Pastori Vesa Häkkinen aloitti maaliskuussa Kirkon ulkoasiain osaston uudessa kansainvälisen työn koordinaattorin toimessa.
Toimen perustaminen liittyy visioon, jossa kokonaiskirkko tahtoo entistä pontevammin kehittää lähetystyötä ja osallistua siihen järjestöjen rinnalla. Häkkisen toimenkuva on monipuolinen:
– Osallistun kirkon kansainvälisestä työstä käytävään keskusteluun, vahvistan yhteistyötä hiippakuntien, seurakuntien ja lähetysjärjestöjen välillä sekä kehitän kansainvälistä työntekijävaihtoa yhdessä järjestöjen ja hiippakuntien kanssa.
Kouvolasta Senegaliin
1990-luvun alussa Vesa Häkkinen oli lähetystyössä Senegalissa Suomen Lähetysseuran lähettämänä. Hän johti luterilaisen kirkon koulutuskeskusta ja toimi paikallisseurakunnan kirkkoherrana.
Ensimmäisen kerran Häkkinen innostui lähetystyöstä 16-vuotiaana lukiolaispoikana Kouvolassa. Raamatunkääntäjä Inka Pekkanen oli lähdössä Kaakkois-Aasiaan ja hän kertoi Operaatio Mobilisaation tilaisuudessa tulevasta työstään.
– Olisin heti halunnut lähteä johonkin kauas, tekemään jotakin hyvää ja julistamaan evankeliumia.
Kouvolan nuorten parissa oli herätyshenkistä evankelioimis- ja lähetysinnostusta, jossa Vesa Häkkinen oli täysillä mukana. 14-vuotiaana hän vieraili Ryttylässä Kansanlähetyksen järjestämillä Nuorten herätyspäivillä ja teki siellä uskonratkaisun. Vähän myöhemmin hän kävi vapaaseurakunnassa kasteella.
– Menin fiilispohjalta, kaverit veivät mukanaan.
Kristus on evankeliumi
Kysymys ihmisen pelastumisesta oli nuorena Vesa Häkkisen ja hänen ystäviensä suuri puheenaihe. Nyt se saa hänet hiukan kiemurtelemaan.
– Syy evankeliumin levittämiseen on minulle nykyisin evankeliumin suuruus, ei se, että olisin huolissani ihmisten pelastumisesta. Pelko on lyhytkestoinen motiivi.
Häkkinen luettelee ihmisiä, jotka Jeesus kohtasi yhteisöään yllättäneellä tavalla. Jeesus ylisti ei-juutalaisen sadanpäämiehen uskoa ja lupasi pelastuksen syyrofoinikialaisen naisen tyttärelle.
Evankeliumin moniulotteisuus kiehtoo tätä perusteellista pohdiskelijaa.
– Evankeliumi on Jeesus Kristus, kaikki se mitä hän opetti ja mitä hän teki. Keskeisintä oli tietysti hänen syntymänsä, kuolemansa ja ylösnousemuksena.
Häkkinen moittii pohjoismaista luterilaista sanoihin keskittyvää näkemystä uskosta, se on liian kapea. Hän muistuttaa, että jo kaste ja ehtoollinen mullistavat sanojen ylivallan. Niissä sanaan liittyy teko. Häkkinen havainnollistaa sanojen ja tekojen suhdetta esimerkillä synninpäästöstä:
– Voin kertoa ihmiselle, että hän saa syntinsä anteeksi Jeesuksen Kristuksen tähden. Tämä on evankeliumin kertomista. Mutta kun julistan ihmiselle synninpäästön, se on evankeliumin teko. Sana ja teko muodostavat yhdessä sen, mitä on olla kirkko ja mitä on olla kristitty.
Turhia kiistoja
Kirkon Ulkomaanavun seurakuntayhteyksien koordinaattorina työskennellessään Vesa Häkkinen joutui usein puolustamaan näkemystä, jonka mukaan evankeliumi on myös teko. Häntä rassaa kirkossa käytävä kiistely vuoroin sanojen ja vuoroin tekojen arvosta.
– Välillä joutuu puolustuskannalle sana ja välillä teko. Se on energian tuhlaamista.
Jos uskossa olisi keskeistä vain älyllisesti ymmärretty sana, esimerkiksi pienet lapset ja kehitysvammaiset jäisivät uskosta osattomiksi.
Häkkinen muistuttaa, että lapset ja kehitysvammaisetkin saavat tulla ehtoolliselle. Se on osoitus siitä, että sanojen älyllinen ymmärtäminen ei ole uskon edellytys.
– Evankeliumin välittäminen ja levittäminen on enemmän kuin vain sanat tai vain teot.
Entä miten evankeliumin voima näkyy Vesa Häkkisen omassa elämässä?
– Toivon, että se näkyy haluna ehyempään ja kokonaisvaltaisempaan elämään. Evankeliumi on voima, joka saa minut tekemään työtä sen hyväksi, että ilosanoma leviää kaikkeen maailmaan.
Haastattelu ilmestynyt Kirkkomme lähetys -lehdessä 2/14. Otsikko muutettu.