Diplomi-insinööri Heikki Mäkilä, 55, vaikuttaa nyt ensimmäistä kauttaan Heinolan seurakunnan luottamushenkilönä ja päätyi heti kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi. Kaupunginhallituksen jäsen hän ehti olla lähes kolmen kauden ajan.

Mäkilän elämässä uutta on myös työpaikka Heinolan kaupungin elinkeinojohtajana.

Vahva yhteys seurakuntaan Mäkilälle syntyi jo opiskeluaikoina.

– Otaniemessä oli aktiivista hengellistä toimintaa ja kiinnostustuin siitä. Viikonloppuisin oli luontevaa jatkaa samaa toimintaa kotiseurakunnassa Heinolassa, Mäkilä muistelee.

Teekkarin innostusta hengellisiin asioihin ei vähentänyt myöskään se, että seurakunnasta löytyi tuleva vaimo.

Palvelujen tuottamisesta aktiiviseen yhteistyöhön

Mäkilän mielestä luottamushenkilön tärkeimpiä ominaisuuksia ovat kuuntelemisen halu, yhteistyökyky ja taito sopia asioista. Seurakunnassa tarvitaan luonnollisesti kirkon arvojen ja olemuksen sisäistämistä.

Uutena kirkkovaltuutettuna Mäkilä ei innostu kirkkopoliittisiin asioihin sekaantumisesta. Päätöksenteon ytimessä ovat konkreettiset asiat: seurakunnan resurssien ja talouden järkevä hoitaminen.

Resurssien kavetessa Mäkilä lujittaisi strategiaansa kahden peruspilarin varaan, joista ensimmäinen on pätevät viranhaltijat.

– Vaikka heitä olisi vähän, heidän tulee olla hyviä, hän korostaa.

Toiseksi pitäisi varmistaa, että työ toteutetaan yhdessä viranhaltijoiden ja seurakuntalaisten kesken. Mäkilän mielestä vallitseva malli lähtee liikaa palveluiden suorittajista ja niiden vastaanottajista, kun pääpaino pitäisi olla yhdessä tekemisessä.

– Historian valossa on aika ainutlaatuista, että palkatut henkilöt hoitavat lähes kaikki palvelut kirkossa, hän ihmettelee.

Viranhaltijoiden tulisi Mäkilän mukaan johtaa ja jakaa vastuuta niin taitavasti, että vastuuta myös mielellään otetaan. Kaiken tulisi olla kannustavaa, jotta ihmisistä olisi mukava osallistua seurakunnan toimintaan.

– Harvoin ihminen on yksin innoissaan. Seurakunnassakin on hyvä, että voidaan tehdä yhdessä.

Värit näkyviin

Heikki Mäkilän ura kaupungin luottamustoimissa on toteutunut kristillisdemokraattien riveissä. Hän pitää hyväksyttävänä, että poliittiset värit näkyvät myös seurakuntavaaleissa

– On oikein, että kerrotaan mistä taustoista tullaan, mitä arvoja edustetaan.

Eri asia sitten on, miten arvot tulevat käytännössä näkyviin, oltiinpa sitten hengellisessä tai maallisessa organisaatiossa. Mäkilä tähdentää, että päätöksenteossa perusteluiden pitää lähteä asioista, ei hengellisestä tulkinnasta.

– Käytännöllisiä asioita ei pitäisi mennä hengellistämään, hän sanoo.

Heikki Mäkilälle kirkkoon kuuluminen on luonnollinen asia.

– Minulle on tärkeää uskoa Jumalaan, joka on olemassa ja vaikuttaa. En ajattele, että kirkko olisi vain tekemässä sitä, mitä ihmiset siltä haluavat, vaan sillä on iso sanoma elävästä Jumalasta.

”En luota varauksetta kirkon johtoon”

Kirkon korkeimpaan johtoon Mäkilällä ei ole aivan varauksetonta luottoa. Samalla hän myöntää, että tehtäväkään ei ole helppo. Luottamusta on murentanut miellyttämisen tarve.

– Jos vertaan kirkkoamme vaikkapa ortodoksiseen tai katoliseen kirkkoon, meillä tuntuu tässä ajassa olevan paineita hyväksyä kaikki. Vanhat perinteiset kirkot eivät toimi näin. Kirkon pitäisi lujemmin pitää kiinni perusteistaan. Se, millainen Jumala on, ei ole äänestyksillä päätettävissä.

Heikki Mäkilä korostaa kuitenkin olevansa maallikko.

– En mitenkään voi ajatella että tavallisen seurakuntalaisen pitäisi hallita isoja ja vaikeita teologisia kysymyksiä. Kirkko on tavallista ihmistä varten.

Kirkon jäsenkato ja sen myötä tuleva talouden liikkumavara huolestuttaa myös Heinolassa. Nämä asiat koskettavat väistämättä myös tulevia päätöksiä.

– Väestö vanhenee, ihmisiä kuolee enemmän kuin syntyy, kirkosta erotaan. Ydinkysymys on kirkon tärkeimmästä tehtävästä huolehtiminen. Itse pidän lapsia kaikkein tärkeimpänä, lapsityöstä luopuisin viimeisenä, toteaa Mäkilä.

Kuva: Ari Koivulahti.