Kun Jumala oli luonut auringon, se esitti Luojalleen toiveen että sen erinomaisuus näkysi myös jossain kasvissa.
Niin Jumala teki auringonkukan.
Joukko enkeleitä seurasi sivusta auringonkukan syntyä ja päätti koittaa samaa itse. Niiden onnistuikin Jumalan armosta luoda pieni auringon näköinen kasvi,
– Täyttäköön tämä maan, enkelit julistivat mahtipontisesti.
Jumala katsoi ensin lempeästi keltaista voikukkaa ja sitten ankarasti enkeleitä, jotka menivät noloiksi. Samassa keltainen kukka muuttui valkoiseksi haituvapalloksi.
– No nyt voikukkaa täyttää maan, sanoi Jumala enkeleille hymyillen.
Voikukka (Taraxatum officinale) on oikeastaan yleisnimi jopa sadoille pikkulajeille, jotka muistuttavat toisiaan.
Harva kasvi on niin vihattu kuin voikukka, tuo kaikkien rikkakasvien äiti, kaikkialle leviävä puutarhurien piina. Runsas siemennys ja pitkät juuret tekevät voikukasta vaikean, jopa mahdottoman kasvin hävittää.
Paitsi haittakasvi, voikukka on myös monin tavoin hyödyllinen. Sen lehdet kelpaavat lemmikkieläimille ja ihmisille salattiin.
Vanhemmat ihmiset muistavat sikurin eli voikukan juurista paahdetun kahvinkorvikkeen. Lisäksi voikukkaa voidaan käyttää kankaiden värjäykseen ja varsinkin Kiinassa sillä on arvoa rohdoskasvina.
Voikukkaa tavataan miltei koko Suomessa, erityisesti se viihtyy pelloilla, nurmikoilla ja tienpientareilla. Paikoitellen se on hyvinkin runsas ja laajoja alueita alkukesästä näkyvästi peittävä.
Voikukka on osoitus luomakunnan ja lajien sitkeydestä. Laskuvajoina ilmassa kieppuvat voikukan siemenet ovat muistutus elämän hennosta voimasta.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.