Tiina Koivulahden ja Maarit Hakkaraisen olisi pitänyt maksaa runsaat 20 000 euroa päästäkseen tutkimaan löytyykö valtion kokoelmista natsien takavarikoimaa taidetta. Asia oli tuolloin esillä myös julkisuudessa ja muun muassa opetusministeriö otti hinnoitteluun museoiden linjausta puoltavan kannan.
Natsien juutalaisilta anastamaa omaisuutta kartoittavan Claims conferencen mukaan Valtion taidemuseo ja Kansallismuseo ovat lausuneet julkisesti kartoitustarpeen noin sadan teoksen osalta vuosille 1933-1945. Alkuperältään epäselvien teosten määrän uskotaan olevan suurempi.
– On arvioitu, että Valtion taidemuseon ja Kansallismuseon kokoelmissa on kaikkiaan noin 400 ulkomailta Suomeen hankittua taideteosta, joiden alkuperä pitäisi mainittujen vuosien osalta selvittää. Työtä on selvästikin vielä jäljellä. Lisäksi Valtion taidemuseolla on noin 1000-2000 teoksen suuruinen grafiikkakokoelma. Alkuperätutkimusta vaativien teosten määrä myös kasvaa koko ajan uusien hankintojen myötä, Claims conferencen New Yorkissa työskentelevä tutkimusjohtaja Wesley Fisher sanoo Kotimaa24:lle.
Ateneumin taidemuseon johtajan Maija Tanninen-Mattilan mukaan museot ovat kartoittaneet asiaa Museoliiton aloitteesta. Hän ei osaa ottaa kantaa Claims conferencen lukuihin ja ihmettelee mistä ne ovat peräisin.
– Vaatisi tutkimusta, että voisimme tarkemmin sanoa näitä määriä. Arkistoaineisto on ulkomailla eikä tutkimuksen tekeminen ole hirveän halpaa. Museokokoelmien tutkiminen on myös hirveän hidasta. Valtion taidemuseossa on 33 000 teosta ja tutkimus vaatii aina resurssointia. On hyvin tärkeä, että taustat selvitetään, jos siihen vain on resursseja, Tanninen-Mattila sanoo.
Tiina Koivulahden mukaan Claims conferencen luvut perustuvat Valtion taidemuseon kokoelmiin liittyvään arkistomateriaaliin ja inventointiluetteloihin, jotka Koivulahti ja Hakkarainen kävivät tutkimuksessaan läpi. Teosten tarkempi tutkimus oli Valtion taidemuseon hinnoittelun vuoksi tuolloin mahdotonta.
Museoliiton nettisivuilla puhutaan provenienssitutkimuksesta vaikka sellaista ei tiettävästi parhaillaan tehdä. Sivuilla tunnustetaan, että joidenkin Ateneumin ja Kansallismuseon teosten alkuperätiedoissa on puutteita. Valtion ulkomaisen taiteen museon, Sinebrychoffin museon (kuvassa) kohdalla teosten alkuperäepäselvyyksiä sanotaan olevan enemmän.
Valtion taidemuseon lisäksi Koivulahden ja Hakkaraisen tutkimuksen ulkopuolelle jäivät myös Serlachiuksen taidesäätiön sekä tamperelaisen Sara Hildénin taidemuseon kokoelmat. Serlachius-museoiden kokoelmapäällikkö Kirsi Eskelinen on tietoinen tapahtuneesta, vaikka ei työskennellyt vielä tuolloin museossa.
– Tänne oltiin Jyväskylästä yhteydessä edellisen museonjohtajan aikaan. He eivät päässeet tutkimaan kokoelmia, sen sijaan teosten provenienssit (alkuperätiedot) käytiin lävitse itse. Olen sitä mieltä, että tutkimusta tulisi jatkaa, Eskelinen sanoo.
Serlachiuksen taidesäätiön vanhan eurooppalaisen taiteen kokoelma on pääosin Gösta Serlachiuksen (1876-1942) aikana hankittu. Hän ryhtyi keräämään taidetta 1890-luvun lopulla ja perusti vuonna 1933 nimeään kantavan taidesäätiön, jolle lahjoitti kokoelmansa.
Kuopion taidemuseossa on kaksi teosta, joita pidetään todennäköisesti itävaltalais-tsekkiläiseltä Colloredo-Mansfeldin ruhtinassuvulta sodan aikana anastettuina. Maalausten alkuperä nousi esiin jyväskyläläistutkijoiden työn tuloksena. Taidemuseon johtaja Aila Jaatisen mukaan teoksista on oltu Kuopioon yhteydessä myös ulkomailta.
– Meihin on oltu yhteydessä Tšekistä. Suvun edustajat ovat tietoisia, että meillä on heidän suvulleen todennäköisesti kuuluvaa omaisuutta. He totesivat, ettei mitään dokumenttia asiasta ole vielä löytynyt. Virallisilla museoilla on kokoelmaluettelut, yksityisillä ei sellaisia ole.
Colloredo-Mansfeldin suvulla oli aikanaan merkittävä taidekokoelma ja kokoelma on inventoitu, mutta inventointikirjat ovat Tiina Koivulahden mukaan olleet Tšekin valtion halussa siitä saakka, kun suvun omaisuus takavarikoitiin ensin natsien ja sitten kommunistien toimesta.
– Tämän vuoksi suku ei voi esittää palautusta koskevaa dokumentaatiota. Kuopion taidemuseossa olevissa kahdessa teoksessa on kuitenkin suvun omistajuusmerkinnät. Heidän kokoelmastaan ei ole tiettävästi myyty yhtäkään teosta ennen kuin se anastettiin toisen maailmansodan aikana, Koivulahti sanoo.
Jaatisen mukaan Kuopion taidemuseo ei toistaiseksi ole tekemässä asialle mitään, vaan pallo on Suomen valtiolla.
– Emme ole saaneet virallista palautuspyyntöä. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että teokset ovat tulleet edeltävälle omistajalle ja meille laillisesti. Meillä ei ole mahdollisuutta tehdä asialle mitään.
Koivulahden mukaan maalaukset on alun perin hankkinut diplomaatti Urho Toivola eikä kukaan tiedä, miten ja mistä hän teokset Tšekin komennusvuosinaan hankki.
Jaatinen ei osaa ottaa kantaa siihen tarvittaisiinko Suomeen anastetun taiteen palauttamista koskeva lainsäädäntö.
– Kyse on siitä millaisella näytöllä teoksia lähdetään perimään ja palauttamaan.
Ateneumin intedentti Leena Ahtola Moorhouse pitää kysymystä natsien anastamasta taiteesta Suomessa vähäisenä.
– Se on aivan minimaalista mitä Suomeen on voinut tulla esimerkiksi suurlähettiläiden mukana. Kyseessä ei ole suuri ongelma. Jos väärin otettua taidetta on, tapahtunutta voi ainakin pohtia. Lakikeskustelun jätän juristeille, Ahtola Moorhouse sanoo.
Hänen mukaansa Ateneum on itse käynyt läpi kokoelmansa näiltä osin.
– Tiedämme arvoteoksistamme miten ne on ostettu. Epäilen suuresti, että mitään löytyy.
(Kuva: Sinebrychoffin taidemuseo, Samuli Lintula, Wikipedia)
Lue myös: