Matti Repo pohdiskeli hiljattain Facebook-sivuillaan eksorsismia ja vanhaa Lutherin kastekaavaa, jossa kastaja lausuu: ” Lähde ulos, sinä saastainen henki, ja anna tilaa Pyhälle Hengelle”.
”Pahan hengen ulosajaminen (eksorsismi) ja perkeleestä luopuminen (abrenuntiaatio) olivat osa kasteliturgiaa. Ne kuuluivat kokonaisuuteen, jonka jokainen sana, jokainen rukous ja jokainen ele koskee Kristuksen voittoa pahan vallasta, ihmisen vapautumista synnistä, kuolemasta ja kadotuksesta sekä uudestisyntymistä Jumalan lapseksi. Niitä ei siis tule ymmärtää erillisiksi paholaisen poistamisiksi, vaan ne tulee Lutherin mukaan nähdä samaksi Kristuksen lahjaksi, minkä koko kaste välittää”, Repo kirjoitti.
Tällainen kastekaava oli siis todellisuutta Suomessa aina 1800-luvun loppupuolelle saakka. Esimerkiksi Tanskan luterilaisessa kirkossa irtisanoutuminen paholaisesta on yhä käytössä. Myös Suomen ortodoksisen kirkon kaavassa on eksorsismi. Suomen luterilaisen kirkon kastekaavassa sanotaan ristinmerkin tekemisen yhteydessä nykyisin näin:
”Ota pyhä ristinmerkki otsaasi (+) ja rintaasi (+) todistukseksi siitä, että ristiinnaulittu ja ylösnoussut Jeesus Kristus on sinut lunastanut ja kutsunut opetuslapsekseen. Armollinen Jumala on Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden vapauttanut sinut synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Antakoon hän sinulle voimaa joka päivä kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle.”
Vaikka Pahan hengen ulosajaminen ja perkeleestä luopuminen on Suomen luterilaisen kirkon kasteesta kadonnut ajat sitten, Repo pohti
Facebookissa
, ”ovatko suomalaiset luterilaiset vapaakirkot, Luther-säätiö niiden joukossa, palauttaneet eksorsismin ja abrenuntiaation, vai tyydytäänkö niissä toimimaan kirkkomme tavoin”.
Luther-säätiössä käytetään eri kaavoja
Suomen Luther-säätiön dekaani Juhana Pohjala sanoo Kotimaa24:lle, että säätiössä toimivat papit käyttävät henkilöstä riippuen joko luterilaisen kirkon nykyistä tai edellistä kastekaavaa mutta tai Lutherin kaavaa tai osaa näistä kaavoista. Kaava valitaan tapauskohtaisesti.
– Itse olen käyttänyt kaikkia. Pääosin varmaan käytän uusinta. Lutherin kaavalla olen kastanut myös jotkut omista lapsistamme, Pohjola kertoo.
Pohjola kertoo, että kasteessa on kyse siitä, ettei lapsi ole uskossa eikä pelastuksen piirissä, vaan kaste lahjoittaa ne. Kyse ei siis ole Pohjolan mukaan siitä, että lapsen nähtäisiin olevan ruumiillisesti ennen kastetta riivatussa tilassa.
– Vaan epäuskon ja perisynnin takia hän on hengellisessä vankeudessa eikä näin Jumalan valtakunnan osallisuudessa.
– Kaste on suuri valtakunnan vaihto synnin, kuoleman ja perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan, Juhana Pohjola, joka on Suomen luterilaisen kirkon pappi, selittää kasteen merkitystä.
1900-luvun alkupuolella evankelisesta herätysliikkeestä erkani Suomen tunnustuksellinen luterilainen kirkko. STLK:n kirkkokunnan johtaja, pastori Kimmo Närhi kertoo, ettei Lutherin kastekaava ole heidän kirkossaan käytössä, mutta siinä mielessä sitä ei torjuta, etteikö se olisi yhä käyttökelpoinen.
Luther-säätiön Juhana Pohjola kertoo myös, että ristinmerkin tekemisen yhteydessä luettavalle kohdalle on nykyisessäkin luterilaisen kirkon kastekaavassa vaihtoehtona toinen teksti, jossa näkyy yhä eufemismi eli kiertoilmaus eksorsismille. Tätä on tavattu kutsua ”pieneksi eksorsismiksi”: ”Armollinen Jumala. Sinä yksin pelastat kaikesta pahasta. Vapauta NN (etunimet) pimeyden vallasta. Kirjoita hänen nimensä elämän kirjaan ja johdata häntä valossasi.”
Vanhat käsikirjat eivät kiellettyjä mutteivät suotaviakaan
Tampereen piispa Matti Repo kommentoi Kotimaa24:lle, ettei hän itse ole kuullut luterilaisen kirkon papeista, jotka olisivat toimittaneen kasteita Lutherin kaavalla tai lainanneet siitä eksorsismia nykyisin käytössä olevaan käsikirjaan.
– Eksorsismin käyttämisessä täytyisi mennä 1800-luvun käsikirjoihin, mitä tuskin voi pitää suotavana.
Nykyisessä kastekaavassa painotetaan Kristuksen voittoa synnin, kuoleman ja pahan vallasta ja pyydetään voimaa kastetulle kuolla pois synnistä ja elää Kristukselle.
Kirkkojärjestys säätää, että jumalanpalvelus ja kirkolliset toimitukset on toimitettava kirkkokäsikirjan mukaan. Sillä tarkoitetaan voimassa olevaa, kirkolliskokouksen hyväksymää käsikirjaa. Vuonna 1984 hyväksytyssä käsikirjassa luki: ”Jos yksityinen henkilö haluaa itseensä tai omaisiinsa kohdistuvia kirkollisia toimituksia suoritettavaksi aikaisemmin hyväksyttyjen kirkkokäsikirjojen mukaan, se on sallittua.”
– Nyt tällaista mainintaa ei ole, mutta vanhat kirjat tuskin ovat muuttuneet kielletyiksi kirjoiksi. Onhan sama kirkko ne aikoinaan hyväksynyt oikeaoppisina. Niiden käyttö ei kuitenkaan ole enää suotavaa, ja tuo vanha ehtokin antoi poikkeusluvan vain yksittäistapauksiin. Se oli seurakuntalaisen oikeus, ei papin oikeus, piispa Matti Repo pohtii.