Mikä on pyhää? Voiko laki suojella uskonnollisia tunteita? Millä tavalla uskontoja tai niiden pyhinä pitämiä asioita voidaan sanan- ja ilmaisunvapauden nimissä jopa pilkata? Voiko oman uskonnonvapautensa nimissä kritisoida muita ihmisryhmiä? Missä kulkevat vihapuheen rajat?

Näitä ja monia muita asiaan liittyviä seikkoja kokoontui viime viikolla Itä-Suomen yliopistossa Joensuun kampuksen yhteydessä miettimään European Consortium for Church and State Research (Kirkko- ja valtio -tutkimuksen Euroopan konsortio) -tutkimusyksikön 35. konferenssi. Joensuun konferenssin teemana on ”Sananvapaus ja uskonto” (Freedom of Speech and Religion), jonka alla hahmoteltiin sanan- ja uskonnonvapauden tulevaisuutta Euroopassa. Konferenssiin tuli edustaja lähes jokaisesta EU-maasta ja Iso-Britanniasta.

Kolmipäiväisen tapahtuman ensimmäisenä päivänä pidettiin myös ”100 vuotta uskonnonvapautta Suomessa” -juhlasymposium. Sen englanninkielisessä sisällössä ulkomaisia vieraita perehdytettiin Suomen uskonnonvapaustilanteen kehittymiseen ja nykytilanteeseen. Konferenssiin kokoontunut konsortio koostuu enimmäkseen kokeneista ja usein keskeisissä akateemisissa ja oikeuslaitoksen tehtävissä eri EU-maissa toimivista oikeustieteilijöistä, jotka ovat erikoistuneet kirkon ja valtion suhteisiin sekä uskonnon- ja sananvapauskysymyksiin.

USKONNON- JA sananvapaudella on yhteys, eikä se konferenssissa esitettyjen arvioiden mukaan ole juridisesti aivan yksinkertainen. Monissa mielipiteissä toistui, että molempia keskeisiä vapauksia on tietenkin tarkoin laissa suojeltava.

Konferenssin tarkempia kysymyksiä olivat esimerkiksi jumalanpilkka ja häpäiseminen eri maiden lainsäädännössä, ilmaisunvapauden säätelyn normisto, sekä jumalanpilkan ja uskonnollisesti motivoidun vihapuheen estäminen sananvapauden rajoituksilla.

Oma mielenkiintoinen uusi maailmansa konferenssin keskusteluissa oli internet ja sen muodostamat sananvapauden käytön ongelmat. Perinteisesti jonkin asian kriminalisoimisessa on Euroopassa etsitty vastuullista yksilöä. Mutta entäpä, jos ongelmana ovatkin erilaisia mielipiteitä hyvin laajasti sallivat kansainväliset it-jättiläiset ja niiden nettialustat? Ratkaisuiksi ehdotettiin erityisesti alustojen itsesäätelyä.

On myös joskus epäselvää, milloin verkossa käyty keskustelu muuttuu yksityisestä tai muutaman ihmisen ajatustenvaihdosta julkiseksi ja mahdollisesti esimerkiksi loukkaavaksi. Sanan- ja uskonnonvapauden sekä niiden mahdollisten rikkomusten kannalta sillä on merkitystä.

Joissakin puheenvuoroissa todettiin, että eurooppalaisessa näitä aihepiirejä koskevassa keskustelussa islam on viime vuosien aikana muuttanut tilannetta. Eurooppalainen lainsäädäntö on näiltä osin elänyt hyvin kauan vain kristinhuskosta ja jossain määrin juutalaisuudesta nousevissa kysymyksenasetteluissa.

PYHÄINHÄVÄISTYS TAI jumalanpilkka (Blasphemy) on käytyjen puheenvuorojen mukaan Euroopan eri maissa uudella tavalla mukana erilaisissa kansallisissa ja myös kansainvälisissä lakihankkeissa.

Asia on monitahoinen, koska vanhoihin jumalanpilkkalakeihin paluuseen eurooppalaisissa lainsäädäntöelimissä ei ilmeisesti ole suurta halua. Samoista asioista voidaan kuitenkin käytyjen keskustelujen perusteella huolehtia monissa maissa muunlaisella lainsäädännöllä, esimerkiksi kansallisen turvallisuuden ja julkisen tilan suojelulla.

