Vaikka kirkko ja uskonto eivät ole kovin mielenkiintoisia aiheita suomenkielisessä sosiaalisessa mediassa, selvä kirkollinen parodiahitti on vanhoillislestadiolainen herätysliike.
Videopalvelu YouTubesta löytyy useita vanhoillislestadiolaista herätysliikettä käsittelevää viraali- ja parodiavideota. Lisäksi liikkeen elämää käsitellään esimerkiksi humoristisissa OHO! Siioni – ja Torvi-blogeissa ja Saara Äiti -twittertilillä.
Humoristisuuteen pyrkivää materiaalia huomattavasti enemmän löytyy liikettä käsitteleviä blogeja, uutispätkiä, dokumentteja ja foorumeita.
Viraalivideolla tarkoitetaan sosiaalisessa mediassa leviävää videopätkää, johon eri tekijät yleensä tekstittävät eri teemoihin liittyviä kertomuksia.
Kaikkiaan lestadiolaisuutta käsittelevien ja tarkoituksella humorististen videoiden määrä on pieni, mutta verrattuna muihin herätysliikkeisiin, se on suuri. Muista liikkeistä ei vastaavia parodiavideoita juurikaan löydy.
– Luulisin, että lestadiolaisuudessa tarvitaan parodiaa muita kipeämmin siitä syystä, että liikkeen rajat ovat niin tiukat. Se on varsin totaalinen yhteisö: joko otat koko paketin tai sitten et ota mitään, arvioi Kotimaa24:n haastattelema Topi Linjama.
Linjama on ollut mukana muun muassa toimittamassa vanhoillislestadiolaisesta liikkeestä irtautuneiden kokemuksia käsittelevää kirjaa.
YouTubesta löytyvät asiavideot painottuvat käsittelemään liikkeen sosiaalista ulottuvuutta. Humoristiseen sävyyn tehdyissä videoissa käsitellään liikkeen opillista ajattelua pelastuksesta, seurakunnasta, opin uudistamisesta ja muutoksista.
Linjaman mukaan huumori voi olla ristiriitoihin liikkeen kanssa ajautuneitten keino käsitellä tilannettaan. Liikkeen sisällä on hänen mukaansa vaikea keskustella avoimesti ja rehellisesti vaikeiksi koetuista asioista. Esimerkkeinä hän mainitsee suhteen hoitokokouksiin, perhesuunnitteluun ja naispappeuteen.
– Nauru ja parodia ovat keinoja luoda suhde asiaan, joka on vaikea. Se myös kertoo siitä, että nauraja ei ainakaan enää pelkää. Pelko on valitettavan yleistä lestadiolaisessa liikkeessä. Ihmiset pelkäävät, että he tai joku heidän läheisensä menettää uskonsa. Uskon kieltämistä verrataan yhteisön kriisipuheessa jopa kuolemaan, Linjama sanoo.
Pelko voikin kohdistua erityisesti sosiaalisten suhteiden katkeamisen pelkoon. Toisaalta pelätään myös hengellistä väkivaltaa tai hyvin tarkkaa yhteisön sielunhoidollista mielenkiintoa.
Linjama arvioi parodiavideoiden olevan liikkeen jättäneiden ihmisten tekemiä. Hänen mukaansa useimmat niistä onnistuvat hyvin mukailemaan liikkeen hengellistä puhetapaa. Huumorin tason hän kuitenkin huomauttaa vaihtelevan.
Kaikki parodiavideot eivät ole julkisia. Niitä löytyy myös suojatuilta tileiltä.
Lue myös:
Top-3 jutut – nämä aiheet kiinnostavat teitä, hyvät lukijat
Aiheesta muualla: