Espoolaisen nuorisopapin Jussi Kosken ensimmäinen My day -tyylinen videoblogi ilmestyi neljä kuukautta sitten, syyskuun alussa 2016. Nyt hänen Pastorific-vlogillaan on YouTubessa lähes puoli tuhatta tilaajaa.
Hänen tähän asti suosituinta postaustaan (Kaadoin viinit koneeseen) on nyt katsottu reilut 4 800 kertaa. Kosken tyyli on vauhdikas ja energinen. Kuvaukseen ja editointiin on selvästi panostettu. Vlogit ilmestyvät kerran viikossa.
Jo aiemmin Koski on tehnyt harvakseltaan ilmestynyttä aihe-vlogia nuorisotyönohjaaja Taru Hytösen kanssa, koska parivaljakko halusi mukaan nuorten keskuudessa suosittuun ja seurattuun maailmaan. Idea henkilökohtaisesta vlogista sai Kosken päässä muotonsa, kun hän löysi jenkki-vlogaaja Casey Neistatin.
– Uusien yrittäjien on vaikea tulla löydetyksi puhuva pää -tyylillä. Neistatin ja muutaman muun ulkomaisen vlogistin innoittamana löysin itseäni kiinnostavan ja minulle sopivan tyylin, Koski sanoo.
Sisällöltään Jussi Kosken vlogit kuitenkin poikkeavat merkittävästi ulkomaisten esikuvien tuotoksista. Koski haluaa kohdata suositussa somekanavassa ihmisiä ja tehdä papin elämää tunnetuksi sen kaikissa muodoissa.
– Ihmisillä on hyvin vaillinaisesti paikkansa pitäviä käsityksiä siitä, mitä pappeus on. Haluan oikaista ennakkoluuloja ja vääriä tietoja ja poistaa ihmisiltä kynnystä kohdata pappeja ja muita kirkon työntekijöitä, Koski kertoo.
”Vahvalla julistuksella on luovuttamaton rooli, mutta ei vlogissa”
Jussi Kosken piti alun perin päätyä kauppakorkeaan isänsä jalanjäljissä. Puun takaa miehen kimppuun kuitenkin iski pappiskutsumus.
– Pohdin ja rukoilin ja päädyin teologiseen. Hetkeäkään en ole katunut uravalintaani. Teen maailman parasta työtä.
Vlogatessaan Koski kokee tekevänsä sisälähetystyötä, mutta hänellä on selkeä linja: vlogaus ei ole julistusta.
– Vahvalla julistuksella on kirkossa luovuttamaton rooli, mutta tällaisessa vlogissa sellainen ei menestyisi. En pelkää videoillani Jeesuksen mainitsemista, mutta olen tarkka siitä, että vlogi pysyy elämävlogina eikä eksy saarnan puolelle.
– Vlogeissa murran ennakkoluuloja, ja elämäni sekä työni kautta pidän toki esillä kristillistä sanomaa.
Mikään instituutio ei voi Kosken mukaan tehdä kiinnostavaa vlogia. Siihen tarvitaan henkilökohtainen ote. YouTubessa katsojat vaihtavat toiseen videoon heti, jos vlogissa on yksikin tylsä kohta.
Kosken mukaan nettimaailman merkitys on jo hyvin ymmärretty seurakunnissa, mutta netin kaikkein suosituimman somekanavan YouTuben merkitystä ei vielä riittävästi.
– Jonkun on oltava tienraivaaja. Ajattelin, että minulla on tähän taitoja ja työn kautta kiinnostavaa sisältöä, joten miksi se en olisi minä.
Epäseksikäs aihe vaatii laadukkaat laitteet ja tuotannon
Vlogien teko käy työstä. Yhden postauksen suunnitteluun, kuvaamiseen ja editointiin Jussi Koskelta kuluu kaikkiaan aikaa puolestatoista kahteen päivään. Hän tekee vlogit seurakunnan hankkimilla hyvillä laitteilla mutta editoi ne omalla vapaa-ajallaan. Työaikaa puuhaan ei ole ainakaan toistaiseksi lupa käyttää.
– Kyllä tämä käy työstä ja on välillä editoinnin osalta tylsää puurtamistakin. Mutta kun olen saanut vlogiin hyvän kaaren ja tunnelman, tulen onnelliseksi.
Tasokkaan vlogin tekoon vaadittava laitteisto on arvokasta. Jussi Kosken käytössä on laitteita noin 2 500 euron arvosta. Hän käyttää paljon laadukasta ilmakuvaa, jota hän kuvaa Phantom 4 -kopterilla. Muut käytössä ovat laitteet ovat Canonin 80D -kamera ja Roden Videomic Pro sekä toimintakamera GoPron edullinen kiinalaiskopio.
– Halvemmillakin laitteilla voi vlogata. Ajattelin kuitenkin alusta asti, että koska uskonnollinen aiheeni on melko epäseksikäs, pitää tuotannon olla tosi laadukasta ja pätevää, että ihmiset kiinnostuisivat.
”Tavoittelen kirkkosuhteessaan irrallisia nuoria ja nuoria aikuisia”
Suomessa valtaosa vlogien seuraajista on lapsia, iältään kymmenen vuoden molemmin puolin. Jussi Koski on kuitenkin tavoitellut ja tavoittanut katsojikseen nuoria ja nuoria aikuisia. Jäsen 360° -kielellä hän tavoittelee kirkkosuhteessaan irrallisia ja on siinä myös onnistunut.
Kosken vlogien seuraajista valtaosa asettuu ikäryhmään 18–24 -vuotiaat ja seuraavaksi suurin ryhmä ovat 25–34 -vuotiaat.
Kosken saama palaute on ollut yksinomaan myönteistä.
– Kirkon sisältä minulle on sanottu, että onpa siistii, että joku on lähtenyt tekemään tällaista kirkossa ja vielä näin hyvin. Ulkopuolelta on ihasteltu sitä. että kirkkokin on tällä vuosituhannella ja tekee kiinnostavaa ja tuoretta matskua YouTubeen.
– Nähtäväksi jää, mitä sitten tapahtuu, kun vlogi tulee laajempaan tietoisuuteen. Pyrin pitämään sisällöt positiivisina ja toivon että sen kautta vlogien alla käyty keskustelukin säilyisi sävyltään myönteisenä, Koski pohtii.
Pitkällä aikavälillä Jussi Koski toivoo tuhansia seuraajia, potentiaalia saattaisi olla jopa kymmeniin tuhansiin.
– Olisi mukavaa jos kirkon piirissä innostuttaisiin jakamaan vlogejani. Se jeesaisi siinä, että yhä useammat tulisivat tietoisiksi tästä touhusta.
Vlogit ovat kirkolle valtava potentiaalinen kohtaamiskanava
Jotkut vlogistit elävät sillä, että heillä on paljon seuraajia ja sitä kautta paljon sponsoreita. Jussi Koski ei näe vloginsa tulevaisuutta kovin kaupallisena.
– En haaveile vlogaamisesta päätyönä. Minultahan katoaisi vlogistani sisältö, jollen olisi pappi. Minä vlogaan papin elämästä.
– Mahdollisten sponsorien kautta tavoittelisin vain lisää näkyvyyttä. Vlogaaminen ei ole minulle itsetarkoitus vaan pelkkä väline kohdata ihmisiä. Suomen suosituin vlogaaja kohtaa viikottain 400 000 ihmistä. Tällaisessa kirkko ei voi olla olematta mukana.
Suositteleeko Jussi Koski kollegoilleen tai muille kirkon työntekijöille samanlaista aluevaltausta?
– Toki! Vlogit ovat valtava potentiaalinen kanava tavoittaa niitäkin ihmisiä, jotka eivät ole kirkon piirissä. Jokaisen pitää toki löytää oma tyylinsä ja oma kulmansa. Toista ihan samanlaista vlogia tuskin kannattaa perustaa, Koski vastaa.
Jussi Kosken viisi vinkkiä: Näin sinusta tulee hyvä vlogisti
1. Tarvitaan hyvä, sujuva ulosanti ja kiinnostavaa sisältöä.
2. Vlogistilla on oltava ”sopivasti pissaa päässä” eli kykyä ja halua olla esillä ja touhuta luontevasti kameran edessä.
3. Tarvitaan jonkin verran visuaalista silmää ja teknistä osaamista, kuten kuvaus- ja editointitaitoja. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse osata heti. Koski toivoo itsekin kehittyvänsä koko ajan.
4. On oltava pokkaa tehdä häpeilemättömästi sellaista, mille jotkut naureskelevat: esimerkiksi nauhoittaa omaa puhettaan väkijoukossa.
5. Hyviin työvälineisiin kannattaa panostaa mahdollisuuksien mukaan.
Kuvat: Jussi Koski. Kuvia voi selata valkoisista nuolista.
Lue myös:
Jussi Laine: On kohdattava tosiasiat, kokoava toiminta ei enää kiinnosta
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***