Iso ja hankala kysymys on, miten pyhä tai loukkaamaton ja sen varjeleminen voidaan laissa muotoilla? Kyse on esimerkiksi objekteista, jotka ovat fyysisiä tai muuten pyhinä pidettyjä. Ja jos krusifiksit, ikonit ja sen sellainen saa lain suojan pilkkaa vastaan, saako esimerkiksi Raamattu? Koskeeko suojelu vain sakraalitilojen sisällä ja ehkä kulkueissa olevaa, mutta ei muuta julkista tilaa?

Tunnelmia Joensuun konferenssista. Kuvassa Sienan yliopiston oikeustieteen professori Marco Ventura. Kuva: Jussi Rytkönen

SANAN- JA ilmaisunvapaus on tärkeä demokraattinen vapaus. Mutta siihen kuuluu konferenssissa ilmaistusti myös toisen ihmisen vastaavan sananvapauden kunnioittaminen. Sananvapautta voidaan rajoittaa: sitä ei saa käyttää väärin vihapuheen mahdollistajana. Oma ongelmansa on holokaustin kieltäminen, jota pitäisi käsitellä omana erityistapauksenaan.

Uskonnollisten viranhaltijoiden retoriikka esimerkiksi seksuaalivähemmistöistä kirvoitti erilaisia mielipiteitä. Kirkkojen ja uskontokuntien opillisiin kysymyksiin ei kuitenkaan pidä niiden ulkopuolelta puuttua.

Muutamissa puheenvuoroissa korostui se, että Euroopan entisissä enemmistökirkoissa voi olla pelkoa siitä, saavatko ne vähemmistöjä koskevaa suojaa muuttueshsaan itse tulevaisuudessa ehkä vähemmistöiksi?

Entä taiteilijat ja heidän sananvapautensa, taaskin erityisesti suhteessa uskonnollisiin symboleihin? Minkälainen taide kirkossa voi olla loukkaavaa? Onko esimerkiksi jokin kiistanalainen patsas poistettava, jos se on keskellä kaupunkia kaikkien nähtävillä? Entä jos sama teos on museossa?

Hieman samaan kategoriaan kuuluu uskontoja ja niiden pyhiä asioita käsittelevä huumori. Missä sellaisen rajat kulkevat? Huumori on myös kulttuurisidonnaista ja jossain määrin osa erilaisia kansallisia perinteitä. Eri uskontokunnissa voidaan uskontoa ja pyhää koskevaan huumoriin suhtautua hyvin eri tavoilla. Mitä on tällöin siedettävä, missä kulkevat sopivan rajat?

Tunnelmia Joensuun konferenssista. Eturivissä oikealla Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori Matti Kotiranta, vasemmalla tuomari Vincent A. De Gaetano Maltalta. Kuva: Jussi Rytkönen

JOENSUUN-KONFERENSSIA VALMISTELI Suomessa Itä-Suomen yliopiston kirkkohistorian professori Matti Kotiranta.

Kun hän kaksi vuotta sitten esitti tutkimusyksikön Joensuun kokouksen teemaksi uskonnonvapauden ja sananvapauden suhdetta, ei hänen mukaansa voitu aavistaa, kuinka ajankohtaiseksi teema nousisi yhtäältä poliittisista syistä Ruotsin ja Tanskan Koraanien polttamisten myötä ja toisaalta Päivi Räsäsen oikeudenkäynnin vuoksi.

– Missä kulkevat uskonnollisesti loukkaavan käytöksen rajat ja miten pitkälle voi mennä puheissaan uskonnon ja vakaumuksen nimissä?

Tähän liittyen kokouksessa pohdittiin muun muassa sitä, voiko uskonnollisia tunteita viime kädessä suojella. Yleinen linja näyttäisi hänen mukaansa Euroopassa olevan, ettei subjektiivisia uskonnollisia tunteita voi eikä pidä suojella. Jumala ja jumalat eivät tarvitse suojelua, vaan ihmiset.

– Erityisesti tämä koskee sananvapauden rajoituksia, silloin kuin se on tulkittavissa vihapuheeksi. Vihapuheen kieltäminen ei koske vain yksilöä vaan on myös laajemmin symbolinen ilmaus yhteiskunnan edustamista perusarvoista, Matti Kotiranta toteaa.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!