Ihmisen uskon sisältöä ja sen eri ulottuvuuksia voi lähestyä eri tavoin. Klassiset teologiset mallit eivät ole ainoa mahdollisuus.
Tämän osoittaa suomalaisillekin tuttu saksalainen katolinen syvyyspsykologiaa soveltava teologi Eugen Drewermann (s. 1940). Drewermannin ajattelua on tutkinut viime kuussa julkistetussa väitöskirjassaan Ahdistuksesta uskoon
Pirkko Soukka.
Tutkimus kuuluu systemaattisen teologian alaan.
Soukan tutkimuksen tarkoitus on osoittaa, mitä uutta Drewermann tuo syvyyspsykologiaa soveltamalla teologiseen käsitykseen uskon (fides qua creditur) syntymisestä ja mikä on syvyyspsykologian soveltamisen teologinen merkitys.
Drewermann rakentaa ajatteluaan sekä Søren Kierkegaardin ja tämän eri pseudonyymien että syvyyspsykologian eri suuntausten varaan.
Tutkimus osoittaa Soukan mukaan, että Drewermann lisää syvyyspsykologisesti uusia näkökulmia teologiseen tulkintaan uskon syntymisestä, mutta usko – luottamus – on hänelle kuitenkin teologinen käsite.
Drewermann osoittaa Soukan tutkimuksen mukaan, että uskon synnyttää Jumala. Saksalaisteologilla tämä poikkeaa kuitenkin radikaalisti niistä malleista, joita teologiassa on yleensä esitetty. Usko ei Drewermannin mukaan edellytä Raamatun teksteihin sisältyvän ilmoituksen omaksumista, vaan ihmisten sisimmästä löytyvä luomisilmoitus riittää sen perustaksi.
Tästä seuraa melko johdonmukaisesti, että myös Drewermannin kristologia on poikkeuksellista. Hänen ajattelussaan Jeesus Nasaretilainen on vain ihminen, mutta sisäisen Kristuksen kuvansa eli minuutensa löytänyt, esikuvallinen ihminen.
Silti Jeesus on Drewermannin mukaan jättänyt jälkeensä ainutlaatuisen, uskoa synnyttävän hengen, joka ilmenee kaikissa ihmissuhteissa. Jeesus on hänelle muutenkin ihmisystävällinen opettaja, terapeutti ja parantaja.
Tämä tutkimustulos, Drewermannin käsitys Kristuksesta, on Soukan mukaan uushenkinen. Voisi myös ajatella, eikö se ole tyypillinen yhä useammalle modernille kristinuskontulkinnalle? Myös sellaisille, joilla ei välttämättä ole tekemistä juuri syvyyspsykologisten lähestymistapojen kanssa.
Eugen Drewermann on katolisena teologina ja pappina, mutta myös kirkkokriitikkona koetellut kirkkonsa rajoja. Monivuotinen ja Saksassa ajoittain näkyvästi uutisoitu teologinen ja kirkkopoliittinen kädenvääntö kirkon kanssa johti siihen, että kirkko peruutti Drewermannin opetusviran ja pappisoikeudet 1990-luvun alussa.
Nykyisin entinen pappi Drewermann on jo ylipäätään entinen katolilainen, sillä hän erosi kirkosta vuonna 2005.
Pirkko Soukan tutkimus on mielenkiintoinen analyysi siitä, mitä eri porautumistapoja kristinuskon ytimeen voidaan kehittää. Tutkijan itsensä mukaan työ osoittaa syvyyspsykologian soveltamisen mahdollisuudet – mutta myös rajoittuneisuuden teologisessa tulkinnassa.
Pirkko Soukka: Ahdistuksesta uskoon: Eugen Drewermann ja syvyyspsykologinen kristinuskon tulkinta. Helsingin yliopisto. 286 s.