Joka vuosi, kun Vuoden kristillinen kirja -kilpailun ehdokkaat julkistetaan, jossain alkaa jupina: Mikä muka on kristillinen kirja? Miten sen voi määritellä? Eikö koko käsite joutaisi jo romukoppaan?
Ei sentään. Kysymys kristillisen kirjan mielekkyydestä on oikeutettu ja tärkeä. Sillä on myös oma paikansa kirjallisuuden historiassa.
Mutta miten mahduttaa mahdollisimman monta kirjallisuuden lajia yhteisen määritelmä alle?
Otsikon kysymykseen vastaamista helpottaa, kun asettaa kristillisen kirjan aluksi osaksi laajempaa kirjallisuuskenttää. Ensinnäkin kristillinen kirjallisuus on yksi uskonnollisen kirjallisuuden alalaji – meillä ja muualla länsimaissa vallitseva sellainen. Kyse on siis kirjallisuudesta, jonka ensisijainen tehtävä on (kristillisen) uskon syventäminen, vahvistaminen ja herättäminen. Kristillinen kirjallisuus on ikään kuin uskonyhteisön sisäistä käyttökirjallisuutta.
Asia ei ole aivan niin yksielitteinen, kun tullaan laajempiin lajityyppeihin, erityisesti kaunokirjallisuuteen alalajeineen, mutta myös tietokirjallisuuteen. Kovin erityyppisten kirjojen saaminen saman määritelmän piiriin on hankalaa mutta ei mahdotonta.
Aiheen pohdinnan voi aloittaa osin negatiivisesta määrittelystä: Kristillisellä kirjallisuudella ei ole omaa lajityyppiä, se ei ole kielellisesti tai rakenteellisesti sidottua vaan avointa ja muuhun kirjallisuuteen vertautuvaa.
Oheinen määrittely ei tosin vielä kerro mitään kirjan sisällöstä.
***
Wikipediasta löytyy artikkeli Christian Literature, joka alkaa yksinkertaisella määrittelyllä: kristillinen kirjallisuus on kirjallisuutta, joka käsittelee kristillistä teemoja ja ilmentää kristillistä maailmankuvaa.
Mutta jos puhutaan Vuoden kristillinen kirja –kilpailusta, jonkinlainen määritelmä löytynee myös sen lähtökohdista. Kristilliset kustantajat ry on järjestänyt kilpailua vuodesta 1994 lähtien. Sen säännöissä todetaan:
”Vuoden kristilliseksi kirjaksi voidaan valita yhden tai useamman Suomen kansalaisen kirjoittama, toimittama tai toteuttama teos, myös kuvateos tai kaunokirjallinen teos. Vuoden kristillisen kirjan tulee olla ajankohtainen, laajalle lukijakunnalle suunnattu, yleistä kiinnostusta tai keskustelua herättävä teos, jonka arvopohja nousee kristillisestä traditiosta. Vuoden kristillisen kirjan graafisen ja painoteknisen toteutuksen tulee olla viimeistelty ja kirjan sisällön kanssa sopusoinnussa.”
Siinä se tuli. Yleinen ja väljä määritelmä: ”[Kristillinen kirja on sellainen], jonka arvopohja nousee kristillisestä traditiosta.”
***
Vuosikymmeniä sitten saksalainen Gisbert Kranz yritti saada aikaan kristillisen kirjan määritelmän. Hän päättyi seuraavan tiivistykseen:
”Kristillinen kirjallisuus on sellaista kirjallisuutta – minkä lajista se sitten onkin tai mitä teemoja se käsitteleekin – joka on syntynyt kristillisestä Jumalan, ihmisen ja maailman käsittämisestä.”
Kranzin määrittelyn ytimenä on kirjailija, jonka työn tulos on vaatinut oivalluksen kristillisestä asennoitumisesta Jumalaan, ihmiseen ja maailmaan. Voisi sanoa, että määritelmä on hitusen hengellinen, hurskaskin.
Jos lähtökohdaksi otetaan kirjailija ja hänen aikeensa (intentiot), voidaan päätyä myös seuraavanlaiseen määrittelyyn: Kristillinen kirja on sellainen, jonka tekijällä on ollut vilpitön usko oman kirjallisen ilmaisunsa mahdollisuuteen kommunikoida lukijan kanssa kristinuskon merkityksestä.
***
Esseisti ja Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalaisena vaikuttanut Juhani Rekola pohti aikoinaan kristillisen kirjallisuuden problematiikkaa kirjassaan Kadotetun paratiisin portilla (1982). Hän päätyy hahmottamaan uskonnollisen ja kristillisen kirjallisuuden eräänlaisena jatkumona, jossa noustaan portaalta toiselle sen mukaan, kuinka paljon ja selkeästi tunnistettavaa uskonnollisuutta tai tunnustuksellista kristillisyyttä teos sisältää.
Rekola puhuu ensisijaisesti romaaneista.
Kristillisen kirjallisuuden ylimpänä luokkana Rekola pitää tilannetta, jossa ”romaanin tekijän usko kuvastuu tavalla, joka pakottaa vastaanottajaa tulkitsemaan lukemaansa kristillisesti”.
Mielenkiintoinen määritelmä laittaa lukijan keskiöön. Rekolan ajan lukija oli ehkä helpompi ”pakottaa” tulkintaan kuin nykyajan lukija.
