Kaksi kolmesta vangista käy tuomionsa aikana jumalanpalveluksessa tai hartaustilaisuudessa ja puolet vangeista käy henkilökohtaisia keskusteluja vankilapapin tai -diakonin kanssa.
Tiedot selviävät kirkkohallituksen ja Rikosseuraamuslaitoksen tänään julkaisemasta Uskonnonharjoittaminen vankilassa –raportista. Selvityksen taustalla on Rikosseuraamuslaitoksen vuonna 2012 tekemä esitys vankilapappien virkojen siirtämisestä valtiolta kirkolle.
Oikeusministeriössä katsottiin, että ennen kuin ministeriö voisi ottaa kantaa esitykseen, olisi tehtävä perusteellinen selvitys uskonnonharjoituksen määrästä ja merkityksestä vankiloissa, kertoo raportin vastaava tutkija, Kirkkohallituksen asiantuntija Sami Puumala.
Selvitystä varten lähetettiin kysely 600 miesvangille ja 200 naisvangille, joista yli puolet vastasi. Tutkimushaastatteluja tehtiin lisäksi 37.
Tulosten mukaan vankien osallistuminen hengellisiin tilaisuuksiin ja ryhmiin on moninkertaista muihin suomalaisiin verrattuna. Vankien selvä enemmistö pitää vankilan hengellistä toimintaa ja sielunhoitoa hyvin tarpeellisena.
Tätä mieltä on myös enemmistö niistä vangeista, jotka ilmoittavat olevansa ei-uskonnollisia. Myös heistä suuri osa osallistuu hengellisiin tilaisuuksiin ja sielunhoitoon.
– Jos muut suomalaiset toimisivat kuten vangit, kirkoista loppuisi tila ja papeilla olisi jatkuva jono sielunhoitoon, Puumala sanoo.
Naisvangit ovat raportin mukaan miesvankeja uskonnollisempia ja osallistuvat hengellisiin tilaisuuksiin noin puolitoista kertaa miesvankeja useammin.
Tärkein syy vankien osallistumiselle hengelliseen toimintaan on sen omaa persoonaa koskettava merkitys. Toisiksi tärkeintä on uusien näkökulmien löytäminen. Vaihtelunhalu tulee vasta näiden jälkeen.
– Vangit arvostavat aitoa, vaatimatonta mutta vahvaa uskoa, joka näkyy toivona ja elämää rakentavana voimana. Sitä moni vanki toivoo itselleen ja varsinkin lapsilleen, Puumala toteaa.
Hämeenlinnan vankilan pastori Tuomo Kinnunen toivoo, että raporttia luettaisiin oikeusministeriössä ja vankiloiden johdossa tarkkaan.
Rikosseuraamuslaitoksen arvojen mukaan vankeusrangaistus on pantava täytäntöön niin, että se tukee tuomitun yksilöllistä kasvua ja pyrkimystä rikoksettomaan elämään.
Yli kymmenen vuoden vankilapapin työkokemuksella Kinnunen uskaltaa väittää, että vankilan hengellinen työ on Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteiden näkökulmasta erittäin vaikuttavaa. Hän pitää tärkeänä, että vankilapapit olisivat tulevaisuudessakin Rikosseuraamuslaitoksen työntekijöitä.
– Vankilan työntekijänä vankilapappi kuvastaa yhteiskunnan ja uskonnon keskinäistä kunnioitusta ja vuorovaikutusta.
Kinnusen mielestä vaatimus poistaa vankilapapit vankiloista on ajan hengen mukaista aggressiivista etäisyyden ottamista uskontoon.
– Jos Rikosseuraamuslaitos kuuntelee omia arvojaan, se huolehtii siitä, että raportissa ilmeneviin vankien hengellisiin tarpeisiin vastataan, Tuomo Kinnunen summaa.
Kuvassa Tuomo Kinnunen. Kuva: Philippe Gueissaz