Viime viikonloppuna noin tuhat kiinnostunutta kokoontui Oulussa Jaetut eväät -jumalanpalveluspäiville. Niiden valmistelutoimikunnan puheenjohtajana toimi Haapajärven kirkkoherra Kari Tiirola.
Mitä Jaetut eväät antaa kirkolle?
– Tämä on noussut seurakunnista eikä jossakin ylhäällä tehdyistä päätöksistä. Innostus tulee sieltä seurakuntalaisista.
– Meillä on hirveästi huolipuhetta ja murehtimista jakaantumisesta ja muusta. Haluaisin peräänkuuluttaa sitä, mistä Linköpingin piispa Martin Modéus puhui: evankeliumin tuoksusta ja pääsiäisen valosta. Tämä on se, mitä haluamme viedä eteenpäin. Että ilo löytyy sieltä seurakuntaelämän keskuksesta, joka messu on. Varsinkin, kun se tehdään yhdessä.
Miten messuja voisi kehittää entisestään?
– Periaatteessa kyse on hyvin yksinkertaisesti siitä, mitä Jeesus tekisi. Hänen metodinsa oli se, että hän kutsui yhden kerrallaan ja nämä kutsuivat lisää. Tämän saman kaavan voi toistaa missä tahansa ympäristössä. Jos halutaan kehittää messua, katsotaan, keitä kaikkia siellä on. Niiden ihmisten kanssa lähdetään yhdessä rakentamaan. Uskon, että siitä ne ympyrät laajenevat sen sijaan, että lähdettäisiin haikailemaan ihmisiä, jotka eivät ole messussa eivätkä haluaisi tulla sinne.
– Meidän pitää myös uskaltaa kokeilla. Eihän messussa voi tehdä mitään väärin vaan toisin. Tai jos oikein ruvetaan hiuksia halkomaan, niin jos pappi jättää ehtoollissanat sanomatta, niin se on väärin.
Mitä emme osaa arvostaa suomalaisessa messussa?
– Väittäisin, että se, mitä kirkon tulevaisuuskomitea on puhunut toimintakulttuurin muutoksesta, on paitsi tulevaisuuden sanoittamista myös jo nyt olemassa olevaa toimintakulttuuria. Meidän pitää arvostaa sitä ammattitaitoa, joka meidän työntekijöillä on, oli kyse kirkkomuusikosta, papista tai suntiosta.
– Vaatii vielä enemmän ammattitaitoa, että voisimme olla entistä enemmän seurakuntalaisten mahdollistajia ja sparraajia ja että luottaisimme seurakuntalaisten tekevän sen homman, joka on heille uskottu. He ovat aikuisia ihmisiä. Siellä on paljon sellaisia ihmisiä, jotka osaavat tehdä käsillä vaikka mitä ja haluavat antaa aikaansa seurakunnan käyttöön yhteiseksi hyväksi.
Mikä sujui päivillä erityisen hyvin?
– Olin tosi iloinen siitä, miten Oulun rauhanyhdistyksen tilat toimivat. Talo oli meidän käytössämme ilmaiseksi ja järjestelyt siellä toimivat loistavasti, erityisesti ruokailu.
– Kaksi vuotta sitten Jyväskylän Jaetuissa eväissä minuun kolahti Lapuan piispan Simo Peuran luonnehdinta, että Jaetut eväät on kansanliike. Jyväskylään verrattuna väkimäärä oli Oulussa melkein tuplaantunut. Lisäksi muiden kuin palkattujen työntekijöiden määrä kasvoi kolmasosasta melkein puoleen osallistujista. Olen valmis uskomaan, että tässä on kyse kansanliikkeestä.
Onko tapahtumalle luvassa jatkoa?
– Totta kai seuraavia päiviä vietetään kahden vuoden päästä. Ei tämä liike tähän pysähdy. Todennäköisesti paikkana on silloin Helsinki, mutta siitä on vielä päätöksiä tekemättä.
Kuva: Jaani Föhr. Liki puolet Jaettujen eväiden kävijöistä oli seurakuntalaisia, kuten luottamushenkilöitä ja jumalanpalvelusaktiiveja. – Olen valmis uskomaan, että tässä on kyse kansanliikkeestä, sanoo valmistelutoimikunnan puheenjohtaja, Haapajärven kirkkoherra Kari Tiirola.
Lue myös:
Piispa Martin Modéus: ”Kosketetuksi tuleminen on messussa avainsana”
Jaetut eväät keräsi Ouluun tuhat kiinnostunutta pohtimaan messua
Valtakunnalliset jumalanpalveluspäivät järjestetään Oulun rauhanyhdistyksellä – miksi?