Ihmiset alkoivat jo ammoin muodostaa heimoja, yhteisöjä ja yhteiskuntia. He joutuivat jatkuvasti riitoihin toistensa kanssa, sillä aina löytyi niitä, jotka olivat oikeassa ja niitä, jotka olivat eri mieltä. Syntyi sanaharkkoja, tappeluita ja sotia.
– Pyydetään Jumalaa puuttumaan ihmiskunnan jatkuvaan riitelyyn, tarkkailijaenkelit sanoivat toisilleen.
Niin enkelit kiiruhtivat Luojan puheille ja kertoivat havaintonsa. Jumala myönteli ja sanoi itsekin huomanneensa maan päällä vihanpitoa.
– Valitettavasti en voi suoraan puuttua ihmisten elämään. En voi esimerkiksi ottaa riitapukareita korvasta kiinni ja pitää puhuttelua, Jumala pohti puoliääneen.
Enkelit kuuntelivat hämmästyneinä ja ihaillen kaikkia niitä sääntöjä, jotka luomakunnassa vallitsivat.
– Mutta voin muistuttaa ihmisiä siitä, että elämä ei ole mustavalkoista, vaan ääripäiden väliin mahtuu paljon harmaata, Jumala sanoi.
Niin syntyi västäräkki.
– Lisäksi teen linnusta eloisan, jotta ihminen voi ottaa siitä arkitouhuihinsa mallia, Jumala sanoi linnun jo lentäessä ihmisten joukkoon.
Västäräkki (Motacilla alba) on laajalle levinnyt laji. Sitä tavataan Euroopassa, Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa. Västäräkki viihtyy ihmisasutusten lähistöllä, sillä se löytää ihmisten tekemistä rakennelmista pesimäpaikoiksi sopivia koloja.
Suomessa pesii 700 000–900 000 västäräkkiä.
Västäräkki aloittaa pesinnän vapun jälkeen. Toinen pesintä sijoittuu usein kesä-heinäkuun vaihteeseen.
Eloisa västäräkki on ollut kansaperinteessä pidetty lintu, johon liittyy paljon sanontoja ja uskomuksia. Vanha kansa arveli västäräkkien tekevän muuttomatkansa kurkien siipien alla.
”Västäräkistä vähäsen”, tiedetään keväällä, kun ensimmäiset riukupyrstöt ilmaantuvat maisemaan. Västäräkkiä on sanottu myös toukolinnuksi, jota tarkkailemalla saattoi päätellä sopivan kyntöajan.
Saaristossa tiedetään, että pihavästäräkit hakeutuvat ihmisen läheisyyteen petolinnun ilmestyessä lähistölle.
Västäräkki on Pirkanmaan maakuntalintu.
Pyrstöään alati keikuttava musta-valko-harmaa västäräkki on kuin pieni huutomerkki: tällaista elämä on, huolta ja vaivaa – mutta myös iloa.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.