillan vanhimmat saarnat on kirjoitettu 1990-luvulla.
Muutamat papit ovat syöttäneet pankkiin jopa toistasataa saarnaansa. Joukossa on saarnoja noin 120 eri saarnaajalta. Kolmannes saarnojen pitäjistä on naisia.
Sivustolla on paljon piispojen saarnoja. Toisaalta saarnoja julkaistakseen ei tarvitse olla pappi: joukossa on myös useita maallikoiden saarnoja.
Saarnoja voi hakea kirkkovuoden pyhän, Evankeliumikirjan vuosikerran, pitovuoden, seurakunnan ja hakusanan perusteella.
Postilla on saarnojen kokoelma, joka on perinteisesti sisältänyt koko kirkkovuoden saarnat kirkkopyhien mukaan. Papit ovat käyttäneet postilloja saarnojensa valmistamisen apuna.
Myös Digipostilla on saarnantekijän virikepankki. Esimerkiksi tuloillaan olevan palmusunnuntain saarnoja sivustolla on 31.
Digipostillassa on myös saarna-aiheisia videoita.
Ilahtuvia ja epäileviä reaktioita
Uusia saarnoja lisätään sivustolle koko ajan. Niitä kertyy kahta reittiä, kertoo Digipostillaa luotsaava Kotimaan julkaisupäällikkö Olli Seppälä.
Ensinnäkin saarnaajat voivat itse syöttää omia saarnojaan sivustolle.
– Se on yksinkertaista, Seppälä lupaa.
Lisäksi Kotimaan toimitus voi pyytää julkaistavaksi saarnoja, jotka on jo ennestään ladattu verkkoon, esimerkiksi blogeihin, Facebookiin, seurakuntien sivuille tai pappien omille sivuille.
Kun Seppälä ottaa yhteyttä saarnaajiin, hän kohtaa kahdenlaisia reaktioita. Toiset ilahtuvat, toiset epäilevät.
– Jälkimmäisen reaktion taustalla on joko epäilys tarkoitusta kohtaan tai itsensä ja omien saarnojensa vähättely. Jotkut taas edustavat sitä käsitystä, ettei kirjoitettua saarnaa ole edes olemassa, Seppälä sanoo.
Hän vakuuttaa, että palvelu on saarnan asialla. Digipostillan tarkoitus on tukea uskon perusasioiden julistamista ymmärrettävästi ja puhuttelevasti niin saarnatuolista kuin verkossa.
– Saarna on hirveän keskeinen osa luterilaista jumalanpalvelusta. Se, että on kiinnostunut saarnoista, on yksi tapa olla kiinnostunut jumalanpalveluksesta. Haluamme tarjota mahdollisuudet kurkistaa isompaan saarnakokonaisuuteen.
Tekijänoikeudet säilyvät kirjoittajalla
Kotimaa käyttää palveluun syötettyjä saarnoja vain Digipostillassa. Lisäksi saarnoja on hyödynnetty joidenkin uutisjuttujen tausta-aineistona.
Saarnan tekijänoikeudet säilyvät edelleen sen kirjoittajalla. Jokaisella saarnojaan luovuttaneella on siis edelleen mahdollisuus koota omista saarnoistaan esimerkiksi kirja tai käyttää saarnoja vaikkapa muun verkkokokonaisuuden osana.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Eero Huovinen kirjoittaa saarnansa ja opettelee muistamaan ne
Arto Antturi: ”Tarvitsemme rajojen yli meneviä saarnoja”
Gradu Digipostillasta: Suomalaiset saarnat ovat luterilaisten ihanteiden mukaisia