Määritelmää voidaan yksinkertaistaa toteamalla: Kristillinen kirja on sellainen, jota lukija omista lähtökohdistaan käsin kristillisenä pitää.
Toisin sanoen lukija, vastaanottaja, päättää, mikä on kristillistä ja mikä ei. Kirjoittajan intentioista viis! Tulkitsijan roolista tulee merkittävä, vaikka toinen tuntee kristinuskoa laajasti, toinen hädin tuskin perusasiat. Toinen osaa tulkita romaanihenkilön uhrautumisen yhteyden Jeesuksen uhriin, toinen ihmettelee, miksi se nyt tuolla tavalla tyhmästi tekee.
Lukijalla on aina oikeus lukea kirjaa siten kuin haluaa, tehdä tulkintoja, myös vääriä. Tosin väärinymmärtäminen ei ole mielekästä.
Romaaneja Vuoden kristillinen kirja -kilpailussa ei ole usein nähty. Romaania voidaan kutsua kristilliseksi, jos siihen soveltuu seuraava määrittely:
Romaani on kristillinen, jos sen kuvaamien henkilöiden omaa elämäänsä koskevissa ratkaisuissa kristinuskon peruskäsitteillä (kuten usko, armo, syyllisyys, anteeksianto) on vakavasti otettava rooli eli jos heidän eettinen pohdintansa tai tekemänsä ratkaisut sivuavat tai liittyvät kristinuskon viitekehykseen.
Määritelmä lähtee siitä oletuksesta, että romaanin kuvaamalla fiktiolla on kosketuskohta todelliseen maailmaan ja sen kuvaamilla ihmisillä on samantapainen psykologinen rakenne ja herkkyys kuin ihmisillä muutoinkin.
Edellä esitellyn määritelmän mukaan esimerkiksi pappilaan sijoittuva ihmissuhderomaani ei automaattisesti ole kristillinen romaani. Kuvattavien henkilöiden tulee suhteissaan peilata edes jollain tavalla ratkaisujaan tai ajatuksiaan kristillistä arvomaailmaa vasten.
Lisäksi kirjan taiteelliselle ja kerronnalliselle laadulle voidaan asettaa vaatimuksia:
Kristillinen fiktio (romaani) kuvaa ihmisiä ja heidän ratkaisujaan kristillisen arvomaailman mukaisesti: realistisesti ja keinotekoista ihanteellisuutta välttäen.
***
Kirjoittajan ja lukijan lisäksi kristillisen kirjan määritelmän lähtökohdaksi voidaan ottaa apologia, uskon puolustaminen ja suoranainen evankeliointi.
Toisin sanoen kristillisen kirjan tehtävä olisikin vetää ihmisiä kirkon piiriin ja auttaa heitä ymmärtämään kristinuskoa. Näin päädytään rautalankamaiseen määritelmään:
Kristillinen kirjallisuus on sellaista, joka pohjimmiltaan on vetämässä lukijaa Jumalan puoleen ja kirkon yhteyteen.
Hieman kehittyneempi määritelmä edellisestä lähtökohdasta on:
Kristillinen kirja on sellainen, joka lisää lukijan itsetuntemusta ja mahdollistaa kristillisen elämäntulkinnan myönteisenä mahdollisuutena.
Ja edelleen määritelmää voi kehittää muotoon:
Kristillinen kirja on sellainen, joka synnyttää myönteistä suhtautumista kristinuskoa ja sen edustamaa arvomaailmaa kohtaan.
Lisäksi voidaan niin haluttaessa tehdä ”hurskaita” ja teologisia uskolähtöisiä määritelmiä, kuten:
Kristillinen kirjallisuus on sellaista, jossa puhutaan Jeesuksesta.
Tosin viimeksi mainittu määritelmä ei ole vakavasti otettava, sillä se ei mitenkään huomio kirjallisuuden luonnetta ja eri kirjallisuustyyppejä, vaan asettaa yhden käsitteen, joka määrittelee kaiken ja oikeuttaa lopputuloksen.
***
Kristillisen kirjan määrittelyn ongelmat nousevat pohjimmiltaan siitä, että määritelmän pitäisi sisällyttää itseensä kovin erilaisia kirjoja. Mitä tekemistä lastenkirjalla on paksun tietokirjan kanssa tai miten hartauskirja voi kilpailla teologisen analyysin kanssa?
Kristillinen kirja sijoittuu monenlaisiin maisemiin ja kirjahyllyihin, mutta säilyttää aina ominaispiirteensä: jotain tekemistä sillä on kristinuskon, sen sisällön tai historian kanssa.
Vielä on syytä tehdä käsitteellinen jako ”kristillisen kirjan” ja ”kristillisaiheisen kirjan” välillä. Ensin mainitussa kristillinen on sisällössä ja syvärakenteessa, jälkimmäisessä on kyse ulkoisista tapahtumista.
Yhteenvetona kaikesta edellä sanotusta voi tehdä yleismääritelmän:
Kristillinen kirja on sellainen, joka on joko sisällöltään ankkuroitunut kristillisiin teemoihin ja arvovalintoihin tai käsittelee yleisemmin kristillistä tietosisältöä tai kulttuurista vaikutusta.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä